Lue keskustelun säännöt.
Ei helvetti, 20 v saman miehen kanssa ja mikä erohelvetti!
08.09.2018 |
Avioehto on tehty, eli lähden muutaman maton ja hyllyn kanssa 20v kestäneestä liitosta omilleni. Tämä ei haittaa mutta mies pohtii ihan muuta; hän joka on reissannut ja harrastanut, on saanut päähänsä, että lapsilla olisi parempi hänen luonaan. Hän, joka ei edes syö samassa pöydässä perheensä kanssa, vaan menee tv:n eteen. Hän, jonka lapsen olen hoitanut omieni ohesa, kuin omani. Hän, jonka miekestä minä olen syypää ongelmiin. Eli seksiä ei ollut tarpeeksi, hän JOUTUI käymään vieraissa. Tilillä datoja tuhansia euroja, silti pitää saada mm. autosta 5000€. Eli olen maksanut autoa 5v ja nut myyntiin, koska jän tarvitsee osakkeiden ostoon rahaa. Onko kellään muulla ollu tällaista?
Kommentit (34)
Siis eikö sulle itselles ole jäänyt mitään? Tuossa tapauksessa yleensä oikeus kohtuullistaa ositusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun x-vaimo oli aivan samanlainen. Nyt on ihana nuorempi vaimo.
Valitsit rahamiehen sait sellaisen. Rakkautta et kuitenkaan koskaan saanut. Oikeaa sellaista siis.
Erottiin sovussa ilman avioehtoa, mutta sen sanon kaikille, että älkää menkö naimisiin. Sillä virallisella byrokratialla ei muuta kuin vaikeuta elämäänsä, kun ero tulee. Jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, he ovat sitä ihan ilman mitään naimisiin menoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise.[/ ulisen, jos on aihetta! Jos äijä ei ole kiinnittänyt huomiotaan lapsiinsa viimeiseen 20 vuoteen niin se ei tee sitä nytkään!!
T.ap
Missä kohtaa se helvetti oli,meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä huomio pois itsestäsi nii pystytte jatkamaan vielä yhdessä. se on vaikeaa käytännössä, mutta kaiken takana on kuin onkin,itsekkyys!
Vierailija kirjoitti:
Valitsit rahamiehen sait sellaisen. Rakkautta et kuitenkaan koskaan saanut. Oikeaa sellaista siis.
Ei ollut rahamies kun mentiin yhteen, mutta minä olen torjunut työtilaisuuksia, joisss minunkin olisi pitänyt reissata. Tässä kiitos. T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise.[/ ulisen, jos on aihetta! Jos äijä ei ole kiinnittänyt huomiotaan lapsiinsa viimeiseen 20 vuoteen niin se ei tee sitä nytkään!!
T.ap
Nehän on jo aikuisia ihmisiä,ei mitään lapsia enää.
Onko tämä taas niitä kiukkula provoja.
Vierailija kirjoitti:
Käännä huomio pois itsestäsi nii pystytte jatkamaan vielä yhdessä. se on vaikeaa käytännössä, mutta kaiken taaiana on kuin onkin,itsekkyys![/ai, se olenkin minä joka on itsekäs? Mies voi mennä ja naida ympäri maailmaa mutta itsekäs olenkin minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise.[/ ulisen, jos on aihetta! Jos äijä ei ole kiinnittänyt huomiotaan lapsiinsa viimeiseen 20 vuoteen niin se ei tee sitä nytkään!!
T.ap
Nehän on jo aikuisia ihmisiä,ei mitään lapsia enää.
Onko tämä taas niitä kiukkula provoja.[/quot
Nuorin on3.5v
No ehkä AP sun ei olisi pitänyt uhrautua ja odottaa, että lopussa seisoo jokin kiitos. Siitä saa oikeasti syyttää vain itseään, jos ei pidä puoliaan, oikeuksistaan kiinni sekä taloudellisesti kuin ammatillisesti ja muutenkin. Sellainen on sille toisellekin raskasta, jos puoliso jatkuvasti uhrautuu ja joustaa, usein ihan pyytämättäkin. Jää kotiin hoitamaan lapsia, vaikka olisi hyvin voinut mennä töihin ja näin urakehitys tyssää. Ei vaadi omaa aikaa esimerkiksi opiskeluun. Eihän lopputuloksena voi ollakaan kuin katkeruutta, ei elämä toimi niin, että lopussa olisi jokin erityinen palkinto marttyyrimeiningistä. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuoteen ei lapset ole kiinnostanu ja nyt nuorin on 3, 5v. Paljos vanhin on? 20v sen on ainakin oltava.
Moi!
Meillä oli varmaan juuuri noin hirveää viisi vuotta sitten. Lähdin yhden maton, kiikkutuolin ja lipaston kanssa. Avioehtoa ei ollut, mutta ex kahmaisi pääosin irtaimen omaisuude. Onneksi kodin myynnistä saadut rahat puolitettiin. Ja kaiken kukkuraksi uusi rouva hetimiten ryhtyi emännöimään mun sisustamassa kodissa.
Voimia! Yritä jaksaa! Suosittelen lämpimästi myös asianajajaa....
Vierailija kirjoitti:
No ehkä AP sun ei olisi pitänyt uhrautua ja odottaa, että lopussa seisoo jokin kiitos. Siitä saa oikeasti syyttää vain itseään, jos ei pidä puoliaan, oikeuksistaan kiinni sekä taloudellisesti kuin ammatillisesti ja muutenkin. Sellainen on sille toisellekin raskasta, jos puoliso jatkuvasti uhrautuu ja joustaa, usein ihan pyytämättäkin. Jää kotiin hoitamaan lapsia, vaikka olisi hyvin voinut mennä töihin ja näin urakehitys tyssää. Ei vaadi omaa aikaa esimerkiksi opiskeluun. Eihän lopputuloksena voi ollakaan kuin katkeruutta, ei elämä toimi niin, että lopussa olisi jokin erityinen palkinto marttyyrimeiningistä. Päinvastoin.
Ahaa, kerrohan miten tämä toteutuu käytännössä,? Ihan konkreettiset vinkit ois tarpeen. Katsos kun ihan noin se elämä ei mene, toisen on pakko joustaa kos haluaa että jonu pitää oikeasti lapsista huolen.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä AP sun ei olisi pitänyt uhrautua ja odottaa, että lopussa seisoo jokin kiitos. Siitä saa oikeasti syyttää vain itseään, jos ei pidä puoliaan, oikeuksistaan kiinni sekä taloudellisesti kuin ammatillisesti ja muutenkin. Sellainen on sille toisellekin raskasta, jos puoliso jatkuvasti uhrautuu ja joustaa, usein ihan pyytämättäkin. Jää kotiin hoitamaan lapsia, vaikka olisi hyvin voinut mennä töihin ja näin urakehitys tyssää. Ei vaadi omaa aikaa esimerkiksi opiskeluun. Eihän lopputuloksena voi ollakaan kuin katkeruutta, ei elämä toimi niin, että lopussa olisi jokin erityinen palkinto marttyyrimeiningistä. Päinvastoin.
Siinä on vaan sellainen pointti, että itsekkäät ihmiset ottavat kaiken itsestäänselvyytenä. Kun toinen uhrautuu jossain asiassa, niin itsekäs ei arvosta sitä, vaan tyytyväisenä ottaa siitä hyödyn itselleen. Jos puolisot kunnioittaa toisiaan, he arvostavat myös toisen uhrauksia ja tekevät niitä vastavuoroisesti.
Älä ulise.