Vaativa työ ja 3 lasta - en jaksa enää
Vanhin lapsista on koululainen, hän on erityislapsi. Hän tarvitsee aikuisen apua ja ohjausta kaikkiin käytännön asioihin, esim kouluun lähtö aamulla. Läksyjen tekeminen on haastavaa. Lisäksi on kaksi muutakin lasta. Niinpä, mitäs läksit, mutta aina lapsen vamma ei näy vielä selkeästi ennen eskari-ikää.
Minulla on korkea koulutus ja vaativa työ. Nyt tuntuu, etten enää jaksa. Huojun jaksamisen äärirajoilla. Aamulla on vääntöä lasten kanssa (erityisesti esikoisen), työssä tuntuu etten pärjää, töistä tultua on taas vääntöä läksyjen tekemisestä, nukkumaan menosta jne... ihan kaikesta. Mieheni on paljon poissa, mutta hänen työstä ei makseta myöskään paljoa.
Tuntuu, että happi loppuu ja olen umpikujassa. Tuntuu, että irtisanoutuminen työstä on ainoa vaihtoehto, että jaksan olla hyvä vanhempi. Se taas tarkoittaa uran romuttamista, talon myyntiä jne..
Onko kukaan selvinnyt samanlaisesta tilanteesta? Miten?
Kommentit (34)
Onko miehesi paljon poissa kotoa töiden vuoksi vai miksi?
Suuntaisin katseeni mieheen. Miksi hän on paljon poissa eikä edes tienaa hyvin? Miksei hän vaihda perheystävällisempään työhön? Miksi sinä vastaat kaikesta?
Lyhyempää työaikaa olisin minäkin ehdottanut. Itse vähän samassa tilanteessa, mutta vain kaksi lasta. Teen kuuden tunnin päivää, muuten ei kyllä mistään tulisi mitään. Tosin kääntöpuolena se vaativassa työssä, että aina ei se kuusi tuntia riitä päivän töille, ja jotain joutuu tekemään kotona illalla, mutta on tuo ainakin joustavampaa.
Olisiko mahdollista palkata vaikka joku opiskelija iltapäivisin auttamaan lasta läksyjenteossa? Auttaisiko se yhtään,jos olisi edes läksyt tehty kun tulet töistä?
Vierailija kirjoitti:
Suuntaisin katseeni mieheen. Miksi hän on paljon poissa eikä edes tienaa hyvin? Miksei hän vaihda perheystävällisempään työhön? Miksi sinä vastaat kaikesta?
Amen
Olen kokeillut jo 80% työaikaa. Jouduin tekemään samat työt lyhyemmässä ajassa ja pienemmällä palkalla = lisää stressiä. Pomo sanoi suoraan että työnkuvassa ei lyhennettyä työaikaa pystytä huomioimaan. Mieheni matkustelee kotimaassa työn perässä. Miehelle työ on kuin oma lapsi, ei suostu tinkimään siitä tai muuttamaan sitä. Se on myös asia mitä kipuilen ja mikä raivostuttaa välillä. Olen miettinyt myös eroa välillä. Ap
Toivottavasti tämä ei kaadu työkavereidesi niskaan. Parempi irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista palkata vaikka joku opiskelija iltapäivisin auttamaan lasta läksyjenteossa? Auttaisiko se yhtään,jos olisi edes läksyt tehty kun tulet töistä?
Tämä on kyllä miettimisen arvoinen idea. Kyllähän se auttaisi. Lapsellani on hankalia toiminnanohjauksen vaikeuksia ja joka ikinen päivä hän saa raivarit läksyjen takia. Ei ymmärrä ohjeita ja suuttuu mielettömästi jne.. Ap
Nyt mies joustamaan, ennen kuin romahdat. Jos ei jousta, niin sitten ero. Sittenhän mies joutuu ottamaan lapset aina välillä ja sinä saat levätä.
Tai sitten ehkä kivempi vaihtoehto että palkkaatte yhteistuumin jonkun auttamaan arjessanne.
Kuulostaa hyvin epäreilulta tilanteelta :(
Kyllähän tuo tilanne on sellainen että tarvii miehesi kanssa istua alas ja sopia miten tuosta eteenpäin. Miehesi on otettava vastuu omalta osaltaan ja jos ei ota niin ei kun sopimusta yhteishuoltajuudesta. Mies ei voi sälyttää kaikkea sun niskoillesi!
Jaa-a. Älä nyt ainakaan miehestä eroa.
Pane se töihin. Siis kotitöihin.
Oletko työssä, jossa toimit kapasiteettisi ylärajalla? Siltä ainakin kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut jo 80% työaikaa. Jouduin tekemään samat työt lyhyemmässä ajassa ja pienemmällä palkalla = lisää stressiä. Pomo sanoi suoraan että työnkuvassa ei lyhennettyä työaikaa pystytä huomioimaan. Mieheni matkustelee kotimaassa työn perässä. Miehelle työ on kuin oma lapsi, ei suostu tinkimään siitä tai muuttamaan sitä. Se on myös asia mitä kipuilen ja mikä raivostuttaa välillä. Olen miettinyt myös eroa välillä. Ap
Entä sitten? Mies sanoo näin, joten asia sitten vain on näin? Sinä vain joustat ja joustat mutta miehen ei tarvi. Eikö hän välitä lapsistaan? Sinusta ja jaksamisestasi?
Sano, että vaihtoehdot ovat sinun irtisanoutuminen ja asunnon vaihto halvempaan tai sitten mies muuttaa elämäänsä perheystävällisemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo tilanne on sellainen että tarvii miehesi kanssa istua alas ja sopia miten tuosta eteenpäin. Miehesi on otettava vastuu omalta osaltaan ja jos ei ota niin ei kun sopimusta yhteishuoltajuudesta. Mies ei voi sälyttää kaikkea sun niskoillesi!
Juuri näin. Faktat miehelle pöytään, eli tosiasia on, että sinä et enää jaksa nykytilannetta. Sitten etsimään tähän ratkaisuja.
Kiinnostaisi kyllä kuulla miehen mielipide, että miksi sille on työ ja ura tärkeämpiä kuin perhe, vaimo ja lapset. Ap:n kannattaa laittaa mies valintatilanteeseen: joko mies alkaa tehdä puolet perheen asioista tai tulee ero.
Onko esikoisella diagnoosi? Sitä kautta voisi järjestyä apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo tilanne on sellainen että tarvii miehesi kanssa istua alas ja sopia miten tuosta eteenpäin. Miehesi on otettava vastuu omalta osaltaan ja jos ei ota niin ei kun sopimusta yhteishuoltajuudesta. Mies ei voi sälyttää kaikkea sun niskoillesi!
Nimenomaan, mies tuntuu pakenevan työhön kotioloja, ja on hyvin itsekäs. Vakavan keskustelun paikka. Jos on rahaa, apua voi tosiaan palkata.
Tietääkö ap miehesi, että olet aivan loppu ja uupunut?
Soita huomenna työterveyshuoltoon ja hae sairaslomaa. Vakava keskustelu kotona miehen kanssa tilanteesta.Nyt loppui sinun joustaminen!
Oletko miettinyt lyhennettyä työaikaa? Esimerkiksi 80% tai 60%?