Mitä kenties ihan tavallistakin asiaa häpeät, vaikka ei pitäisi?

Minä häpeän herkkää vatsaani.

Olen ollut viime päivinä kovasti stressaantunut ja tästä suivaantunut, kipuileva vatsani saattoi minut eilen jälleen kerran häpeään. Eli en pystynyt sosiaalisessa tilanteessa kontrolloimaan tilannetta, vaan ilmavaivat pääsivät voitolle kaikesta tahdonvoimastani huolimatta.

Toki tiedän, että oikea paikka ilmavaivoille on wc ja sosiaalisissa tilanteissa ei ole sopivaa aiheuttaa hajuja. Silti olen toisinaan voimaton tilanteen edessä, koska vatsani on mikä on, eikä mikään ruokavalio/hoito ole toistaiseksi täysin auttanut rauhoittamaan sisuskalujani.

Oli miten oli, matelen taas kerran häpeän alhossa ja mietin, miten ihmeessä kehtaan kohdata nämä tilanteessa olleet ihmiset uudelleen.

Ymmärrän häpeän tunteen olevan aiheellista silloin, kun on tarkoituksellisesti vahingoittanut toista. Kuitenkaan ilmavaivojeni "motiivi" ei ole kenenkään vahingoittaminen vaan ne kuuluvat ihmiskehon toimintaan, halusin tai en. Enkä ole itse valinnut tätä äärimmäisen stressiherkkää vatsaani. Joten siinä mielessä häpeäni on kai tavallaan aiheetonta?

Vaikka eipä tässä oikein taida mikään järkeily auttaa. Hävettää vaan niin paljon.