Lue keskustelun säännöt.
Miksi alan käyttäytyä ylimielisesti kun joku ihastuu minuun?
12.09.2018 |
En todellakaan haluaisi, ja tämä vieläpä tapahtuu juuri silloin kun itsekin olen kiinnostunut! Olen yleensä kaikille ihmisille mukava aina, mutta jos käy ilmi että ilmassa on molemminpuolista ihastumista viehättävän henkilön kanssa, pistän tahtomattani ”jääkaappimoodin” päälle ja näyttelen coolisi sellaista kuin en olisikaan ihastunut. Olen kyllä silloinkin kiva takaisin jos minulle ollaan, mutta jotenkin pidän sellaista muuria koko ajan. Annan pieniä vihjeitä käytökselläni, että kiinnostusta kyllä löytyy, mutta ristiriitaisesti saatan esim. vältellä loppupäivän. Ehkä joku puolustuskeino, sellainen ettei tunteet tule vahingossakaan julkisella paikalla esiin. Mutta se on tosi ärsyttävää jälkeenpäin, ja varmasti sille toiselle varsinkin.
Kommentit (17)
Itse käyttäydyn samantyyppisesti ja luulenpa, että viimeisin ihastus meni "sivu suun" ainakin osittain tämän oikullisuuteni takia. Itselläni se johtuu ainakin suojautumisenhalusta, pelosta ja epäuskosta miehiin ja rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko joskus pettynyt pahasti johonkin ihmiseen ja suojelet alitajuisesti itseäsi mahdolliselta uudelta pettymykseltä?
Joskus jossakin suhteessa ehkä, mutta ehkä vielä pahemmin olen pettynyt ihmisiin, siis siten että olen huomannut ettei keneen tahansa kannata luottaa jos ei tunne kunnolla. Se voisi ehkä olla syy, mutta toisaalta nämä ihastukset ovat aina ihastumisvaiheessa tulleet jotenkin tutuksi ja ehtineet osoittautua luotettaviksi ihmisiksi. Se tuntuukin oudolta, kun löytyisi täysi luottamus toiseen, mutta ei vaan saa tilannetta edistettyä, vaan ennemmin haluaa ottaa takapakkia jos toinen tekee aloitteita :(
Tein ennen ihan samaa ja mulla johtui siitä, että uskoin pohjimmiltani olevani täysin arvoton ja rakastettavaksi kelpaamaton. Kun joku kiinnostui musta, aloin pelätä, että tuo kelvoton "todellinen minä" paljastuisi ennen pitkää, se kiinnostunut ihminen alkaisikin inhota mua ja näin saisin taas vahvistuksen sille, että kamala näkemykseni itsestäni oli oikea. Ironista tässä oli se, että muuttuessani kylmäksi tulin vaikeammin lähestyttäväksi, ja lopulta nuo ihmiset eivät voineetkaan kuin päästää irti eikä kukaan oikein ymmärtänyt, mikä ongelma lopulta oli, en minäkään. Kunnes siis tulin tästä kaikesta tietoiseksi terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ihan tervettä. Kuten sanoitkin, niin suurimpaan osaan ihmisistä on turha luottaa. Ylipäänsä voisi tehdä ihmisille hyvää keskittyä enemmän omaan elämäänsä kuin parisuhteisiin. Kaksi täysin erillistä asiaa.
Huono isä suhde? Ei isää lapsuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iham kun minä. Koskaan en ole ollut suosittu miesten keskuudessa ja pelkään että miehen osoittama kiinnostus on joko omaa kuvitelmaani tai vi**uilua miehen puolelta. Pystytän suojamuurin jo varuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Huono isä suhde? Ei isää lapsuudessa?
Ei mitään tällaista. Ja miten tämä vaikuttaisi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä mielestäni ylimieliseksi muutu.. ujostuttaa ja pelkään etten kelpaa niin pitää loikkia karkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistista käytöstähän sellainen on ja teen sitä itsekin. En kuitenkaan haluaisi sitä ihastujaa oikeasti ja olen ihastunut vaan siihen ihailtavana olemisen tunteeseen. Toki tähän voi yrittää selittää kaikenlaista heikosta itsetunnosta ja kelpaamattomuudesta, mutta todellisuudessa tykkäätte kuitenkin vaan siitä kun ihaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Iham kun minä. Koskaan en ole ollut suosittu miesten keskuudessa ja pelkään että miehen osoittama kiinnostus on joko omaa kuvitelmaani tai vi**uilua miehen puolelta. Pystytän suojamuurin jo varuiksi.
Tämä! Olin koulukiusattu lukioon asti, ja etenkin yläasteella oli poikien suurinta huvia sanoa olevansa minuun ihastunut. Kun muutaman kerran erehdyin sen uskomaan, niin naurettiin päälle ja minulle tehtiin hyvin yksityiskohtaisesti selväksi, ettei kaltaiseeni rumaan friikkiin koskettaisi edes viiden metrin seipäällä. Luottamus kanssaihmisiin on muutenkin (lähes) olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen miehenikin muistutti alussa, et miksi olin mukava muille miehille, mutta en hänelle. Eli häntä kohtelin kuin ilmaa. En tiedä itsekkään. Ehkä kun ei ole tunteita, niin on helpompi olla mukava. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen miehenikin muistutti alussa, et miksi olin mukava muille miehille, mutta en hänelle. Eli häntä kohtelin kuin ilmaa. En tiedä itsekkään. Ehkä kun ei ole tunteita, niin on helpompi olla mukava. En tiedä.
Juu varmaan toi mitä joku sanoi, et pelkää ettei kelpaa kuitenkaan. Kylmä kulissi pitää itsetunnon jotenkin edes kasassa.
Alitajuisesti ajattelet, ettet ansaitse kenenkään tunteita tai kukaan ei oikeasti voisi pitää sinusta. Tai vaikka pitäisikin hetken niin satuttaa sua kuitenkin. Eli pilaat mahdollisuutesi tarkoituksella, jotta suhun ei satu. Mitä pidemmälle suhde etenee sen pahempaa flippailua on tiedossa (terveisin kokemus).
En itse tiedä miksi teen näin ja keneen olen pettynyt, mutta en luota ihmisiin yleisesti ja varsinkin miesten kanssa on suuria ongelmia. Olen päätynyt siihen, että olen mieluummin yksin ja jos joskus joku kolahtaa kunnolla niin toivon mukaan haluni olla hänen kanssaan voittaa nämä pelot.
Oletko joskus pettynyt pahasti johonkin ihmiseen ja suojelet alitajuisesti itseäsi mahdolliselta uudelta pettymykseltä?