Fyysinen ahdistus tietyistä ihmisistä?

Se on sitä kuuluisaa kemiaa tai tässä tapauksessa kemian puutetta.

Molempia olen kokenut ; Sekä fyysistä että henkistä ( sitä ehkä enemmän).

Fyysisissä "tapauksissa" yleensä joku on tullut liian lähelle ( ja sanoinkin siitä), siis ei ihan koskenut mutta ns. ylittänyt rajani.

Toinen on tuijottaminen; Joku mielestäni vastenmiel. tyyppi on "ihastunut", tuijottelee kaupassa.

Henkisesti ahdistun ihmisistä, joiden kanssa on pakko työn tms. vuoksi olla tekemisissä.

En siis mukavista vaan esim. sellaisista, jotka eivät lainkaan tunnu ottavan muita huomioon ( esim. jatkuvaa naljailua, omien "totuuksien" julistamista, toisten väheksymistä...).

Ja tietysti, jos näille yrittää suoraan asioista sanoa niin vika on minussa 😖...

Se voi johtua myös tilanteesta. Esim. Itse koin aikoinaan fyysistä ahdistusta aina seurueessa, kun puhuin eräälle naiselle johon olin ihastunut. En oikeastaan edes pystynyt puhumaan, kun jännitti ja sanat jäi kurkkuun. Sitten myöhemmin olin samalle naiselle hänen pyynnöstään kuskina, kun hän oli menossa ravintolaan ja juttelimme ja nauroimme vapautuneesti, eikä jännityksestä ollut tietoakaan.