Annan lapseni käyttää vapaasti puhelinta, käydä kylässä ja pyytää kylään kavereita

Vierailija kirjoitti:

Asumme kaukana koulusta, eikä meillä ole lähiseudulla lapselle tuttuja kavereita. Ykkösellä tyttö oli koko syksyn tilanteessa, jossa hänellä ei oikein ollut kaveriseuraa ja hän oli suorastaan onneton. Yritin sopia aluksi toisten vanhempien kanssa hänelle seuraa, mutta se oli tosi vaikeaa. Monet lapset eivät saaneet pyytää kylään kavereita kuin tosi harvoin, eivätkä nämä lapset päässeet kutsuttuinakaan kylään.

Jossain vaiheessa tyttö alkoi pyytää kaikenlaisia pelejä ladattavaksi. Hyvä vanhempi tietysti sanoisi ei suurimpaan osaan, koska pelaaminen on kategorisesti huono asia.

Päätin kuitenkin myöntyä. Näin hän sai kavereita pojista, joiden kanssa sitten hengaili kevään pelaillen pelejä ja whatsappaillen kotoa. Myöhemmin hän alkoi saada tytöistäkin kavereita. Erityisesti niistä tytöistä, jotka myös saavat ottaa yhteyttä puhelimella, soitella ja laittaa viestejä.

Ja JIBII! Olen todennäköisesti maailman paskin kasvattaja, joka ei munakello kädessä kyttää puhelinaikaa - mutta lapsella on VIHDOIN VIIMEIN OIKEITA KAVEREITA. Joiden luona käydä kylässä ja jotka tulevat meillekin - etäisyyksistä huolimatta. Joiden kanssa chattailla vapaa-aikana ja pelata. Olen epäonnistunut luomaan lapselle kirkkiksestä ja polttopallosta sekä kymmenestä tikusta laudalla -koostuvaa lapsuutta, mutta kyllä hän noiden kavereiden kanssa tekee paljon muutakin kuin vain pelaamista.

Päivystävien lastenpsykiatrien mukaan tämä tie ei voi kuin viedä turmioon, mutta se on otettu.

Mä vaihtaisin tuohon tilalle "päivystävien av-mammojen mukaan". Tuskin yksikään psykiatri on sitä mieltä, että kavereiden löytäminen on huono juttu. Ja yläpeukku sulle täältä, hieno juttu!

Ei ne kavereita tietenkään tuomitse, mutta tätä puhelinasiaa. Kun ei vanhemmuus oikein nyt ole kantimissa. Oikea vanhempi ei usko mihinkään puhelin/somekavereihin, jotka ovat tulleet ystäviksi konsumerismin saattelemina.

Olet kakkonen sikäli oikeassa, että kyllä päivystävien aaveemammojen sekä muiden päivystävien netti-ihmisten mukaan tämä on aivan... halveksittavaa toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kavereita tietenkään tuomitse, mutta tätä puhelinasiaa. Kun ei vanhemmuus oikein nyt ole kantimissa. Oikea vanhempi ei usko mihinkään puhelin/somekavereihin, jotka ovat tulleet ystäviksi konsumerismin saattelemina.

Terv: päivystävä av-mamma

Joo, oikesti kavereiden kanssa ei pidä ehtiä olemaan vapaasti, sillä joka päivä pitää käydä metsässä marjassa ja sienessä. On myös tärkeää, että lapsi ei kaveeraa vääränlaisten kavereiden kanssa, joten aikuinen päättää ketä kavereita kotiin saa tulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kavereita tietenkään tuomitse, mutta tätä puhelinasiaa. Kun ei vanhemmuus oikein nyt ole kantimissa. Oikea vanhempi ei usko mihinkään puhelin/somekavereihin, jotka ovat tulleet ystäviksi konsumerismin saattelemina.

Olen itse saanut tietokonepelejä pelaamalla kavereita, jotka tunsin aluksi vuosien ajan tapaamatta ketään koskaan livenä. Sittemmin on tavattu oikeasti ja ihan normaaleita ihmisiä siellä oli vastassa. Nykyään tahoillaan kukin on perustanut perheet ja saanut omia lapsia.

Ilman noita kavereita olisin hyvinkin voinut syrjäytyä ja päätyä ties mille polulle.

t. Väärä(?) vanhempi

Ihan huippua! Eilen yhdessä ketjussa oltiin kovasti sitä mieltä, että kaverin kylään pyytely eskarilaiselle on ihan hirveetä ja kamalaa. Ja vanhemmat päättää kuka on kenkin bestis jne. Saas nähdä millä tuulella av-raati on tänään...