Olenko omituinen nainen kun tarvitsen elämänkumppanin jonka kanssa asua?

Kyllä hyvä olisi tulla toimeen ihan itsekseenkin. Joku ei kuitenkaan aina voi vieressä olla.

Olet säälittävä.

Mä voin tulla vaikka tänään sun luokse niin voit tehdä ruokaa mulle. Monelta tavataan?

Vierailija kirjoitti:

Mä voin tulla vaikka tänään sun luokse niin voit tehdä ruokaa mulle. Monelta tavataan?

Minkä ikäinen olet ja mistäpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyvä olisi tulla toimeen ihan itsekseenkin. Joku ei kuitenkaan aina voi vieressä olla.

No en haluaisikaan että joku olisi koko ajan vieressä. Käyn töissä ja haluan myös omaa aikaa, jota mieskin saisi harrastuksiinsa. Mutta yksin asuminen ei vaan sovi mulle. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin tulla vaikka tänään sun luokse niin voit tehdä ruokaa mulle. Monelta tavataan?

Minkä ikäinen olet ja mistäpäin? 

32, pääkaupunkiseutu

Mä ymmärrän sua. Kun aloin puolentoistavuoden päästä erosta seurustella uudelleen, kaveri oli pöyristynyt. Koitin sanoa, että en tykkää elellä sinkkuna, vaan jonkun kanssa suhteessa oleminen sopii mun luonteelle paremmin.

Eikö ihminen ole laumaeläin? Jopa hevosten omistajille sanotaan, ettei ole hyvä pitää hevosta yksin, edes joku vuohi kaveriksi on parempi.

Tottakai selviän hengissä ypöyksinkin, mutta en vaan halua. Se ei tunnu mulle kivalta eikä hyvältä elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin tulla vaikka tänään sun luokse niin voit tehdä ruokaa mulle. Monelta tavataan?

Minkä ikäinen olet ja mistäpäin? 

32, pääkaupunkiseutu

No oot liian nuori ja liian kaukana, mutta jospa jopa muu kutsuisi? ap.

Luulin kaipaavani miestäni vuosikaudet kunnes tajusinkin että kaipaan vaan sitä että olisi joku jonka kanssa viihtyy ja voi tehdä kaikkea toisen eteen. Sitä kaipaan eniten. ap.