Tytär aikoo järjestää sukupäivälliset yksiössä, en tajua
Tyttö ja poikaystävä haluavat tutustuttaa perheet toisiinsa, mikä on kiva idea. Mutta he aikovat tehdä sen yksiössään ja tarjota ruokaa. Istutaan varmaan sitten lautaset sylissä sängynreunalla, hienoa. Ehdotin, että syötäisiin meillä, olisi enemmän tilaa ja mahduttaisiin kaikki istumaan. Mutta tyttö on nyt niin täynnä omaa kotia, ettei ymmärrä järkipuhetta.
Kommentit (26)
Hieno tilaisuus vielä kerran lytätä tyttären itsetunto maanrakoon. Älä missään nimessä lyö laimin!
Herran jestas. Eihän sitä nyt mitenkään yksiössä pysty syömään. Pitää odottaa, että saa omakotitalon. Ehdota nuorelle parille, että tutustutaan 10 vuoden päästä, kun ovat hankkineet lukaalin, mihin arvokas mammakin mahtuu.
Ei jumalauta. Mene tutustumaan siihen rajaton anoppi-ketjuun (Appivanhemmat, vauva ja tossu mies), siellä taidetaan puhua juuri sinun kaltaisestasi päsmäristä.
Olisit kiitollinen, kun pääset syömään valmista ruokaa.
Siellähän voi olla omalla tavallaan hieno tunnelma. Ihan ymmärrettävää, että haluaa emännöidä omassa kodissaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Siellähän voi olla omalla tavallaan hieno tunnelma. Ihan ymmärrettävää, että haluaa emännöidä omassa kodissaan.
Tietenkin siellä on hieno tunnelma.
Onnellinen nuori pari haluaa jakaa onnensa lähimpiensä kanssa ja antaa näille ilon tutustua toisiinsa.
Kunhan ap älyäisi pitää kitansa kiinni, eikä alkaisi selittää, miten ahdasta on ja miten oli tarjonnut omaa kotiaan käyttöön, mutta kun ei kelvannut...
Ajattelit siis, että anoppina järjestät nuoren parin tupaantuliaiset, aikunkiva.
Laittaisin välit poikki tyttäreen. Perintöä ois turha myös odotella.
No minä asun yksiössä, ja pieneksi tämä kävisi, jos kolme perhettä illallistaisi (ruokailu+seurustelu) täällä. Kohtelias pitää silti olla ja ymmärtää nuorten intoa kutsujen pitoon.
No minä en kyllä menis johonkin kuppaseen yksiöön tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Tuskin niille ruokapöytää mahtuu eli tosiaan istutaan vierivieressä sängyn reunalla ja haistellaan toisten sukkahikeä. Hyh. Jättäisin väliin.
Säädä, säädä,säädä, oikuttele, temppuile, kiukuttele, älä suostu syömään, hyppyytä ja juoksuta.
Niin minunkin appivanhempani tekivät.
Oli kivaa. Not.
Jos on ahdasta, sitten on ahdasta. Eihän se ole kuin yksi ruokailu. Tosin nuorille kyse lienee paljon muustakin, mm. siitä että heitä kohdellaan aikuisena pariskuntana.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ahdasta, sitten on ahdasta. Eihän se ole kuin yksi ruokailu. Tosin nuorille kyse lienee paljon muustakin, mm. siitä että heitä kohdellaan aikuisena pariskuntana.
Fiksumpaa olisi kutsua vanhemmat kahville ja leipoa itse tarjottavat.
Ei niillä varmaan ole edes samanlaisia lautasia kaikille. Ja sitten käy vielä ilmi, että ap:n mies on seurustellut teininä vävypojan äidin kanssa.
Kuulostat äidiltäni. Olin nuorena jopa kateellinen ystävilleni, joiden luona sukulaiset vierailivat ja pidin omaa mökkiäni liian vaatimattomana, että voisin kutsua ketään kylään.
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Vierailija kirjoitti:
No minä en kyllä menis johonkin kuppaseen yksiöön tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Tuskin niille ruokapöytää mahtuu eli tosiaan istutaan vierivieressä sängyn reunalla ja haistellaan toisten sukkahikeä. Hyh. Jättäisin väliin.
Vieri vieressä ruokapöydän ääressäkö se sukkahiki haisee vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin välit poikki tyttäreen. Perintöä ois turha myös odotella.
Samaan syssyyn voi ilmoittaa, ettei hoida lapsenlapsia tai jos hoitaa, niin haluaa myös adoptoida ne samantien itelleen, koska nykyajan nuoret ei ymmärrä lasten tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Eli muistat ahtauden. Kahvittelu onnistuukin pienessäkin asunnossa, ja yo-juhlissa on muutenkin niin ahdasta, että mikä tahansa jakkara käy, illalliset ovat kuitenkin intiimimpi tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
No minä asun yksiössä, ja pieneksi tämä kävisi, jos kolme perhettä illallistaisi (ruokailu+seurustelu) täällä. Kohtelias pitää silti olla ja ymmärtää nuorten intoa kutsujen pitoon.
Sopu sijaa antaa ja nuori seura nuorentaa muitakin.
Pönöttää voi sitten jossain muualla, jos on pönötystarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Eli muistat ahtauden. Kahvittelu onnistuukin pienessäkin asunnossa, ja yo-juhlissa on muutenkin niin ahdasta, että mikä tahansa jakkara käy, illalliset ovat kuitenkin intiimimpi tilaisuus.
Muistan intiimiyden. Ja ero oli se, että nämä olivat tytön järjestämät. Hän itsenäistyi varhain, hyvistä syistä. Hänen juhlistaan puuttui se määrätynlainen virallinen ilme, joka saa etukäteen jännittämään ja miettimään, mitä minulta nyt odotetaan, onko puku kyllin arvokas, mitä sanon.
Olen oman avioliittoni aloittanut 15 neliön yksiössä - kyllä sinne silti vieraatkin mahtuivat syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Eli muistat ahtauden. Kahvittelu onnistuukin pienessäkin asunnossa, ja yo-juhlissa on muutenkin niin ahdasta, että mikä tahansa jakkara käy, illalliset ovat kuitenkin intiimimpi tilaisuus.
Muistan intiimiyden. Ja ero oli se, että nämä olivat tytön järjestämät. Hän itsenäistyi varhain, hyvistä syistä. Hänen juhlistaan puuttui se määrätynlainen virallinen ilme, joka saa etukäteen jännittämään ja miettimään, mitä minulta nyt odotetaan, onko puku kyllin arvokas, mitä sanon.
Olen oman avioliittoni aloittanut 15 neliön yksiössä - kyllä sinne silti vieraatkin mahtuivat syömään.
Et taida ymmärtää, miten vähättelevä asenteesi on, tekstistä paistaa, miten "söpöä" on, kun nuori leikkii aikuista. Tottakai vieraiden pitää olla kohteliaita, ihan niin kuin lasten teekutsuilla pitää maistaa mielikuvitusteetä. Omillaan asuvalta odottaisi kuitenkin jo vähän realismia, että mihin oman kodin tilat riittävät.
Jos voi mennä pihalle/parvekkeelle, se auttaa.