Kirjallisuus ja väkivalta naispuolisia hahmoja kohtaan?

Minusta ihan terve kehityssuunta. Ei kenenkään tarvitse lukea alistamisesta, raiskaamisesta tai verimässäilystä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis kovasti vastustetaan väkivallan (seksuaalisen, fyysisen tai henkisen) käyttöä viihteessä naispuolisia hahmoja kohtaan. Oletteko samaa mieltä?

Onpa seksistinen ajatus.

Tuossahan on lähtökohta siinä, että naiset ovat niin heikkoja, ettei heistä saa kirjoittaa samaan tapaan kuin vahvoista miehistä.

Suojellaan naisia omalta heikolta sukupuoleltaan.

Tasa-arvoisessa maailmassa vastustetaan joko kaikkiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai sitten ei mitään.

Väkivalta miehiä kohtaan olisi siis jatkossakin ok, mutta naisiin kohdistuva pitäisi karsia pois?

Jos väkivalta on juonen kannalta perusteltua, miksi sitä ei saisi olla?

Joo. Ehkä tällaiset asiat oikeasti totuttaa ihmiset siihen että se nyt vain on niin että naisen rooli on olla väkivallan uhrina. Varsinkin tämä kuvio että tuhmalle ja seksuaalisesti aktiiviselle tytölle käy aina huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan terve kehityssuunta. Ei kenenkään tarvitse lukea alistamisesta, raiskaamisesta tai verimässäilystä. 

Mistä lähtien ihmisiä on pakotettu lukemaan kirjoja?

Jos et pidä jostain kirjasta, älä lue sitä. Ei se tarkoita sitä että se kirja pitäisi pyyhkiä pois maailmankaikkeudesta.

http://staunchbookprize.com/about-2/

Tietoa Staunch Prizestä. 

https://www.reddit.com/r/writing/comments/9f5m9n/violence_against_femal…

Lisää keskustelua aiheesta. Englanniksi tosin, mutta tuolla on myös kirjailijoiden näkökantaa asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta miehiä kohtaan olisi siis jatkossakin ok, mutta naisiin kohdistuva pitäisi karsia pois?

Ei tietenkään. Mutta esim. dekkareiden maailmassa törkeä, hengen vievä seksuaalinen väkivalta ja kidutusväkivalta naisia kohtaan on suorastaan alan standardi. Eipä jostain syystä ole samanlaisia miesuhreja paljon nähty joissa esim. kajotaan seksuaalisuuden alueelle.

Entäs lapsiin kohdistuva?

Tai eläimiin?

Millenium- sarja oli suosittu osittain juuri siksi, että siinä käännettiin ikivanhat asetelmat toisinpäin. Nainen on yleensä aina objekti, olipa kyse sitten väkivallasta tai mistä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt siis kovasti vastustetaan väkivallan (seksuaalisen, fyysisen tai henkisen) käyttöä viihteessä naispuolisia hahmoja kohtaan. Oletteko samaa mieltä?

Onpa seksistinen ajatus.

Tuossahan on lähtökohta siinä, että naiset ovat niin heikkoja, ettei heistä saa kirjoittaa samaan tapaan kuin vahvoista miehistä.

Suojellaan naisia omalta heikolta sukupuoleltaan.

Tasa-arvoisessa maailmassa vastustetaan joko kaikkiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai sitten ei mitään.

Väkivaltaiset kirjat nyt ovat suurimmaksi osaksi miesten kirjoittamia ja miehillä on joku pakkomielle seksualisoida naisiin kohdistuva väkivalta. 

Miehinen väkivalta on rujoa, voimaannuttavaa. Naisiin kohdistuva väkivalta seksuaalista, rikkovaa ja lamaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta miehiä kohtaan olisi siis jatkossakin ok, mutta naisiin kohdistuva pitäisi karsia pois?

Ei tietenkään. Mutta esim. dekkareiden maailmassa törkeä, hengen vievä seksuaalinen väkivalta ja kidutusväkivalta naisia kohtaan on suorastaan alan standardi. Eipä jostain syystä ole samanlaisia miesuhreja paljon nähty joissa esim. kajotaan seksuaalisuuden alueelle.

Se joku syy lienee siinä että dekkareita kirjoittavat pääasiassa heteromiehet.

Heteromiehen ajatusmaailmassa eivät päällimmäisenä ole miehiin kohdistuvat seksuaaliset teot.

Heteronaiset (tai ketkä tahansa) voivat ihan vapaasti alkaa kirjoittamaan dekkareita, missä miehiä raiksataan. Ei se ole minulta pois, enkä sitä ole keneltäkään kieltämässä.

Siis halutaanko rajoittaa sanan- ja ilmaisunvapautta yhteiskunnan holhoavan vallan alla?

Lukaisin läpi tuon ap:n linkittämän redditkeskustelun ja järkytyin vähän. Okei, oletan nyt että redditiä käyttävät keskustelijat ovat varsin nuoria mutta silti.

Mua jotenkin jäi ärsyttämään yksi kommentti:

"This is actually something I'm wishing to achieve. I want my readers to feel these awful moments so I could emphasize the importance of those peaceful and wholesome moments."

Siis... Anteeksi mitä? Eipä taida poitsu hirveästi ymmärtää kirjallisuudesta tai viihteestä ylipäätään. Ei ihme että nykyviihde on aivan ala-arvoista, jos niitä kirjoittavat tälläiset ihmiset.

Nämä hullut jutut tulee järjestään kaikki suoraan jostain naistutkimuksen laitokselta.

Merkillinen juttu taas kun 99% elokuvaväkivallastakin kohdistuu miehiin.

Ei kai kukaan ole kieltämään ryhtymässä. Mutta ehkä olisi hyvä jos ihmiset miettisivät minkälaisia stereotypioita haluavat kirjoissaan vahvistaa. Olen dekkarien suurkuluttaja mutta en lue niitä väkivallan takia. Suuressa osassa kirjoja hyppään väkivaltakohtaukset yli ja kursorisesti vain silmäilen onko jotain mitä pitäisi tietää. Kyllä minua on jo pitkään harmittanut naisen rooli kirjoissa. Samoin lasten hyväksikäyttö on aihe josta olen kerta kaikkiaan saanut tarpeekseni. Ymmärrän että se on kuohuttavinta mitä voi kuvitella, mutta oikeasti dekkareissa arvostan hyvää tarinaa. En väkivaltaa tai mielenkuohua.

Vierailija kirjoitti:

Nämä hullut jutut tulee järjestään kaikki suoraan jostain naistutkimuksen laitokselta.

Merkillinen juttu taas kun 99% elokuvaväkivallastakin kohdistuu miehiin.

Ja ketkä sitä haluaa katsoa, miehet.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin jäi ärsyttämään yksi kommentti:

"This is actually something I'm wishing to achieve. I want my readers to feel these awful moments so I could emphasize the importance of those peaceful and wholesome moments."

Siis... Anteeksi mitä? Eipä taida poitsu hirveästi ymmärtää kirjallisuudesta tai viihteestä ylipäätään. Ei ihme että nykyviihde on aivan ala-arvoista, jos niitä kirjoittavat tälläiset ihmiset.

Ymmärsitkö varmasti?

Hän kertoo että haluaa lukijoidensa kokevan aallonpohjan, jotta sieltä nouseminen huipulle tuntuu palkitsevalta.

Jos kirjoittaa kirjan missä mitään pahaa ei tapahdu, hyväkään ei tunnu miltään.

Kontrasti luo draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Lukaisin läpi tuon ap:n linkittämän redditkeskustelun ja järkytyin vähän. Okei, oletan nyt että redditiä käyttävät keskustelijat ovat varsin nuoria mutta silti.

Mua jotenkin jäi ärsyttämään yksi kommentti:

"This is actually something I'm wishing to achieve. I want my readers to feel these awful moments so I could emphasize the importance of those peaceful and wholesome moments."

Siis... Anteeksi mitä? Eipä taida poitsu hirveästi ymmärtää kirjallisuudesta tai viihteestä ylipäätään. Ei ihme että nykyviihde on aivan ala-arvoista, jos niitä kirjoittavat tälläiset ihmiset.

En ymmärrä mikä tuossa kommentissa oli niin kamalaa. Ihan perussettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin jäi ärsyttämään yksi kommentti:

"This is actually something I'm wishing to achieve. I want my readers to feel these awful moments so I could emphasize the importance of those peaceful and wholesome moments."

Siis... Anteeksi mitä? Eipä taida poitsu hirveästi ymmärtää kirjallisuudesta tai viihteestä ylipäätään. Ei ihme että nykyviihde on aivan ala-arvoista, jos niitä kirjoittavat tälläiset ihmiset.

Ymmärsitkö varmasti?

Hän kertoo että haluaa lukijoidensa kokevan aallonpohjan, jotta sieltä nouseminen huipulle tuntuu palkitsevalta.

Jos kirjoittaa kirjan missä mitään pahaa ei tapahdu, hyväkään ei tunnu miltään.

Kontrasti luo draamaa.

Mun mielestä on huonon kirjoittajan merkki jos kirjasta ei saa muuten mielenkiintoista tai tunteita herättävää kuin harjoittamalla ylirakaa väkivaltaa tyypillisesti nuoria tyttöjä kohtaan. Kirjoitin että olen dekkareiden suurkuluttaja ja mun mielestä pahin väkivallallä mässäilyn kausi meni jo. Yhteen aikaan tuntui että kirjoittajat oikein kilpailivat siitä kuka surmaa uhrinsa järkyttävimmällä tavalla.

Nyt viime aikoina olen ollut huomaavinani että sen sijaan aivan älyvapaat juonenkäänteet ovat lisääntyneet. Niitäkään ei oikeasti tarvita jos kirjoittaja on hyvä. Juuri luin yhtä dekkaria jossa oli aivan mainion kertoja, olisin lukenut hänen tekstiää mielenkiinnolla vaikka se olisi ollut mistä aiheesta. Mutta kirjan loppupäässä oli pakko lopettaa lukeminen kesken koskan en vain enää jaksanut älyvapaita juonenkäänteitä. Vähäisimpänä se että kirjan päähenkilö-poliisin kadonneen äidin pää löytyi jostain tienposkesta muovipussissa 20 vuotta katoamisen jälkeen. Justiinsa juu. Ehkä joku nauttii näistä, mutta mulle maistuisi enemmän elämänmakuiset tarinat hyvin kirjoitettuina.