Nuori mies kaipaa neuvoja naisilta? (Sisältää avautumista)

Älä selitä

Kun oot aikuustunu

Suomessa on satojatuhansia sinkkuja. Et ole mikään outolintu. Kasva aikuiseksi, opiskele ja työskentele. Ennen kaikkea lakkaa uhriutumasta. Avaa silmät ja lopeta ruikutus.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on satojatuhansia sinkkuja. Et ole mikään outolintu. Kasva aikuiseksi, opiskele ja työskentele. Ennen kaikkea lakkaa uhriutumasta. Avaa silmät ja lopeta ruikutus.

Avaa silmät? Ap sanoi juuri että kun havannoi ympäristöä? Silmillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on satojatuhansia sinkkuja. Et ole mikään outolintu. Kasva aikuiseksi, opiskele ja työskentele. Ennen kaikkea lakkaa uhriutumasta. Avaa silmät ja lopeta ruikutus.

Avaa silmät? Ap sanoi juuri että kun havannoi ympäristöä? Silmillä?

Hänen "havainnoimisensa" on täysin subjektiivista ja selkeästi itsesäälin värittämää. Jos ei ajattele muuta kuin parisuhdetta ja sen puutetta, ei näe muuta kuin ihmisiä joilla on se minkä hän kokee itseltään puuttuvan. Avatkoon silmänsä yhteiskunnan monimuotoisuudelle. Realismille.

Löydät toivon Kristuksesta.

Opettele kirjoittamaan.

Liity tinderiin?

Seli seli

On taas ihme vastauksia...

Mitä kaverisi sanovat? Jos on kuitenkin kavereita? Voisivatko he "auttaa" sinua tapaamaan naisia? Tai oletko nettideittejä kokeillut? Siellä on ikäviä ihmisiä, mutta on mukaviakin.

Oletko suunnitellut koska pyrit korkeakouluun ja mille alalle? Ala valmistautua siihen vaikka työn ohella, lue pääsykokeisiin jne. Voi olla, että siellä tapaat myös samoista asioista kiinnostuneita naisia. Ja ainakin "ympyrät laajenevat", töissä se on usein sitä samaa arkea.

Olen kyllä huono neuvomaan, ja olen sinua vanhempi, mutta älä luovuta. Elämää on vielä paljon edessä. Suhde, jossa olit, ei kuulosta hyvältä. Ansaitset parempaa.

Lähde vaan reippaasti ihmisten ilmoille. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.

Tinderiä en ole kokeillut sen perusteella mitä kuullut. En tosin totta välttämättä ne. Terveydellistä alaa haluaisin siis korkeakoulussa opiskella. En halunnut uhriutua, en vain tiedä miten muuten olisin kirjoittanut

En osaa neuvoa, mutta sen tiedän, että naispuolisia henkilöitä on laidasta laitaan. Eli sellaisia hellittelytyyppejä myös. Hyvä, että edes tiedät mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Täällä on ollut jo aiheesta paljon aloutuksia, mutta halusin tehdä myös itse uuden. Eli aiheena taas se sama; mistä löytäisin parisuhteen?

Olen 23 vuotias nuorimies Etelä - suomesta. Tällä hetkellä käyn töissä, mutta haluaisin vielä joskus opiskella korkeakoulussa. Elämää pohdin usein, ja välillä se on aika masentavaa. En enää viihdy kaupungilla kun näen siellä onnellisen ( oloisia) pareja. Se ahdistaa. Ja tiedän, onni ei tule toisesta ihmisestä. Olen ollut suhteessa, mutta mikä ei ollut kuitenkaan suhde, sillä kyseinen nainen, niin mukava kuin olikin, ei ollutkaan se lopullinen. Koin oloni huonoksi ja hyväksikäytetyksi, sillä tein suhteessa kaiken, myös aloitteet läheisyyteen, josta hän ei tuntunut pitävän. Itse yritin siitä puhua, mutta parin vuoden odottelun jälkeen halusin erota. Oloni oli niin huono. Päätös otti koville, vaikka se helpotti. Nyt kuitenkin on yksinolo ylitsepääsemätöntä. Yritän olla positiivinen, mutts se on vaikeaa vsrsinkin ulkona liikkuessa ja mediaa lukiessa. Olenkin alkanut eristäytyä. Mihin on hävinnyt elämänilo ja positiivisuus joka oli läsnä nuorempana?

En enää tiedä mistä löytäisin toivon?

Ps. Koen olevani ihan tavallinen suomalainen mies, hellyys olisi tärkeää sillä jäin siitä paitsi vaikka itse yritin sitä antaa. Puhelin oli aina tärkeämpi kuin minä.

Anteeksi purkaus. Kiitos lukijalle. Toivottavasti sinulla on ollut onnellinen elämä.

Olet 23v suhteita tulee ja menee noin niiku suurimmalla osalla. Se vakiintuminen alkaa 30-35v ja siinä sulla on hommat reilassa jo, että voit keskittyy siihen suhteeseen ja perustaa se perhe jos sellanen kiinnostaa. Minä aloin seurustelemaan 15 vuotiaana ekan kerran ja tietenkin luulin että ollaan ikuisesti. Ei se niin mene. Sit tulee toinen suhde joka kestää sen 3v ja taas erotaan. Luulin etten onnistu missään mikä tulee parisuhteeseen. Mutta toi on oikeasti täysin normaalia. Kun vanhenet niin ymmärrät mitä tarkoitan. Minä löysin rakkauden ja perhe-elämän 32 vuotiaana. Eikä tämäkään tarkoita sitä että olen hautaan asti yhdessä, mutta nyt osaan ajatella asioita erilailla ja suhde ei kaadu lapsellisuuteen ja siihen mitä todella haluaa. Olen 41v ja suhde kaatuu jos kaatuu niin aivan muihin asioihin. Älä masennu ja ajattele liikaa mitä yhteiselämä on. Sen opit kun vanhenet. Nyt sun on aika opiskella ja nauttia eripituisista suhteista... Tosin, on myös ihmisiä jotka on ollut 15v asti ja nyt ovat 50 vuotiaita. Se on silti erittäin harvinaista ja erittäin arvostettavaa ja sellainen suhde vaatii niin paljon ettei sitä moni ymmärrä. He ymmärtävät jotka teinistä asti on ollut yhdessä ja tietävät mitä se vaatii ja tietää sen venymisen sietorajan. Siihen ei moni pysty.

Kuulostat mukavalta ja fiksulta nuorelta mieheltä. Itsekään en etsi kevyitä suhteita. Jos suhde ei johda mihinkään, niin miksi tuhtala niin toisen kuin omaa aikaa. Koen myös tarvetta läheisyyteen yms. mutta en silti pakottavaa tarvetta seurustella vain seurustelun tähden. Itselläkin lähinnä huonoja kokemuksia, mutta täytyy muistaa että nuoria vielä ollaan eikä mitään vielä "menetetty". 

Ei kannata myöskään eristäytyä, vaan elää aktiivista elämää. Kun on tyytyväinen omaan elämään yksinäänkin niin vetää puoleen samankaltaisia ihmisiä. Molemminpuolinen riippuvuussuhde ei ole hyvä pohja suhteelle. 

N23

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat mukavalta ja fiksulta nuorelta mieheltä. Itsekään en etsi kevyitä suhteita. Jos suhde ei johda mihinkään, niin miksi tuhtala niin toisen kuin omaa aikaa. Koen myös tarvetta läheisyyteen yms. mutta en silti pakottavaa tarvetta seurustella vain seurustelun tähden. Itselläkin lähinnä huonoja kokemuksia, mutta täytyy muistaa että nuoria vielä ollaan eikä mitään vielä "menetetty". 

Ei kannata myöskään eristäytyä, vaan elää aktiivista elämää. Kun on tyytyväinen omaan elämään yksinäänkin niin vetää puoleen samankaltaisia ihmisiä. Molemminpuolinen riippuvuussuhde ei ole hyvä pohja suhteelle. 

N23

Kiitos viestistäsi :)

Nainen avautuu erostaan ja siitä kuinka ei luota miehiin: "Niin ymmärrän tunteitasi, olet rohkea kun tunnustit ne täällä!"

Mies avautuu erostaan ja siitä kuinka ei luota naisiin: "Aikuistu ihmissika!"

Vauva-foorumi pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Täällä on ollut jo aiheesta paljon aloutuksia, mutta halusin tehdä myös itse uuden. Eli aiheena taas se sama; mistä löytäisin parisuhteen?

Olen 23 vuotias nuorimies Etelä - suomesta. Tällä hetkellä käyn töissä, mutta haluaisin vielä joskus opiskella korkeakoulussa. Elämää pohdin usein, ja välillä se on aika masentavaa. En enää viihdy kaupungilla kun näen siellä onnellisen ( oloisia) pareja. Se ahdistaa. Ja tiedän, onni ei tule toisesta ihmisestä. Olen ollut suhteessa, mutta mikä ei ollut kuitenkaan suhde, sillä kyseinen nainen, niin mukava kuin olikin, ei ollutkaan se lopullinen. Koin oloni huonoksi ja hyväksikäytetyksi, sillä tein suhteessa kaiken, myös aloitteet läheisyyteen, josta hän ei tuntunut pitävän. Itse yritin siitä puhua, mutta parin vuoden odottelun jälkeen halusin erota. Oloni oli niin huono. Päätös otti koville, vaikka se helpotti. Nyt kuitenkin on yksinolo ylitsepääsemätöntä. Yritän olla positiivinen, mutts se on vaikeaa vsrsinkin ulkona liikkuessa ja mediaa lukiessa. Olenkin alkanut eristäytyä. Mihin on hävinnyt elämänilo ja positiivisuus joka oli läsnä nuorempana?

En enää tiedä mistä löytäisin toivon?

Ps. Koen olevani ihan tavallinen suomalainen mies, hellyys olisi tärkeää sillä jäin siitä paitsi vaikka itse yritin sitä antaa. Puhelin oli aina tärkeämpi kuin minä.

Anteeksi purkaus. Kiitos lukijalle. Toivottavasti sinulla on ollut onnellinen elämä.

Olet 23v suhteita tulee ja menee noin niiku suurimmalla osalla. Se vakiintuminen alkaa 30-35v ja siinä sulla on hommat reilassa jo, että voit keskittyy siihen suhteeseen ja perustaa se perhe jos sellanen kiinnostaa. Minä aloin seurustelemaan 15 vuotiaana ekan kerran ja tietenkin luulin että ollaan ikuisesti. Ei se niin mene. Sit tulee toinen suhde joka kestää sen 3v ja taas erotaan. Luulin etten onnistu missään mikä tulee parisuhteeseen. Mutta toi on oikeasti täysin normaalia. Kun vanhenet niin ymmärrät mitä tarkoitan. Minä löysin rakkauden ja perhe-elämän 32 vuotiaana. Eikä tämäkään tarkoita sitä että olen hautaan asti yhdessä, mutta nyt osaan ajatella asioita erilailla ja suhde ei kaadu lapsellisuuteen ja siihen mitä todella haluaa. Olen 41v ja suhde kaatuu jos kaatuu niin aivan muihin asioihin. Älä masennu ja ajattele liikaa mitä yhteiselämä on. Sen opit kun vanhenet. Nyt sun on aika opiskella ja nauttia eripituisista suhteista... Tosin, on myös ihmisiä jotka on ollut 15v asti ja nyt ovat 50 vuotiaita. Se on silti erittäin harvinaista ja erittäin arvostettavaa ja sellainen suhde vaatii niin paljon ettei sitä moni ymmärrä. He ymmärtävät jotka teinistä asti on ollut yhdessä ja tietävät mitä se vaatii ja tietää sen venymisen sietorajan. Siihen ei moni pysty.

Voi kamala, jos itse olisin tuolla asenteella elänyt että kolmikymppisenä sitten vakiinnun, niin olisi kyllä jäänyt lapset tekemättä.

N55

Ok

Olet ap tosi nuori! Itse seurustelin ekan kerran 22-vuotiaana. Monta suhdetta ja eroa sekä yksinäisyyttä ehdin kokea ennen kuin törmäsin jossain rähjäbaarissa sattumalta nykyiseen mieheeni. Meillä vaan jutut natsasivat. Jos en olisi tavannut häntä, olisin jonkun muun kanssa. Alle kolmikymppisyyteen kuuluu tuo itsensä, uransa ja parisuhteen etsintä. Eipä tuohon muuta neuvoa voi antaa kuin että elät vaan elämääsi eteenpäin. Hyvin kaikki lopulta menee, jos on mennäkseen. Yhtä paljon siellä ihmisten ilmoilla, joita välttelet, on yksinäisiä ja epätoivoisia. Nyt huomaat vain sen mitä itseltäsi puuttuu.

N44