Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tekeväni itselleni täysin merkityksetöntä työtä
14.09.2018 |
En siis koe että työllä olisi minulle mitään merkitystä. Kaiken lisäksi se on tylsää ja kadotin motivaationi. Työpaikalla ei ole edes hyvää henkeä, ilmapiiriä tai edes työnimua. Pää meinaa hajota ja hermot on raunioina aina työpäivän päättyttyä. Joka päivä odotan koska pääsen töistä kotiin ja samantien nukkumaan jotta jaksan taas seuraavan päivän kidutuksen ja rääkin. Pelkän rahan takia minä sitä kuitenkin teen, jotta olisi edes jotain elääkseen ja paikka missä asua. Pakko sitä o siis sietää ja kestää vaikkei halueisi eikä millään enää jaksaisi. Kun on puhki ja aivan loppu. Muita?
Kommentit (15)
Mä irtisanouduin muutama vuosi sitten kun oli samanlaiset fiilikset. En ole koskaan keksinyt mielenkiintoista työtä, joten nyt saikutan aina kun jokin velvollisuus työelämästä vaanii lähituntumassa. Minua ei ole tehty työelämää varten.
T: ADD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä tekee työtä rahan takia, joten et ole mitenkään poikkeava. Työn mielekkyys taas usein riippuu paljolti siitä millaisen asenteen sitä kohtaan itse ottaa.
Kuten vanha lastenlaulu sanoo:
"Tee työtäs laulellen, tee työtäs laulellen,
niin huomaat että työstäkin voi löytää hauskuuden..."
Tähän yhtälöön kun lisää sen, että tekee työtään 9 e/päivä "palkalla", muiden huonommin koulutettujen tehdessä samaa palkallisesti, niin kyrsimisprosentti ylittää 100:n.
Samanlaista täällä. Lisäksi työpaikka ahdistaa niin paljon että kotona vaan itken.
Vierailija kirjoitti:
Tähän yhtälöön kun lisää sen, että tekee työtään 9 e/päivä "palkalla", muiden huonommin koulutettujen tehdessä samaa palkallisesti, niin kyrsimisprosentti ylittää 100:n.
Näin minä teenkin, hymyilen ja olen onnellinen siitä että minulla on työ. Työpäivän jälkeen puran ditten kaiken vihan ja agression aitonratissa ja kotona mieheen. Jatkuva stressi ja hetmot kireänä, mutta kyllä sen kestää kunhan vain hymyilee ja ajattelee iloisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ollu monta vuotta samassa duunissa ja motivaatiota ei ole enää yhtään. Firmassa on todella paljon asioita pahasti pielessä ja etenkin johtaminen on kuraa. Eipä se ole missään vaiheessa hyvä työpaikka ollut, mutta nykyään pelkkä töihinmeno v*tuttaa. Ainoa hyvä asia on työkaverit. Uusi työ on etsinnässä, mutta uuden vakkaripaikan saaminen ei olekaan ihan piece of cake kun hakijoita on kymmeniä jokaiseen duuniin.
Kauheaa. Muista että sinulla on oikeus tunteisiisi, ja jos jokin työpaikalla hiertää, niin ei siellä tarvitse teeskennellä välittävää ja aurinkoista. Olet vain ihan samanlainen norsunvittunaama kuin pomo ja muutkin ovat. Tiuskit jos sinulle tiuskitaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän yhtälöön kun lisää sen, että tekee työtään 9 e/päivä "palkalla", muiden huonommin koulutettujen tehdessä samaa palkallisesti, niin kyrsimisprosentti ylittää 100:n.
Näin minä teenkin, hymyilen ja olen onnellinen siitä että minulla on työ. Työpäivän jälkeen puran ditten kaiken vihan ja agression aitonratissa ja kotona mieheen. Jatkuva stressi ja hetmot kireänä, mutta kyllä sen kestää kunhan vain hymyilee ja ajattelee iloisia ajatuksia.
Toihan on tässä on pahinta omallakin kohdalla, että liian usein olen nykyään tosi pahalla tuulella kun v*tuttaa ja ahdistaa työ :(
Vierailija kirjoitti:
Tähän yhtälöön kun lisää sen, että tekee työtään 9 e/päivä "palkalla", muiden huonommin koulutettujen tehdessä samaa palkallisesti, niin kyrsimisprosentti ylittää 100:n.
Tuon orjatyön soisin loppuvan jonkun ihmisoikeusinstanssin myötävaikutuksella. Laskekaas tuntipalkka. Onko asiallinen, laillinen, kohtuullinen? Työttömien kyykytys on perseestä. Kansalaispalkka kaikille - myös meille työssäkäyville. Alkaisin tehdä reilusti osa-aikaista, jos saisin kansalaispalkkaa. Ja joku muukin saisi tehdä minun työtä, kun sitä luultavasti kuitenkin jotkut haluavat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan teitä pakota. Ja jos ei oo elämää vapaa-ajalla niin oma vika. Taitaa olla niin, että KOKO elämä on kurjaa ja syytetään työtä.
Tehkää muutos elämään.
Perusta yritys ja tee vaan kivoja duuneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan teitä pakota. Ja jos ei oo elämää vapaa-ajalla niin oma vika. Taitaa olla niin, että KOKO elämä on kurjaa ja syytetään työtä.
Tehkää muutos elämään.
Tottakai on muutakin elämää kuin työ, eikä koko elämässä ole mitään vikaa. Mutta kyllä siellä duunissa vietetään niin monta tuntia viikossa, että kyllähän se jossain määrin vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin väkisinkin.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan teitä pakota. Ja jos ei oo elämää vapaa-ajalla niin oma vika. Taitaa olla niin, että KOKO elämä on kurjaa ja syytetään työtä.
Tehkää muutos elämään.
Tottakai on muutakin elämää kuin työ, eikä koko elämässä ole mitään vikaa. Mutta kyllä siellä duunissa vietetään niin monta tuntia viikossa, että kyllähän se jossain määrin vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin väkisinkin.
7
Toki, esimerkiksi töitä 38-40 tuntia viikossa, vapaa-ajan ouuhasteluun ja muuhun elämiseen menee ehkä noin 10 tuntia.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä irtisanouduin muutama vuosi sitten kun oli samanlaiset fiilikset. En ole koskaan keksinyt mielenkiintoista työtä, joten nyt saikutan aina kun jokin velvollisuus työelämästä vaanii lähituntumassa. Minua ei ole tehty työelämää varten.
T: ADD
Olen saanut nauttia turhautumisista läpi työelämäni, uran vaihto (ja niitä on monia) ei ole koskaan tuottanut pysyvää tyydytystä. Kiinnostus vain lopahtaa ja yksinkertaisesti kävelen ulos työelämästä ja jään tyhjän päälle. Sitten ahdistaa kun en saa otetta mistään mutta yhteiskunnassa kiinni pysyminen vaatii kuitenkin rahaa. Olen vakavasti alkanut epäilemään diagnosoimatonta adht:ta omalla kohdallani.
Raha ja hyvä palkka ovat parhaita motivaattoreita. Jos palkka on todella hyvä, niin ei työtä tarvitse sietää ja kestää sillä summa kyllä korvaa kaikki kärsimykset ja v-tutukset.