Lue keskustelun säännöt.
Kerro joku vääryys tms. mitä olet kokenut elämässäsi?
20.09.2018 |
Mulla käy useinkin mielessä ja vaivaa siis vieläkin miten siskoni on kohdellut minua. Joillai varmasti vielä pahempaakin kohtelua, mut kerron nyt nämä mun.
Olin siskoni, hänen poikakaverin ja yhden muun kaverin kanssa Helsingissä. Olimme jotain reilu 20-vuotiaita. Matkustimme lentokoneella. Silloin oli vielä niitä standby -lippuja, jolloin nuoret pääsi halvalla, jos vaan koneeseen mahtui. Ajoissa piti olla kentällä odottelemassa eikä saanut olla muuta kuin käsimatkavarat. No menomatka sujui hyvin, mutta tulopäivänä olin itse eripaikassa kuin muut (olin toisen siskoni perheen luona). Oltiin sovittu mihin koneeseen yritetään ja et tavattaisiin kentällä. Olin siskon perheen kyydissä matkalla kentälle, kun toinen siskoni soitti, et he ovat jo kentällä ja mahtuisivat ja pääsisivät jo aiemmin lähtevään koneeseen. Et he aikoo mennä siihen. Ei kysynyt minulta haittaako, ilmotti vain. Oli kiireisen oloinen, koska heidän pitäisi kohta mennä portille. Mä en osannut sanoa siinä mitään vastaan, koska alkoi itkettää (tämä yleistä mulle, kun loukataan tai koen kokevani vääryyttä). Nielin siinä itkua ja sanoin vaan joo.. no sit mun sisko siinä autossa alkoi et ei nyt noin voi tehdä, et heidän pitäisi odottaa minua kuten sovittu. Olin samaa mieltä. Siskon mies painoi kaasun pohjaan ja ehdin samaan koneeseen muiden kanssa vain hänen ansiostaan. Siis koska hän oli silloin lentokentällä töissä ja hänellä oli kulkulupakortti. Sillon ei ollut turvatarkastuksia, joten hän vain vilautti korttia ja pääsi itsekin sinne portille asti. Olin tosi hiljainen koko matkan, loukkaantunut ja surullinen. Toki en tapani mukaan kovin näyttänyt sitä, jos puhuivat, vastailin kyllä, mut vaisu olin. Muut vain sanoi, et ai sä tulit, kiva kun ehdit. Kukaan ei koskaan pahoitellut tai pyydellyt anteeksi tms. Otin kyllä asian puheeksi myöhemmin, ettei tuntunut kivalta enkä itse tekisi noin. Ne vaan jotain, et ei me ajateltu, et sua haittaisi. Voin kyllä yksinkin matkustaa, olin matkustellut ennenkin, mut en ymmärtänyt miksi eivät voineet odottaa ja pitää kiinni sovitusta, kun ei ollut kiirekään kenelläkään minnekään.
Toinen juttu samasta siskosta. Mentiin yhdessä kaupungille, molemmilla oli tiettyjä asioita mitä pitäis katella/ostaa. Lisäksi maksettiin laskuja jossai pankin eteisessä automaatilla (:D). Sisko ehdotti, et käydään hänen asiat ensin ja sitten mun. Olin tottunut kai jo siihen, et siskoon ei aina luottamista, joten varmistin, et varmasti sitten käydään ne munkin asiat hoitaa yhdessä. Sisko oli et joo joo käydään käydään. No, kun siskon asiat oli hoidettu, hän sanoi, ettei enää jaksais olla, et hän voisi lähteä kotiin. Et voithan sä käydä yksinkin. Ja niin lähti. Ihan kamalaa.. siis miten joku voi toimia noin. Vaikka tavallaan pikkuasia, niin silti tuo on väärin. Ja ainakin mä muistan nämä ikuisesti.
Kommentit (5)
Varmaan sun nyt vaan olisi parasta yrittää päästä näistä "vääryyksistä" yli. Ihan normaalia elämäähän nuo on, joskus tuollaista tapahtuu, no big deal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma naama, yksinäisyys, mt-ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ruma naama, yksinäisyys, mt-ongelmat.
Onko ruma naama vääryys? Tarkoitin nyt lähinnä tuollaisia mitkä joku toinen ihminen on sulle aiheuttanut tai mitä on sulle tehnyt... loukannut jotenkin tms.
Kolmoselle tiedoksi, etten vatvo niitä, mut joskus tulee mieleen... ja tiedän, etmoni on varmasti kokenut samanlaisia juttuja, vielä pahempiakin. Mut ei se silti tee nuita juttuja mulle merkityksettömiksi. Ja tuo et alkaa itkettää, sitä tulee vielä aikuisenakin ja olen jo 37v. Ei vaan voi sille mitään et alkaa kuristaa kurkkua ja ääni särkyy. Olen sen hyväksynyt osana itseäni. -ap
Sit vielä yks asia samalta siskolta. Nyt mennään ajassa vielä taaksepäin eli siiitä 20-vuotiaasta lapsuuteen. Oltiin kahdestaan kotona sokkosta yhdessä huoneessa. Mä olin sokko. No etsiskelin siinä jonkin aikaa ja sit alkoi epäilyttää, kun ei kuulunut mitään. Aloin puhelee, et heii, ootko täällä, et oot kuitenkin lähtenyt pois, missä oot.. jne. No ei kuulunut mitään. Otin huivin pois silmiltä ja huone oli tyhjä. Lähdin olohuoneeseen, niin siellä sisko muina miehinä istuu keinutuolissa ja juttelee äitini kanssa ihan muista asioista. Sen kerran jälkeen taas tuli ennen sokkoleikkiin ryhtymistä varmistettua, et ethän varmasti sit lähde pois jne. Luottamus meni.
Näistä olen puhunut siskolle jälkeenpäinkin ja ei noteerannut sen kummemmin. Nyt sit oisko vuosi sitten tuli taas puheeksi, kun puhuttiin porukalla (meitä useampi sisko) jotai lapsuusjuttuja. Niin sisko vaan jotenkin, et miks kaivelen negatiivisia asioita ja oli ihan et ei hän muista tommosia yhtään. Eikä välttämättä muistakaan, mut ei edelleenkään mitenkään pahoitellut tai pyytänyt anteeksi. Jos hänellä olisi yhtään tuntunut pisto sydämessään, et miten hän on saattanutkin kohdella siskoaan noin, niin luulisi, et olisi sen ilmaissut mulle jotenkin.
Ois varmasti muitakin, mut jostain syystä nuo tulee aina ekana mieleen. Tietty jos lähdetään "kovemmalle" linjalle, niin mua on lapsena piiskattu. Jotain vastaan vänkäämistä tms. jos oli ja se kesti pidempään, niin äiti saattoi sanoa, et lopeta, isä hakee muuten kohta vitan (vitsan). Äiti ei siis puuttunut piiskaamiseen eikä siihen milloin se tapahtui, se vaan otti tavakseen ns. varoittaa, et kantsisko lopettaa, kun kohta isäkin hermostuu (vaikka isä oli ihan jossai eri huoneessa) ja hakee vitsan. Ja joskus sitä vaan huomasi ilman mitään varoitteluja edes, et isä ulkona katkomassa pihakoivusta oksaa. Se oli menoa sit. Saunan alalauteella läpsi oksalla pyllylle. Ja se oli siinä. Menin olkkarin sohvalle kasvot sohvan selkätyynyyn kiinni ja itkin hiljaa. Kukaan ei lohduttanut tai selittänyt mitään, ei puhuttu mitään. Sit kun olin itkuni itkeny, menin taas muitten seuraan ja kaikki oli (ainakin näennäisesti) ok. -ap