Tekeekö tavara sinut onnelliseksi?

Kaikenmaailman muovipaskaa sitä on lapsille kehitettykin! Ja mihin ne joutuvat, kun kukaan ei osta/menevät rikki? Maapalloa saastuttamaan jätevuoriin. Mahtaa länsimaiset kaatopaikat olla karmean näköisiä. Ihan voitais luokkaretki jollekin koulussa tehdä.... Ja Kiina ym. kehitysmaat pyrkii kulutusunelmissaan samaan kuin länsimaat. Jipii.





En ole mikään viherpiiperö tai ekohörhö, mutta kyllä nää panee miettimään omaakin kulutusta.



Mulla on vaatteitakin kaappi täynnä, rikki en edes ole ehtinyt kuluttaa, mutta osa on ihan out enkä päälle " kehtaa" laittaa. Älytöntä! En osta enää mitään muuta kuin ruokaa ja hygieniatarpeita.

Koti on minulle tärkeä paikka, ja tulen kyllä onnelliseksi jos löydän jonkin ihanan sisustusesineen, lampun, huonekalun jne. joka tekee kodista entistä viihtyisämmän.

On mukavaa, että voi ostaa asioita silloin, kun tekee mieli. Ilahduttaa ostaa hyvä uusi kirja tai nätit kengät tai kunnollinen digiboxi vanhan rouskun sijaan.



Sinällään " onnellisuus" on niin perustava ja laaja käsite, etten voi kuvitella kenenkään oikeasti tulevan tavarasta " onnelliseksi" .

uudesta tavarasta (itse ostetusta) saatu mielihyvä ja ' onni' kestää alle 10 minuuttia!

Tavaran käytöstä saatu mielihyvä on sitten asia erikseen.

Mutta ei siinä mielessä, että sitä pitää saada ostaa mahdollisimman paljon ja usein.



Pikemminkin niin, että nautin kauniista esineistä ja huonekaluista. Ja osaan nauttia niistä, vaikka ne ei edes olisi omia. Niinkuin Nuuskamuikkunen;)

lisäksi kauniit tavarat onnellistuttavat minua.

Uusi koti on kolme kertaa edellistä isompi, joten täällä on vielä turhankin pelkistetyn näköistä (1 huonekalu / huone suunnilleen) ja verhotkin puuttuu vielä monesta ikkunasta. Silti mennään vähän kerrallaan, mutta jokainen uusi asia ilahduttaa enemmän kuin 10 minuuttia, aivan varmasti.

Mä nautin kauneudesta, saatan tulla siis hyvälle tuulelle kun laitan lempikenkäni jalkaan, katan pöydän kauniilla astioilla, katselen meidän olohuoneen jalkalamppua tai lastenhuoneen kalusteita. Samoin meillä on aika paljon perintötavaroita, joiden katselusta tulee mieleen sukulaiset.



Sinänsä en kovin paljon pidä shoppailusta (väkijoukot), joten en varsinainen ostaminen ei suuria kicksejä aiheuta. Paitsi ehkä leikkokukkien ostaminen ;-)



Ei tietenkään pelkkä tavara onnelliseksi tee varmaan ketään, mutta kyllä siitä voi nauttia.

mutta mielummin itken Jagaurissa kuin ruuhkabussissa..

Tätä on vaikea käsittää esim. lapsuuden ystäväni joka on aina sanonut, että on mulle niin katelliinen, kun mulla on " kaikkea" .

Ei mulla edes ole, mutta jotenkin se vaan miettii, että mulla on.

Olenkin sanonut, että sen pitäisi olla minä ja mä se.

Vuodesta toiseen " uusi" sohva tuo iloa ja onnea, etenkin, kun muistan miten kauhea entinen 70-luvun räyskä oli (peritty). Tavara tuo takuulla onnea tälläiselle pienituloiselle perheelle, silloin kun sitä saa. Ei tietenkään mikä tahansa tavara, vaan harkittu ja kauan säästetty.

Olen esteetikko, ja nautin kotimme näkymistä. Mutta valintatilanteessa valitsen ennemmin kodin ihmissuhteet kuin sen kulissit.

Rakastan astioita, laukkuja, kenkiä ja kodin sisustuamista.

Mutta se ei silti tarkoita sitä ettenkö tykkäisi kaikesta nätistä ja kauniista tavaroista. Kohtuudella.

Elämä on opettanut minua monta kertaa näkemään mikä oikeastaan on lopujen lopuksi tärkeintä elämässä.

Ei tosin kaikki. Minulla on muutamia sisutukseen liittyviä klassikkoesineitä, jotka jaksavat aina ihastuttaa. samoin jotkin vaatteet (joista ilo kuitenkin lyhytaikaisempi) ja korut. Jos olisimme niin rikkaita, että voisin hankkia kaiken haluamani helposti, en ehkä nauttisi niin paljon. En siis hanki isoja hankintoja hetken mielijohteesta vaan harkiten. Ja niistä hankinnoista myös nautin.

koettu tyydytys on jo ohi, eikä enää tunnu miltään. Siinä se nyt on.



Lisäksi olen huomannut, että kauppojen tavarapaljous alkaa ällöttää: en tarvitse mitään, enkä halua mitään - koti tursuaa jo muutenkin!



Ärsyttää, ettei tutut usko, ettei me haluta mitään, vaan aina tullaan kylään joku saamarin kippo tai liina kainalossa. Me ei tarvita! Tuokaa jotakin, joka kuluu pois (saippuaa, leffalippu, leikkokukkia, kynttilä...)

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on varaa ostaa mitä haluan. Mutta uskon että tämä vaihe menee ohi. En pidä krääsästä,vaan ostan nyt kestäviä tavaroita/vaatteita.