Olenko maailman yksinäisin ihminen?
Olen traumatisoitunut yksinäisyydestä. En pääse koskaan yli hylätyksi tulemisia. Sitä, että ensinnäkin olin epätoivottu lapsi. Isäni ei koskaan halunnut tavatakaan minua. Äidiltäni en saanut hellyyttä tai huomiota. Kaikki rahahuolet ym. hän kaatoi niskaani jo, kun olin pieni. Siitä jäi ikuinen turvattomuuden tunne. Koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen. Hylätyksi tulemiset kaveriporukoista ja poikaystävien taholta. Muut hylkivät minua, tuntuu kuin kaikki yrittäisivät vältellä. Olen kokenut väkivaltaisia suhteita ja avioeroja, mutta en koskaan saanut tukea "ystäviltä". Meillä on pieni suku, mutta kukaan heistäkään ei ole pitänyt mitään yhteyttä yo-juhlieni jälkeen 20 vuotta sitten. En ole onnistunut samaan omaa perhettä, koska kukaan mies ei ole halunnut edes yrittää lasta kanssani. Koen olevani ikuisesti tuomittu siihen, että olen epätoivottu ja ei-rakastettu. Onko kellään muulla vastaavia tunteita?
Kommentit (13)
Ikäviä kommentteja. Älä niistä välitä.
Et. Syrjäytynyt mies on yksinäisempi. Etsi joku sellainen uudeksi kumppaniksesi.
Mistä tämä epäempaattisuus kumpuaa? Ihan uskomatonta...
Jos syrjäytynyt mies tarkoittaa päihdeongelmaista ja kouluttamatonta miestä, niin kiitos ei. Heillä riittää seuraa kaltaistensa joukossa.
Ei koko elämäänsä voi syytellä muita, siksi olet myös yksin.
E.m.p.a.t.i.a häviää kun vain raha ja tavara merkitsee.
E.m.p.a.t.i.a häviää kun vain raha ja tavara merkitsee.
Täällä ap saman kohtalon kokenut! Olen omasta halustani erakoitunut muista ihmisistä ja ainakin omalle mielenterveydelle ollut paras ratkaisu, ei enää huonoja ihmissuhteita, parempi olla kokonaan yksin
oletko saanut ammattiapua. suosittelen ehdottomasti
Et ole. Sinulla on käytössä mm netti. Joku Amazonin viidakossa yksineläjiä voi olla.
Olen vähän samanlainen tapaus ja samaa ikäluokkaa, en tosin ole päässyt edes naimisiin. En oota elämältäni ihmeempiä. Yksinäistä on mutta minkäs teet. Jos olisi rahaa niin voisi ehkä olla paremmat mahdollisuudet kun voisi matkustaa johonkin toiseen maahan jossa voisi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Uskoisin että toisessa maassa minulla olisi paremmat mahdollisuudet ja haaveilenkin että voisin asua ulkomailla väliaikaisesti. Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä ei tapaa uusia ihmisiä. En jaksa netissä roikkumista, mieluummin tapaisin ihmisiä livenä ravintolassa tai työpaikalla tutustuen.
Enn lähdee enäää näiihin koskaaa luotttamuushaan tuleee ansaitaa ja sitä rataaa.