Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Olen tietämättäni sairastanut masennusta - ehkä vuosien ajan
10.09.2018 |
Näin on päässyt käymään.
Mahdollisesti masennus on puhjennut jo 4-5 vuotta sitten, kun meillä oli vaikea elämäntilanne ja kuopuksemme syntyi samassa rytäkässä.
Olen piilottanut oireet itseltäni ja itsehoitanut masennusta lohtusyömällä, roikkumalla netissä, pelailemalla rahapelejä... Olen tuntenut syvää ahdistusta ja merkityksettömyyden tunnetta, mutta olen syyttänyt stressiä ja ruuhkavuosia. Olen yrittänyt tsempata ja ajatella positiivisesti, koska asenne ratkaisee.
Olen jo kerran elämässäni käynyt vaikean masennuksen läpi, mutta olen ollut vakuuttunut siitä, että minä en voi sairastua enää. Silloin oireet olivat selvät ja olin täysin työkyvytön, mutta nyt olen ollut vain ahdistunut alisuoriutuja. Olen ollut väsynyt ja ärtynyt, mutta kukapa ei olisi jos on lapsia ja työ ja kaikenlaisia maallisia murheita.
Vyyhti alkoi purkautua, kun sain hoitokontaktin mielenterveyspuolelle muista syistä ja päätin asioiden edetessä lopettaa em. kuvailemani "hoitokeinot" itselleni vahingollisina toimintoina. Ja kun en ole hukuttanut masennustani enää noihin riippuvuuksiini, olen alkanut herätä huomaamaan tilanteeni.
Minulle on tehty masennustesti useita kertoja hoitosuhteeni aikana, ja pisteet ovat nousseet kerta kerralta. Nyt pisteitä on yhtä paljon kuin silloin, kun kauan sitten yritin itsemurhaa.
Olen todennäköisesti vaikeasti masentunut ja olen sulkenut silmäni tilanteeltani jopa vuosien ajan.
Moni tuttava onkin viime vuosina kertonut, että vaikutan väsyneeltä. Jopa aivan vieraat ihmiset ovat ottaneet asian esille small talkin lomassa. Olen lihonut kymmeniä kiloja parissa vuodessa. Ja olen kieltämättä ollut ärtynyt ja väsynyt, keskittymiskyky on ollut hukassa, päätöksenteko vaikeaa, tulevaisuus tuntunut pelottavalta... lasten kanssa en ole jaksanut oikein mitään ja miehenkin kanssa on ollut paljon riitoja. Silti olen vain toitottanut itselleni, että kaikki on hyvin.
Onko kenellekään muulle käynyt näin?
Kommentit (25)
Kyllä. Olin useamman vuoden masentunut, ja se huipentui juurikin niin, että tajusin masentumiseni vasta kun olin syvästi masentunut. Monesti se hiipii niin vaivihkaa, että mielialan laskua ei huomaa ja tilaan ehtii tottumaan. Mulla tuon vuosikausien masennuksen katkaisi terapia ja sairasloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Jaa. Mitäs mutua tuo on? En minä ainakaan kuule mitä ihmisille lääkärissä sanotaan.
Kannattaa muuten syödä rautalisää, se voi ehkä hieman helpottaa oireitasi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Masentuneisuuden tunne ei muuten ole mukana useimmissa masennustesteissä. Masentunut harvoin kokee olevansa varsinaisesti masentunut - hän voi sen sijaan potea alakuloa, tyhjyyden tunnetta tai itsetunto-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten syödä rautalisää, se voi ehkä hieman helpottaa oireitasi.
Kiitos vinkistä, aloitin itse asiassa hiljattain rautakuurin helpottaakseni riesaksi yltyneiden levottomien jalkojen oireita. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Masentuneisuuden tunne ei muuten ole mukana useimmissa masennustesteissä. Masentunut harvoin kokee olevansa varsinaisesti masentunut - hän voi sen sijaan potea alakuloa, tyhjyyden tunnetta tai itsetunto-ongelmia.
Mutta alakulo,itsetunto-ongelmat tai tyhjyyden tunne eivät automaattisesti tarkoita masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Jaa. Mitäs mutua tuo on? En minä ainakaan kuule mitä ihmisille lääkärissä sanotaan.
Oletpa nokkela,hehheh. Tokikaan mitään tieteellistä näyttöä minulla ei ole tarjota,pohjaan ihan omiin ja lähipiirin/tuttavien kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Masentuneisuuden tunne ei muuten ole mukana useimmissa masennustesteissä. Masentunut harvoin kokee olevansa varsinaisesti masentunut - hän voi sen sijaan potea alakuloa, tyhjyyden tunnetta tai itsetunto-ongelmia.
Mutta alakulo,itsetunto-ongelmat tai tyhjyyden tunne eivät automaattisesti tarkoita masennusta.
Ei tietenkään, mutta on myös aika ikävää vähätellä oikeaa masennusta jonkinlaisena muotidiagnoosina. Vrt. ADHD-lapset, jotka oikeasti tarvitsevat oikeanlaista hoitoa pärjätäkseen eivätkä vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hoidettiin masentuneena, mutta se olikin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin aina sitä mieltä, että olen pikemminkin väsynyt, voimaton ja saamaton kuin alakuloinen tai masentunut. Masennustestissä tietenkin pisteet oli vakavan masennuksen puolella, mutta kenelläpä ei olisi masennusta jos on niin väsynyt kaiken aikaa? Lääke korjasi asian. Harmittaa vain, ettei minua uskottu aiemmin. Masennusdiagnoosi on niin helppo leimata ihmiseen sen enempiä tutkimatta.
Kyllä. Tiesin olevani masentunut. Vasta nyt äsken havahduin tilanteen vakavuuteen, parin viikon "passiivisen" itsarisuunnittelun jälkeen. Passiivisella tarkoitan että ajattelemattaan edes asiaa käy läpi lääkekaapin sisältöä mielessään, muistaa erityisen paljon kertoa lapsille rakastavansa heitä just in case, suunnittelee paikkojen siivoamista ja tavaroiden pakkaamista että paikat ovat siistejä ja on helpompaa kun olen lähtenyt.
Enkä tajunnut. En edes huomannut omien ajatusteni kieroutta ja päämäärää. En ennen eilistä.
On niin raskasta olla tässä pisteessä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut ihan samaa kuin sulla ap. Olen myös oireillut samoin. En tiedä ulospääsyä enää. Asun nykyisin yksin ja tunnen itseni tarpeettomaksi, enkä jaksa tehdä mitään muuta kuin raahautua töihin. Kaipaan parisuhdetta, jossa elin 30 vuotta. En ole sellainen ihminen, joka vaan puskee eteenpäin, alkaa pitämään itsestään huolta ja harrasta. Kauhea kynnys tehdä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minua hoidettiin masentuneena, mutta se olikin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin aina sitä mieltä, että olen pikemminkin väsynyt, voimaton ja saamaton kuin alakuloinen tai masentunut. Masennustestissä tietenkin pisteet oli vakavan masennuksen puolella, mutta kenelläpä ei olisi masennusta jos on niin väsynyt kaiken aikaa? Lääke korjasi asian. Harmittaa vain, ettei minua uskottu aiemmin. Masennusdiagnoosi on niin helppo leimata ihmiseen sen enempiä tutkimatta.
Mun piti kommentoida aplle juuri tuota, että levottomat jalat on merkki vajaatoiminnasta usein.
Anemia esiintyy usein myös vajaatoiminnan yhteydessä.
Ap, voisit kokeilla ainakin mennä hyvä endokrinologille? Et ainakaan menetä mitään. Voisit myös lisätä merikalan syömistä, rapuja yms. seleeni ja jodipitoista ruokaa? Edes vaikka joku sardiinipurkki päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hoidettiin masentuneena, mutta se olikin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin aina sitä mieltä, että olen pikemminkin väsynyt, voimaton ja saamaton kuin alakuloinen tai masentunut. Masennustestissä tietenkin pisteet oli vakavan masennuksen puolella, mutta kenelläpä ei olisi masennusta jos on niin väsynyt kaiken aikaa? Lääke korjasi asian. Harmittaa vain, ettei minua uskottu aiemmin. Masennusdiagnoosi on niin helppo leimata ihmiseen sen enempiä tutkimatta.
Mun piti kommentoida aplle juuri tuota, että levottomat jalat on merkki vajaatoiminnasta usein.
Anemia esiintyy usein myös vajaatoiminnan yhteydessä.
Ap, voisit kokeilla ainakin mennä hyvä endokrinologille? Et ainakaan menetä mitään. Voisit myös lisätä merikalan syömistä, rapuja yms. seleeni ja jodipitoista ruokaa? Edes vaikka joku sardiinipurkki päivässä.
Kilpirauhasarvot on mitattu pari kertaa viime vuosien aikana, ja ovat olleet ihanteelliset. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten syödä rautalisää, se voi ehkä hieman helpottaa oireitasi.
Kiitos vinkistä, aloitin itse asiassa hiljattain rautakuurin helpottaakseni riesaksi yltyneiden levottomien jalkojen oireita. AP
B12-vitamiini vois olla tarpeen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Masentuneisuuden tunne ei muuten ole mukana useimmissa masennustesteissä. Masentunut harvoin kokee olevansa varsinaisesti masentunut - hän voi sen sijaan potea alakuloa, tyhjyyden tunnetta tai itsetunto-ongelmia.
Mutta alakulo,itsetunto-ongelmat tai tyhjyyden tunne eivät automaattisesti tarkoita masennusta.
Ei, ne voivat johtua hivenaineiden puutteesta.Suolisto on kumma juttu, se vaikuttaa mielialoihin.
Joo, on käynyt minullekin. Vuosia sitten olin masentunut ja en sitä tajunnut. Kun on masentunut, elät sellaisen sumun sisällä että normaali ajattelu ei vain ole mahdollista. Minulla jäi koulu kesken, istuin kotona aamusta iltaan pelaamassa, en uskaltanut mennä ulos, unohdin maksaa laskut siivoamisesta puhumattakaan ja joskus vain makasin tuntikausia sängyssä kun en jaksanut nousta ylös. Ainoa joka antoi hetken helpostusta oli pelaaminen ja roskaruoka. Suunnittelin itsemurhaa, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. En tehnyt sitä koska en halunnut läheisteni tietävän siitä ja häpeävän minua.
Kaiken tämän tajusin vasta kun aloin parantua. Eräänä päivänä aurinko paistoi hieman kirkkaammin ja yhtäkkiä sain idean mitä minun pitäisi tehdä. Olin hyvä piilottamaan masennukseni, koska kukaan ei ikinä ehdottanutkaan minulle mitään apua. Ehkä johtuu myös siitä, että ystävieni ja perheeni seura teki minut iloiseksi. Jälkeenpäin kun olin saanut elämäni raiteilleen, tajusin olleeni masentunut.
Edelleenkin masennus välillä hiipii elämääni, ja siihen vajoamista on hankala vastustaa. Tiedän kuitenkin että siitä ei seuraa mitään hyvää, ja tiedän mitä minun pitää tehdä helpottaakseni oloani. Useimmiten. Välillä vajoan alas ja taas melkein tuhoan kaiken, tajuamattani.
Ollaan onnellisia, että me tajutaan olevamme masentuneita. Silloin on mahdollista parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hoidettiin masentuneena, mutta se olikin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin aina sitä mieltä, että olen pikemminkin väsynyt, voimaton ja saamaton kuin alakuloinen tai masentunut. Masennustestissä tietenkin pisteet oli vakavan masennuksen puolella, mutta kenelläpä ei olisi masennusta jos on niin väsynyt kaiken aikaa? Lääke korjasi asian. Harmittaa vain, ettei minua uskottu aiemmin. Masennusdiagnoosi on niin helppo leimata ihmiseen sen enempiä tutkimatta.
Mun piti kommentoida aplle juuri tuota, että levottomat jalat on merkki vajaatoiminnasta usein.
Anemia esiintyy usein myös vajaatoiminnan yhteydessä.
Ap, voisit kokeilla ainakin mennä hyvä endokrinologille? Et ainakaan menetä mitään. Voisit myös lisätä merikalan syömistä, rapuja yms. seleeni ja jodipitoista ruokaa? Edes vaikka joku sardiinipurkki päivässä.
Kilpirauhasarvot on mitattu pari kertaa viime vuosien aikana, ja ovat olleet ihanteelliset. AP
Raudanpuute, mittauta se! Varsinkin, jos synnytyksiä, imetyksiä takana, syöt vähän lihaa ja on runsaat menkat
RAUDANPUUTTEEN OIREITA:
• Väsymys
• Heikotus
• Huimaus
• Päänsärky
• Hermostuneisuus
• Masennus
• Ahdistuneisuus
• Lihasheikkous
• Ihon kuivuminen
• Levottomat jalat
• Käsien ja jalkojen kylmyys
• Kynsien halkeilu
• Ruokahaluttomuus
• Painon lasku tai nousu
• Hengästyminen ja hengenahdistus
• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute
• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö
• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky
• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet
• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa
Univaikeudet
Vierailija kirjoitti:
Sinulla varmaan masennus onkin,mutta kyllä,monelle sanotaan nykyään hänen sairastavan masennusta. Sitä tarjotaan kaikille diagnoosiksi ja ratkaisuksi kaikkeen. Riippumatta siitä tunteeko ihminen itse itseään masentuneeksi.
Näin juuri. Lapsellani on Aspergerin syndrooma ja siihen sanotaan liittyvän mm. masennustaipumusta ja lisäksi muita neuron kirjon häiriöitä kuten ADD ja ADHD. No, lapseni on perusluonteeltaan kaikkea muuta kuin levoton, eikä mielialassakaan ole ollut ihmeellistä. Alakoulun lopussa villiintyi koulussa, mieliala laski jne. No, mitäpä sitten muuta kuin kartoittamaan mahdollista masennusta, voisiko olla ADD, kun ei jaksa keskittyä ja mitä vielä. Aspergerkouluttaja Paula Tillin haastattelusta sain ahaa-elämyksen, että ehkäpä lapsi on vain VÄSYNYT. Sitä hän oli itse hokenut vuosia, mutta aina se käännettiin nukuenemmänliikuenemmänpelaavähemmän-mantraksi ja vasta tuon haastattelun myötä tajusin, että lapseni kuormittuu todella nopeasti kuten Aspergerit yleensäkin. Pyysin kouluun (silloin oli kasiluokalla) kevennetyn lukujärjestyksen eikä voi muuta sanoa kuin että elämä alkoi hymyillä. Siihen loppui psykiatrian polilla ramppaaminen yms. Ei ollut masennusta, ei ollut ADD:tä. Oli vain pahuksenmoinen väsymys. (Ja siis tuo väsymys on sellaista uupumusta, ettei enemmän nukkuminen auta. Kun koulua on ollut esim. kuusi tuntia, nuori on puhki ja aloittaa riehumisen pysyäkseen hereillä, vaikka olisi nukkunut kellon ympäri.) Joskus masennusdiagnoosi on varmasti paikallaan eikä ole mikään kuviteltu juttu, mutta pitäisi oikeasti ensin perehtyä taustoihin ja miettiä, mikä muu voisi tehdä samankaltaisia oireita.
Alue: Aihe vapaa
Niin ja lisää hälytysmerkkejä, joista minun olisi pitänyt ymmärtää tilanteeni: kotityöt eivät ole kiinnostaneet, olen ajoittain katunut lasten saamista ja kaikkia elämänvalintojani, en ole aina jaksanut käydä suihkussa ja pitää muuten huolta itsestäni, ruoanlaitto on tuntunut ylitsepääsemättömältä ponnistukselta joka kerta...
Nämähän on ihan selviä asioita nyt jälkikäteen, mutta ne on ollut niin kovin helppo pistää ruuhkavuosien, stressin ja väsymyksen piikkiin.
AP