Tarkkailetko ventovieraita kaupoissa, kahviloissa ja muilla julkisilla paikoilla?

Tarkkailen naisia, jotka pukeutuvat kamelinvarpaan paljastaviin trikoisiin kaupungilla. Tarkkailen myös naisia, joiden nännit näkyvät paidan läpi. Olen visuaalinen setämies.

Kyllä minä katselen ympärilleni ja ihmisiähän siinä tulee väkisinkin katseltua samalla. Minusta on mielenkiintoista huomioida asioita ympäristössäni.

Tarkkailen. Ja arvailen päässäni heidän ammattejaan. Saan paljon hilpeyskohtauksia arvaillessani.

Katselen usein ihmisten pukeutumista ja bongailen kivoja yhdustelmiä, tosin joskus näkee myös aivan kammottavia asuyhdistelmuä.

Tarkkailu kuulostaa aika kyyläämiseltä, mutta tykkään katsella ihmisiä. En mitenkään arvostellakseni heitä, mutta musta on mukava seurailla ihmisten arjen touhuja. 

Jos mun on pakko itseni luokitella, niin olisin ehkä sosiaalinen introvertti. Pidän hälinästä ja siitä että ympärillä tapahtuu, mutta kuitenkin niin, että olen edes vähän omassa turvallisessa kuplassani. Nautin itsekseni touhuamisesta ihmisten keskellä, kahvilassa istumisesta jne. Voin myös vaihtaa parit lauseet jonkun vanhuksen kanssa kauppajonossa ja tarjota apua kantamisessa. Olen huomattavasti väsyneempi ja tarvitsen pidemmän latautumisajan jos olen kaverin kanssa kahvilla.

Katselen,mutta en mitenkään stalkaten vaan ihan mielenkiinnon vuoksi. On surullista,että nykyaikana ihmiset eivät enää katso toisiaan, vaan kaikilla älypuhelimet kädessä.

Pidän bongailusta

En suoranaisesti tarkkaile mutta silmäilen kyllä ihmisiä, bongaan tietysti upeita kenkiä tai käsilaukkuja, komeita miehiä, ulkona ihmisten koiria tai ulkoiluvaatteita. Myös kammotukset ovat kiinnostavia. Toisinaan arvailen ammatteja tai perheoloja. 

Monet ihmiset tekevät niin, vuosia sitten ulkoilutin koiraa ja takanani käveli kaksi ulkomaalaista turistia, he arvuuttelivat ammattiani. Ensimmäinen veikkaus oli "air hostess" mutta kotikaupungissani ei ole lentokenttää joten he muuttivat arvaustaan ja totesivat että olin "nurse" koska olin siististi pukeutunut ja liikuin ripeästi.

Tosiasiassa olin silloin huoltiksen kassalla ja tein siivousfirmassa sijaisuuksia sekä hoidin koiria.

En, koska en ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Koitan vaan välttää kävelemästä päin muita.

Tarkkailen, mutta salaa. Olen ihmisarka ihminen, joten välttelen tuttuja jne, minulla on aina aistit täysin valppaana, kuin villieläimellä.

Siksi olenkin hyvin uupunut, jos joudun olemaan ihmisten seassa esim pari tuntia, loppupäivä menee palautuessa aivojeni kokemasta shokista, sotatilassa elämiseltä. 

Enpä juuri.