Melkein lihava yrittää ryhdistäytyä: muita mukaan?

Onko täällä muita, jotka syksyn tullen on saaneet kipinän aloittaa jotain uutta ja laittaa elämäntapansa remonttiin? Täällä yksi. Pituus on 165 cm ja tämän päivän paino 68,3 kg. Normaalipainon puolella vielä just ja just ollaan, mutta ärsyttää nämä kertyneet makkarat. Ärsyttää se, kun vaatteet ei mahdu kunnolla päälle, monet ei ollenkaan. Ärsyttää kun olo tuntuu raskaalta ja turvonneelta ja väsyneeltä. Ärsyttää tieto, että oon aikuisiällä lihonut 15 kiloa, laihduttuani ensin saman verran tai vähän enemmänkin lukion aikana. Ärsyttää että sama tahti varmasti jatkuu jatkossakin, vaikka lapset onkin todennäköisesti jo tehty. Löysin päiväkirjasta merkinnän pari kuukautta nuorimmaisen synnytyksestä, paino oli 68 kg. Raskauskilot eivät siis todellakaan oo lähteneet toivotusti. Ensimmäiset 10 kiloa tuosta 15 kilon lihomisesta tuli kyllä jo biletyksestä ja herkuttelusta aikoinaan. Ihme oikeastaan ettei enempää tullut. Tai ehkä jossain vaiheessa olikin, en käynyt vaa'alla tuohon aikaan.
Nyt jokatapauksessa havahduin tilanteeseen, että toissapäivänä tuli taas yksi ikävuosi lisää eikä tää homma todellakaan helpotu eikä mene parempaan suuntaan tästä eteenpäin. Paino jumittaa, kaikki pienet ryhtiliikkeet vuosien varrella on kaatuneet lupaavan alun jälkeen. Motivaatiokin on ollut hukassa, jotain tarttis tehdä, mutta en ole saanut itseäni kuriin. Välillä ajattelen, että ei mun tarttekaan olla hoikka, olen ihan hyvä näin. En ole lihava. Ehkä tämä on mun normaali aikuisiän paino, johon pitäisi vaan tyytyä. Mutta sitten taas välillä tulee joku hirveä vaatekriisi, ulkonäkökriisi, jaksamiskriisi, tiuskin miehelle ettei minuun saa koskea jne. Eli ei mun todellakaan ole hyvä olla tässä vartalossa. Erityisen herättelevää oli, kun äsken mittasin pitkästä aikaa vyötäröni. 89 cm siitä pari senttiä navan yläpuolelta. Kapein kohta on sitten erikseen, mutta eikös se tuosta mitata? Huh, olipa painoindeksi mikä vaan, niin tuo on paljon. Rasva kertyy mulla vyötärölle, rintoihin ja ehkä kaikista ällöintä, selkään.
Tiedän ettei laihdutuksesta tule helppoa. Liikkumattomuus, irtokarkit, liian isot ja hiilarivoittoiset ruoka-annokset on mun kompastuskivet. Usein huomaan, että olen ihan ähkyssä ja syönyt paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. En niinkään vedä kaksin käsin kaikkea makeaa tai rasvaista mitä vastaan tulee, siinä tapauksessa olisinkin varmaan jo paljon isompi.

Mutta siis joo, tämä muija teki itselleen 34-vuotislupauksen alkaa tehdä parempia valintoja, liikkua enemmän ja yrittää pitää yllä motivaatiota pudottaa painoa ja pienentää vyötäröä jo ennen kuin bmi paukkuu punaisella ja vaatekaappi menee kokonaan uusiksi. Oisko muita samanlaisten ajatusten ja aikomusten kanssa painiskelevia? Kiinnostaa teidän syömiset ja liikkumiset myös, mutta erityisesti tämä henkinen puoli. Miten motivoitte itseänne ja saatte pidettyä motivaation yllä?