Lue keskustelun säännöt.
Oon niin onnellinen ja vähän nolottaa
21.09.2018 |
Mulla on töitä. Itseasissa just sain työn joka on vakkari ja työssä sekä viihdyn että pidän siitä.
Mulla on ihanat lapset vaikka jotain huoltakin joskus tuottavat..
Miehen kanssa menee hyvin. Se on semmonen kun on ja pidän siitä juuri noin.
Ei ole velkaa eikä terveyskään aivastelua pahempi.
Vaan jatkuuko tämä auvoisuus...
Töihin tuli viikon alussa uusi, mielenkiintoinen ihminen. Juuri kun sain kaikki ihmissuhdekuvioni kuntoon ja pääsin eroon raastavasta ihastuksesta.Vaikka ilman häntä en tänään olisi näin onnellinen.
Vaikeaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ihmisten on vaan aina pakko sotkea elämänsä. Oikein hakeutua ongelmiin, joille ei muka millään voi mitään, "koska MUN tunteet".
Epäkypsää ja itsekästä, sekä ihan puhtaasti vain idioottimaista toimintaa.
Kirsikka kakun päälle on vielä se, että näitä itseaiheutettuja ongelmia itketään sitten jatkuvalla syötöllä jonkun kaveriparan korvaan, ja odotetaan ehtymätöntä lohdutusta ja sympatiaa, aina uudelleen ja uudelleen.
Onnea valitsemallasi tiellä, keskenkasvuinen ihminen.