Masentuneen 18 v pojan mielialavaihtelut - mitä tästä pitäisi ajatella?
Olen 1,5 viikkoa sitten täällä kertonut, kuinka kävi ilmi 18 v poikani masennus. Vein hänet ensin yksityiselle nuorisopsykiatrille, joka laittoi lähetteen psykiatriselle polille. Diagnoosina vakava-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Lääkkeiksi antoi jotain tainnuttavaa (otti ekana iltana vain) ja melatoniinia (ottanut joka ilta sen jälkeen). Antoi sairaslomaa koulusta. Odotamme vieläkin kutsua polille.
Olen seurannt poikaa erityisen tarkasti tämän 1,5 viikon aikana. Tiedän, miksi masennus on jäänyt huomaamatta: poika on puolet ajasta täysin normaali. Minulle se on näyttäytynyt vain koulunkäyntivaikeuksina ja siinä, ettei siivoa omaa huonettaan.
Esim. 1,5 vkoa sitten, viikonloppuna, hän oli tosi ihmisraunio. Huokaili syvään, makasi vain sängyssä, sanoi odottavansa ajan kulua. Pyysi minua aina poistumaan. Ei oikein syönyt. Olin todella huolissani silloin. Tämä kesti viikon verran.
Sitten hän alkoi puhumaan minulle (siis on verbaalinen poika, mutta masennuksessa hiljainen), alkoi syömään. Nyt viimesisinä kolmen päivän aikana hän on jo käynyt ulkona, syö kuin hevonen, pelatessaaN kiljuu riemusta, puhuu ja puhuu.... äsken sanoi, että voisi alkaa käymään lenkillä... what???
Ihmettelen siis, että
- onko tällaiset normaalit hetket vakavasti masentuneella normaaleja? Vai voiko kyseessä olla kaksisuuntainen (vaikka ei hän nyt maaninen ole)?
- voiko hyvä nukkuminen (melatoniinin avulla) auttaa näin paljon?
- auttaako masentunutta näin paljon jo se, että hän sai sanottua masennuksestaan?
- ylipäätään mitä tämä kertoo, vai kertooko mitään?
Kommentit (19)
On olemassa myös kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa mania ei nouse niin mahdottomaksi. Masennuslääkitys ei tähän varsinaisesti auta.
Onko kellaan kokemusta litiumorotaatista masennusoireisiin?
Ei ole varsinaisesti lääke, vaan mineraalilisä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellaan kokemusta litiumorotaatista masennusoireisiin?
Ei ole varsinaisesti lääke, vaan mineraalilisä.
Minä ostin sitä juuri, koska edellisessä ketjussa sitä suositeltiin. Tänään aloitettiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa mania ei nouse niin mahdottomaksi. Masennuslääkitys ei tähän varsinaisesti auta.
Miten sitä sitten hoidetaan? Bipolaarilääkkeilläkö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä mitä sanoisin. Vaikuttaa siltä, että kun poika on pitkään (?) kärsinyt hiljaa ja pitänyt mölyt mahassaan, ja nyt tosiaan masennus on nostettu pöydälle ja hän saanut huomiota (+lääkkeitä), niin ilmassa on uutta toiveikkuutta.
Omalla pojallani on vaihtelevia kausia: välillä ei tee juuri mitään paitsi pelaa taituijottaa videoita, ei pidä perheeseen mitään yhteyttä, ei vastaa viesteihin jne. Kunnes valo alkaa taas sarastaa, ja rupeaa aktiivisesti tekemään niitä asioita, jotka häntä oikeasti kiinnostavat, esim. musiikkia.
Pojallani on myös univaikeuksia. Masennuslääkitystä ei ole halunnut aloittaa, kun kuulemma itse tietää paremmin... 🤔
Juu, on pitkään. Vuoden verran. Olen itsekin pariin otteeseen miettinyt, voisiko olla masentunut, mutta sitten taas se valo sarastaa ja kaikki on ok.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä mitä sanoisin. Vaikuttaa siltä, että kun poika on pitkään (?) kärsinyt hiljaa ja pitänyt mölyt mahassaan, ja nyt tosiaan masennus on nostettu pöydälle ja hän saanut huomiota (+lääkkeitä), niin ilmassa on uutta toiveikkuutta.
Omalla pojallani on vaihtelevia kausia: välillä ei tee juuri mitään paitsi pelaa taituijottaa videoita, ei pidä perheeseen mitään yhteyttä, ei vastaa viesteihin jne. Kunnes valo alkaa taas sarastaa, ja rupeaa aktiivisesti tekemään niitä asioita, jotka häntä oikeasti kiinnostavat, esim. musiikkia.
Pojallani on myös univaikeuksia. Masennuslääkitystä ei ole halunnut aloittaa, kun kuulemma itse tietää paremmin... 🤔Juu, on pitkään. Vuoden verran. Olen itsekin pariin otteeseen miettinyt, voisiko olla masentunut, mutta sitten taas se valo sarastaa ja kaikki on ok.
Ap
Meillä sama juttu, on hyviä ja huonojapäiviä, tai viikkoja. Poika halusi kumminkin itsenäistyä ja muutti omaan kämppään. En ole varma, onko tämä hyvä asia, että asuu nyt yksin. On kumminkin introvertti ja sanoo viihtyvänsä niin. Mutta sitten kun mieli taas menee maihin, tuntuu kyllä surkealta näin äidin näkökulmasta. Poikani on siis muutaman vuoden vanhempi kuin sinun. Tilasin myös tuota litiumvalmistetta. Toivottavasti siitä olisi apua.
On olemassa myös epätyypillinen masennus.
Ap kysyy lisää:
Poika kysyi minulta, mistä johtuu äkillinen aivam älytön väsymys? Se on fyysistä, pakko päästä makaamaan puoleksi tunniksi tms. Oli itse googlannut, että rytmihäiriöt voivat sellaista aiheuttaa.
Onko jollain ajatuksia tällaisesta tappoväsymyksestä?.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy lisää:
Poika kysyi minulta, mistä johtuu äkillinen aivam älytön väsymys? Se on fyysistä, pakko päästä makaamaan puoleksi tunniksi tms. Oli itse googlannut, että rytmihäiriöt voivat sellaista aiheuttaa.
Onko jollain ajatuksia tällaisesta tappoväsymyksestä?.
No mulla, kroonisella masentujalla, oli juuri tuommoista. Saattoi olla ns. hyvä päivä ja lähdin iloisena (suht) ulkoiluttamaan koiraa. Kun olimme päässeet lenkillä jo melko pitkälle, tuli äkkiromahdus. Oli käytävä istumaan, penkille tai maahan. Itku silmässä ihmettelin, miten ikinä pääsen sieltä kotiin. Joka tuntui olevan toivottoman kaukana (kävelty alle tunti). Sitkeydellä ja pakon edessä sitten jonkin aikaa levättyäni lähdimme laahustamaan takaisin.
Olenkohan minäkin kroonisesti masentunut.... itsellänikin mielialat menevät noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa mania ei nouse niin mahdottomaksi. Masennuslääkitys ei tähän varsinaisesti auta.
Miten sitä sitten hoidetaan? Bipolaarilääkkeilläkö?
Ap
Riippuu paljon oireilusta ja potilaasta. Käytetään mielialaa tasaavia lääkkeitä. Joillakin on enemmän masennuspainotteinen sairaus jolloin pyritään hoitamaan varsinkin niitä masennusoireita. Jotkut tarvitsevat enemmän niitä hypomaniaa/maniaa estäviä lääkkeitä. Itselläni esimerkiksi ne huiput eivät ole ongelma, vaan masennus ja mielialojen vaihtelut.
Onhan fyysiset sairaudet suljettu pois? Veriarvot ok? Hemoglobiini ja varastorauta ok?
Minulle tuli ekoista ehkäisypillereistä masennus 18-vuotiaana. Ja kun sain kerrottua asiasta äidille rupesi tulemaan parempia hetkiä. Toki niiden jälkeen masennusolo pelotti, että jääkö se taas pitkäksi aikaa? Nukkuminen on myös niin tärkeää, että varmasti vaikuttaa. Masennuksessa on hyviä ja huonoja hetkiä, ei välttämättä ole kaksisuuntaista. Tsemppiä, kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu!!! ❤️
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös epätyypillinen masennus.
Kyllä. Masennus voi ilmetä muullakin kuin tyypillisellä tavalla. Osa vakavasti masentuneistakin voi olla hyvin toiminnallisia.
Minusta tuo sopisi hyvin kaksisuuntaiseen. Pojallani on dg siitä. Tutkimalla selviää.
Enpä tiedä mitä sanoisin. Vaikuttaa siltä, että kun poika on pitkään (?) kärsinyt hiljaa ja pitänyt mölyt mahassaan, ja nyt tosiaan masennus on nostettu pöydälle ja hän saanut huomiota (+lääkkeitä), niin ilmassa on uutta toiveikkuutta.
Omalla pojallani on vaihtelevia kausia: välillä ei tee juuri mitään paitsi pelaa taituijottaa videoita, ei pidä perheeseen mitään yhteyttä, ei vastaa viesteihin jne. Kunnes valo alkaa taas sarastaa, ja rupeaa aktiivisesti tekemään niitä asioita, jotka häntä oikeasti kiinnostavat, esim. musiikkia.
Pojallani on myös univaikeuksia. Masennuslääkitystä ei ole halunnut aloittaa, kun kuulemma itse tietää paremmin... 🤔