Käytävässä rähjäävä 4-vuotias - mikä avuksi?

No mun mielestä on aika normaalia että jotku tulisielusemmat lapset saavat raivareita joskus, ja sehän ei sitten katso aikaa eikä paikkaa.

Meillä myös tulinen 4-vuotias,joka saa välillä järkyttäviä raivareita. Asutaan omakotitalossa, joten tuota ongelmaa ei sinänsä ole.

Voisko myös olla että lapsi reagoi sun jännitykseen(siis tässä raivarin pelossa)

Anteeksi, siis oikeasti et kestä 4-vuotiaan raivoa? Tuossa tilanteessa napataan lapsi kainaloon, mennään rauhalliseen paikkaaan (ulos esim) ja rauhoitetaan tilanne. Ei mietitä mitään lasuja vaan ollaan vanhempia ja halutaan olla lasta varten ja osoitetaan tälle jämäkkää otetta. Lapsella saa olla raivoa ja hän saa osoittaa mieltään. Aikuisen pitää kestää ja hyväksyä ja toisaalta auttaa sanoittamaan kiukkua ja opettaa, että miten vaikeissa tilanteissa päästään asiassa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä on aika normaalia että jotku tulisielusemmat lapset saavat raivareita joskus, ja sehän ei sitten katso aikaa eikä paikkaa.

Meillä myös tulinen 4-vuotias,joka saa välillä järkyttäviä raivareita. Asutaan omakotitalossa, joten tuota ongelmaa ei sinänsä ole.

Voisko myös olla että lapsi reagoi sun jännitykseen(siis tässä raivarin pelossa)

Olen itsekin alkanut miettiä, että ne uloslähtemiset ovat joskus jotenkin kireitä tilanteita, kun on aina kiire aamulla. Kieltämättä saan hoputtaa heitä pukemaan jatkuvasti ennen kuin päästään ulos. Joskus tilanne oli kautta linjan pahempi ja silloin lisäsin aikaa aamuihin eli aloin herätellä heitä hieman aiemmin ja se hieman auttoi. Ne jymyraivarit ovat kyllä jotain uutta. Tekisi mieli muuttaa ihan vain häpeän takia kokonaan pois nykyisestä kodista, mutta toisaalta uskoisin, että tilanteen voisi ratkaista muutenkin.

T. Ap

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, siis oikeasti et kestä 4-vuotiaan raivoa? Tuossa tilanteessa napataan lapsi kainaloon, mennään rauhalliseen paikkaaan (ulos esim) ja rauhoitetaan tilanne. Ei mietitä mitään lasuja vaan ollaan vanhempia ja halutaan olla lasta varten ja osoitetaan tälle jämäkkää otetta. Lapsella saa olla raivoa ja hän saa osoittaa mieltään. Aikuisen pitää kestää ja hyväksyä ja toisaalta auttaa sanoittamaan kiukkua ja opettaa, että miten vaikeissa tilanteissa päästään asiassa eteenpäin.

Lähinnä pelkäån ulkopuolisten reaktioita ja yritän minimoida meluamisen, jolloin lapsi riehaantuu lisää. Välillä on pakko sanoa, että emme voi asua nykyisessä kodissamme, jos joku meluaa niin kovasti. On pakko muuttaa pois. Toisaalta kyllähän joskus ennen vanhaankin lapset saivat raivota ja silti oli itsestäänselvää, että saivat asua kotitalossaan.

En uskalla jotenkin edes koskettaa raivoavaa lasta, sillä pelkään, että joku katsoo ikkunasta ja luulee minun olevan kovakourainen (jos siis lapsi raivoaa ollessaan sylissäni). Silloin on pakko vain sanallisesti sanoa, että joudumme muuttamaan pois, jos huuto ei lopu tai että myöhästyn sen takia töistä, jolloin menetän työpaikan jne.

Ennakoi asiat. ÄLÄ käytä lapsellasi epämukavia vaatteita. Auta häntä pukemisessa rauhallisilla otteilla. Selitä, että rapusta kuuluu äänet muihin asuntoihin, ja siellä on ihmisiä ja koiria ja kissoja, jotka saattavat nukkua ja sitten heräävät, jos karjut. Jos raivari tulee, niin kanna hänet HETI tyynesti sinne, minne olitte menossa. Kuka käski 10 min. siinä paikallaan huudattaa? Mutta ei kai ap voinut tosissaan olla?

Vierailija kirjoitti:

En uskalla jotenkin edes koskettaa raivoavaa lasta, sillä pelkään, että joku katsoo ikkunasta ja luulee minun olevan kovakourainen (jos siis lapsi raivoaa ollessaan sylissäni). Silloin on pakko vain sanallisesti sanoa, että joudumme muuttamaan pois, jos huuto ei lopu tai että myöhästyn sen takia töistä, jolloin menetän työpaikan jne.

Siis sää et yksinkertaisesti voi pelätä lapsen raivaria, tekee vaan hallaa ihan jokaiselle. Kyllä määkin olen kantanut raivoavaa ja sinkoilevaa lasta ties misssä, enkä koskaan ajattele että joku näkisi siinä lasu -ilmoituksen paikan.

Ja jos tekee niin sitten tekee, itse tiedän että mitään pahoinpitelyä tms. ei ole. Ja luulis sossunkin tietävän että lapset saattaa joskus raivostua.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla jotenkin edes koskettaa raivoavaa lasta, sillä pelkään, että joku katsoo ikkunasta ja luulee minun olevan kovakourainen (jos siis lapsi raivoaa ollessaan sylissäni). Silloin on pakko vain sanallisesti sanoa, että joudumme muuttamaan pois, jos huuto ei lopu tai että myöhästyn sen takia töistä, jolloin menetän työpaikan jne.

Mä vähän epäilen että jos sä huudatat sitä mukulaas tähän aikaan aamusta 10 min niin että talo raikaa ettei kukaan ulkopuolinen välitä onko sun syliote vähän kovakourainen vai ei. Kunhan huuto loppuu. Luultavasti heidän tekis mieli tulla ite ja ottaa niskapers ote ja viskata teidät molemmat ulos sieltä rapusta.

Lapsellasi voi olla herkkä tuntoaisti. Laita hänelle mukavat pehmeät vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, siis oikeasti et kestä 4-vuotiaan raivoa? Tuossa tilanteessa napataan lapsi kainaloon, mennään rauhalliseen paikkaaan (ulos esim) ja rauhoitetaan tilanne. Ei mietitä mitään lasuja vaan ollaan vanhempia ja halutaan olla lasta varten ja osoitetaan tälle jämäkkää otetta. Lapsella saa olla raivoa ja hän saa osoittaa mieltään. Aikuisen pitää kestää ja hyväksyä ja toisaalta auttaa sanoittamaan kiukkua ja opettaa, että miten vaikeissa tilanteissa päästään asiassa eteenpäin.

Totta! Jos joku mamma EI tekisi tilanteessa noin kuten kuvailet, niin silloin tekisin ehdottomasti lasun koska koen ettei lasta kasvateta oikealla tavalla, vanhemmalla ei ole tippaakaan tilannetajua mistään, ja että tuollaisen käytöksen hyväksymisestä on lapselle haittaa tulevaisuudessa eli selvä karhunpalvelus.