Lue keskustelun säännöt.
Miksi valehtelette lastenne pelaamisesta? Etenkin poikien vanhemmat.
20.09.2018 |
Minun poikani pelaa vain ja ainoastaan rajoitetusti jne.
Ja mulle ne kertoo kuinka kauan oikeesti, ja en oo ope vaan ohjaaja.
Koulua syytetään kiukusta ja väsymyksestä.
Kommentit (19)
Joo, esim. sehän opitaan jo ihan ekaluokalla, että jos itsellä on peliaika vaikka tunnin, kuljetaan kaveriporukassa toisen luota toisen luo ja niin voidaan olla koneella vaikka neljä tuntia. Ja omalla koneella vain se tunti... Mutta vielä isompi ongelmahan ovat puhelimet. Niillä pelaamistahan ei valvota lainkaan. Käytännössä nykylapset ovat jollakin laitteella kaiken sen ajan, mitä aikuiset eivät erikseen järjestä jotain ohjelmaa. Eikä aikuisten tehtävä todellakaan ole viihdyttää lapsia nonstoppina. Sitten jos rajoitat puhelimen käyttöä, siitä seuraa yletön mouruaminen, koska puhelin koukuttaa ihan eri tavalla kuin vaikka kirjat, joihin saattoi hurahtaa vuosikymmeniä sitten. Rajoja pitää joo asettaa, mutta monesti se koko perheen elämä on sitten sitä rajoista kiinni pitämistä - oikein rattoisaa kotoilua vuodesta toiseen :( Jos otat koko puhelimen pois, lasta ehkä kiusataan ja joka tapauksessa et edesauta koulumme iki-ihanaa digiloikkaa. Vanhempia voi syyttää löperöiksi, mutta suoraan sanoen esim. omassa lapsuudessani 80-luvulla ei ollut tällaisia koukuttajia ja sitä myöten haasteita vanhemmille. TV:stä tuli joku Pätkis piirrettyineen ja Hittimittari, siinähän sitä lasittunutta ruudun toljotusta sitten riittikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinta ei tarvi ottaa pois, mutta illalla puhelin parkkiin muualle kuin omaan huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
En valehtele. Lapsi ei pelaa ollenkaan, mutta väsyy nimenomaan koulun melusta ja sosiaalisista tilanteista. Niin sanottu normaali lapsi, mutta autismin kirjon piirteitä on.
En tarkoittanut sinun lastasi. Sitä melua ja sosiaalisia tilanteita on syytä harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valehtele. Lapsi ei pelaa ollenkaan, mutta väsyy nimenomaan koulun melusta ja sosiaalisista tilanteista. Niin sanottu normaali lapsi, mutta autismin kirjon piirteitä on.
En tarkoittanut sinun lastasi. Sitä melua ja sosiaalisia tilanteita on syytä harjoitella.
No miksi kirjoitat "lastenne", jos et tarkoita kanssakeskustelijoiden lapsia?
Lapsethan ei koskaan liioittele ja osaavat arvioida aikaa varsin tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten koulua voi syyttää kiukusta ja väsymyksestä?
En valehtelekaan. Meillä ei ole rajoitusta muuten, mutta muutakin pitää tehdä kuin pelata. Tietyt asiat kun hoidetaan, niin lopun ajan saa kuluttaa vaikka pelaamalla. Ja jäähän sitä peliaikaa paljonkin.
Koskaan ei ole koulussa tarvinnut puuttua meidän poikien käytökseen. Pelkkää hyvää saanut kuulla.
Niin ja pelaan itsekin aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ruutuaika rajoitettu kahteen tuntiin (tv ja tietokone).
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan ei koskaan liioittele ja osaavat arvioida aikaa varsin tarkasti.
Eivätkä (varsinkaan pojat) koskaan mahtaile tai laita lapin lisää juttuun vaikuttaakseen coolimmalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan ei koskaan liioittele ja osaavat arvioida aikaa varsin tarkasti.
Eivätkä (varsinkaan pojat) koskaan mahtaile tai laita lapin lisää juttuun vaikuttaakseen coolimmalta...
Esikoiseni oli viime vuonna eskarissa, ja kun jossain vanhempainvartissa puhuttiin siitä, mistä ne pojat nyt noin ylipäätään keuhkoavat, niin eskarinope sanoi, että sotapeleistä puhutaan paljon, ja monet väittävät niitä pelaavansa, vaikka hän tietää joistain lapsista sataprosenttisen varmasti, että eivät kyllä pelaa.
Tutkimusdataa pöytään kohtuupelaamisen haitoista versus hyödyistä, kiitos. Muussa tapauksessa: nönnönnönönnönöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kenellekään kertonut paljonko poikani pelaa tai mitkä säännöt hänellä pelaamisen suhteen on. Kenelle siis olen voinut valehdella?
Onneksi se on kuitenkin vain tämä poikien pelaaminen, jossa ihmiset saattavat joskus kaunistella kotiensa sosiaalista todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusdataa pöytään kohtuupelaamisen haitoista versus hyödyistä, kiitos. Muussa tapauksessa: nönnönnönönnönöö.
Mihin tää nyt liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan ei koskaan liioittele ja osaavat arvioida aikaa varsin tarkasti.
Eivätkä (varsinkaan pojat) koskaan mahtaile tai laita lapin lisää juttuun vaikuttaakseen coolimmalta...
Esikoiseni oli viime vuonna eskarissa, ja kun jossain vanhempainvartissa puhuttiin siitä, mistä ne pojat nyt noin ylipäätään keuhkoavat, niin eskarinope sanoi, että sotapeleistä puhutaan paljon, ja monet väittävät niitä pelaavansa, vaikka hän tietää joistain lapsista sataprosenttisen varmasti, että eivät kyllä pelaa.
Juu mun 4-vuotiaana puhuu sujuvasti minulle vieraalta kieleltä kuulostavaa hehkutusta monestakin tietokonepeleistä joista on kuullut kavereilta päiväkodissa. Sen tasan tiedän ettei ole niitä pelannut itse kotona eikä kylässä (ei kylälle yksin kuin mummolassa, paitsi yksillä kaverisynttäreillä on käynyt), ja silti sujuvasti selittää miten hahmo X hyökkää hahmon Y kimppuun tekniikalla B niin että kuulostaa kyllä siltä kuin kertoisi pelaamastaan pelistä - ovat siis jonkun kokeneemman johdolla leikkineet itse olevansa näitä hahmoja hoidossa pihaleikeissä.
Hän on myös kertonut hoidossa että meillä saa pelata joka päivä koko päivän. Ööö, hän saa pelata Pikku Kakkosen pelejä kerran viikossa 😁 Sit jos sairastupaa pidetään niin sit saa vapaammin.
Kaunistelen joskus totuutta, koska vanhemmat ovat toisilleen tuomitsevia. Meillä peliajan valvominen on jatkuvaa tasapainoilua. Joskus pelaaminen unohtuu ja lapset keksivät jonkun muun hauskan jutun. Mutta aina se pelaaminen palaa kuitenkin. Usein ruutuaikaa tulee ihan liikaa. Ja kavereiden luona käydään pelaamassa koulun jälkeen. En pysty valvomaan sitä niin paljon kuin pitäisi. Mutta teen parhaani. Yritän pitää myös hyvän keskusteluyhteyden lapseen. Että pelkän rajoittamisen lisäksi hän itsekin alkaisi ymmärtää ja oppisi säätelemään omaa ruutuaikaansa. Nykyajan lapsilta näitä taitoja vaaditaan tosi aikaisin, omassa lapsuudessa ei tällaista haastetta vielä ollut. Eihän se helppoa ole lapselle, kun ei aikuisillekaan. Rudun houkutus on tosi suuri.
Sitä en tiedä miksi niin moni vanhempi haluaa antaa itsestään niin mahdottoman hyvän isän tai äidin vaikutelman. Ehkä jollain tavalla ymmärrettävää työpaikan kahvipöydässä, mutta että täällä keskustelupalstallakin. Mikähän järki siinä on.
Kertokaa nyt sitten mitä muuta pitäisi tehdä vapaa ajalla?
Mennä ulos tekemään jäyniä naapurinsedälle? Sytytteleen muurahaiskekoja?
Miksi ei saisi harjoittaa nykypäivän ammattia?
Tietysti pelit pitäisi rajata ikäsuosituksiin, tähän suostuu tod näköisesti herkemmin kun ette nipota vaan kannustatte.
Se että teillä eiollut omassa lapsuudessa ei tarkoita ettei teidän lapsilla saisi olla!
Senhän takia me nyt pyritään rikastumaan että jälkikasvulla olisi paremmin.
Mun poika nyt jo 20v. Pelasi yläasteen ja lukion ajan suunnilleen kaiken ajan kotona. En tajua miten suoriutui kouluhommista, lukiokin meni ihan ok. Ei tuohon auttanut mikään, jos katkaistiin nettiyhteys kotoa niin siirtyi kaverin luo. Mopoilu vähän tauotti pelaamista. Armeijaan meni lukion jälkeen, se vasta lopetti tuon pelaamiskierteen. Ainakin isompien lasten ja teinien vanhempien kanssa on kyllä puhuttu siitä kuinka paljon nuoret pelaavat, ja tosiaan tuntuu että kaikilla sama ongelma. Alakouluikäisenä oli vielä helppo pitää ruutuajat.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika nyt jo 20v. Pelasi yläasteen ja lukion ajan suunnilleen kaiken ajan kotona. En tajua miten suoriutui kouluhommista, lukiokin meni ihan ok. Ei tuohon auttanut mikään, jos katkaistiin nettiyhteys kotoa niin siirtyi kaverin luo. Mopoilu vähän tauotti pelaamista. Armeijaan meni lukion jälkeen, se vasta lopetti tuon pelaamiskierteen. Ainakin isompien lasten ja teinien vanhempien kanssa on kyllä puhuttu siitä kuinka paljon nuoret pelaavat, ja tosiaan tuntuu että kaikilla sama ongelma. Alakouluikäisenä oli vielä helppo pitää ruutuajat.
Minä olen nyt 37v, koko lapsuus/nuoruus tuli pelattua Nintendoa aina kun vaan ehti, pystyi, jaksoi. Ei ollut mitään ruutuaikoja. Myöhemmin siirryin muihin konsoleihin ja tietokonepeleihin. Pelaan edelleen ja annan lastenkin pelata, pelataan yhdessä. Eikä meillä rajoiteta ruutuaikaa ollenkaan.
Silti minusta tuli ylioppilas, valmistuin ammattiinkin, olen hyväpalkkaisessa työssä ja asun isossa omakotitalossa, jossa iso puutarha, kasvimaa ja kasvihuone. Luen paljon, teen käsitöitä, rakastan ruoanlaittoa ja kodinhoitoa. Lapset osallistuvat kotitöihin ja pihatöihin, hoitavat koulunsa ja jokaisella on yksi kodin ulkopuolinen harrastus. Lopun aikaa saavat pelata jos haluavat, ja haluavathan he. Esikoispoika valmistuu kohta datanomiksi.
En valehtele. Lapsi ei pelaa ollenkaan, mutta väsyy nimenomaan koulun melusta ja sosiaalisista tilanteista. Niin sanottu normaali lapsi, mutta autismin kirjon piirteitä on.