Teenpä kiusaamusesta vielä yhden aloituksen

En pakottaisi. Minun tehtäväni on suojella omaa lastani.

Itsellänikin on/oli lähipiirissä vastaavanlainen tilanne, joka aina tulee mieleen näissä puheissa siitä miten porukan ulkopuolelle jättäminen on aina kiusaamista. Joskus tilanteessa on tosiaan se toinenkin puoli.

Vastaavalla tavalla alakoulussa yksi poika jäi koko ajan ryhmistä ulkopuolelle ja tämä oli suuri huolen ja puuttumisen aihe, mistä vanhemmille lähti noottia miten omille lapsille pitäisi puhua miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle.

Tässäkin totuus oli että ulkopuolelle jätetty poika myös sekä puhui kamalia (niitä seksi- ja väkivaltajuttuja hänkin) että uhkaili ja kiusasi muita. Katsoi ilmeisesti K18 elokuvia ja pelasi Grand Theft Autoa ja kehuskeli mm. "murhaavansa siinä lutkia".

Kerrankin ystäväni poika tuli kotiin järkyttyneenä ja itkuisena ja kertoi miten tällä toisella pojalla oli ollut joku varpunen tms pienessä pahvilaatikossa vankina ja oli sitten nauraen hyppinyt ja tallonut sen laatikossa olleen linnun kuoliaaksi. En tiedä mistä tämä toinen poika olisi oikeasti saanut elävän varpusen kiinni, mutta ystäväni poika - joka muutenkin on kovin eläinrakas - itse ainakin täysin uskoi nähneensä miten pieni lintu rääkättiin hänen silmiensä alla kuoliaaksi, mistä pojalla oli sitten pitkään kauheat syyllisyydentunnot ja painajaisia, ja tietysti pelko tätä toista poikaa kohtaan kasvoi entisestään.

Tätä puolta "kiusaamisesta" ei saa koskaan sanoa missään. "Kiusatun" kokemus on se ainoa oikea ja kiusaajat kivitettäköön.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi esim. saa pelata k18 pelejä ihan vapaasti.

Et kertonut onko lapsesi ensimmäisellä vai yhdeksännellä luokalla.

Sillä on hieman merkitystä siihen miten tuohon K18-asiaan suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi esim. saa pelata k18 pelejä ihan vapaasti.

Et kertonut onko lapsesi ensimmäisellä vai yhdeksännellä luokalla.

Sillä on hieman merkitystä siihen miten tuohon K18-asiaan suhtautuu.

Lapsi on nelosella

Ainoa isä, joka on meidän koulu-uralla ollut yhteydessä poikansa "kiusaamisen" takia on kiusaajan isä. Tämä kiusaaja, iso jääkiekkoa harrastava epätasapainoinen poika esim. säännöllisesti painoi oman heiveröisemmän poikani maahan luokassa. Jotain häikkää pojassa kyllä oli, hän saattoi yhtäkkiä jostain ihan pienestä asiasta vetää kauheat raivarit. Ehkä ymmärrätte että en lämmennyt isän uhriutumiselle.

Uskon totaalisesti sitä muuta luokkaa ja opettajaa. Eiköhän se kiusaaja (ja epätasapainoinen yksilö) ole juuri se uhriutuja. Se että nämä  minun epätasapainoisiksi nimeämät lapset tarvitsisivat jotakin apua on kyllä ihan tosiasia, mutta en tiedä mitä ja miten.

Toki aina ei näin ole, enkä halua mitätöidä kiusaamista. Sitä varmasti tapahtuu ja se on tietysti väärin.

Mutta aina se esim.julkisuuteen tuleva näkökulma ei ole ainoa eikä puolueeton kuvaus tapahtuneesta. Tämä olisi myös hyvä muistaa ennen julkista tuomiota.

Ap

Kukaan kiva ja reilu tyyppi ei joudu kiusatuksi. 

On nähty vammaisia, typeränimisiä, huonoissa vaatteissa jne. Ei kiusata!

Kyllä se lapsillakin sisin ratkaisee. 

Koko kiusaamiskeskustelu alkaa saada kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä, niin kai siihen on oikeus lapsellakin?

Pitääkö heidän vain ikänsä puolesta olla "kivoja kavereita" jollekin ku-sipäälle?

Vierailija kirjoitti:

Toki aina ei näin ole, enkä halua mitätöidä kiusaamista. Sitä varmasti tapahtuu ja se on tietysti väärin.

Mutta aina se esim.julkisuuteen tuleva näkökulma ei ole ainoa eikä puolueeton kuvaus tapahtuneesta. Tämä olisi myös hyvä muistaa ennen julkista tuomiota.

Ap

Näinhän se on. Pitäisi löytää joku tasapaino sen välillä ettei ketään suljeta pahantahtoisesti ulkopuolelle ja toisaalta sen, että kenenkään ei pitäisi pakotettuna joutua viettämään aikaa henkilön kanssa jonka kanssa ei jostain syystä tule toimeen. Kyllä lapsellakin pitäisi olla sen verran itsemääräämisoikeutta ja hänen rajojaan pitäisi kunnioittaa, ettei vapaahetkiä tarvitse viettää sellaisen henkilön kanssa josta ei pidä ja jota saattaa jopa pelätä. Ja tietysti usein nämä epätasapainoiset ja epäsosiaaliset lapset todellakin tarvitsisivat ihan eri kaliberin apua kuin mitä tavanomaisessa kouluympäristössä on mahdollista antaa. Ei sitä sosiaalistamista saisi jättää pienten ikätoverien harteille.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan kiva ja reilu tyyppi ei joudu kiusatuksi. 

On nähty vammaisia, typeränimisiä, huonoissa vaatteissa jne. Ei kiusata!

Kyllä se lapsillakin sisin ratkaisee. 

Koko kiusaamiskeskustelu alkaa saada kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä, niin kai siihen on oikeus lapsellakin?

Pitääkö heidän vain ikänsä puolesta olla "kivoja kavereita" jollekin ku-sipäälle?

Aika törkeää tekstiä aikuiselta. Lapsia, jotka eivät todellakaan ole ”ansainnut sitä” kiusataan jatkuvasti :/ aika empatiavajeinen kommentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan kiva ja reilu tyyppi ei joudu kiusatuksi. 

On nähty vammaisia, typeränimisiä, huonoissa vaatteissa jne. Ei kiusata!

Kyllä se lapsillakin sisin ratkaisee. 

Koko kiusaamiskeskustelu alkaa saada kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä, niin kai siihen on oikeus lapsellakin?

Pitääkö heidän vain ikänsä puolesta olla "kivoja kavereita" jollekin ku-sipäälle?

Aika törkeää tekstiä aikuiselta. Lapsia, jotka eivät todellakaan ole ”ansainnut sitä” kiusataan jatkuvasti :/ aika empatiavajeinen kommentti

Tässä on sitten taas nämä ääripäät. Itse väittäisin että on paljon lapsia jotka tyystin ilman omaa syytään joutuvat kiusatuksi, mutta toisaalta on myös paljon niitä jotka ovat kyllä omalta osaltaan ainakin jossain määrin vastuussa tilanteesta - joskushan jopa ovela ja manipuloiva kiusaaja voi pedata itsensä tilanteeseen jossa näyttäytyykin sivustakatsojille kiusattuna, ja jonka kanssa sitten nämä oikeasti kiusatut joutuvat aikuisten pakottamina viettämään aikaa. Kiusaajaksi syyttäminenkin voi olla kiusaamista.

Tämä on kyllä totta. Meillä on lapsen kanssa vähän samantyyppinen tilanne, koulukaveri herkästi syyttää kovaan ääneen kiusaamisesta jos asiat eivät mene hänen pillinsä mukaan. Lapsi on syystäkin hämillään, kun ei tiedä miten pitäisi toimia. Kaveri on varsinainen päällepäsmäri jonka kanssa lapsi ei haluaisi edes viettää aikaa, mutta koulussa on pakko - siis kaveri tuppautuu välitunneilla seuraan väkisin ja valittaa jos ei päästetä, ja opettajat puuttuvat silloin asiaan ja pakottavat ottamaan mukaan. Mukana tämä kaveri sitten määräilee ja pompottaa muita, joskus jopa fyysisesti tönimällä yms, ja taas valittaa kiusaamisesta jos muut eivät tähän suostu tai panevat tuuppimista vastaan. Opettajille tämä päsmäröijä taas on todella mielinkielin eivätkä he näe tilanteessa mitään ongelmaa, eivätkä tunnu oikein uskovan jos muut lapset valittavat päsmäröijän käytöksestä. Kyllä minusta lapsella pitäisi edes välitunnilla olla oikeus olla olematta tekemisissä henkilön kanssa joka käyttäytyy koko ajan ikävästi ja josta ei pidä.

plaaplaa. Ap  "ei halua mitätöidä kiusaamista", mutta tekee niin kuitenkin. Ja AINA, AINA kiusaajat keksivät jotain, mikä "oikeuttaa" kiusaamisen. EI ne ikinä myönnä, että ovat itse k***päitä, vaan aina siitä syytetään sitä kiuraamisen kohdetta. Usein jopa niin, että sanotaan sen kiusaavan muita. Kun asiaa sitten tarkkaillaan, niin se lapsi saa muiden olon kisualliseksi esim sillä, että on paikalla koulun pihassa, vaikka muut ei haluaisi sen olevan siellä.

Ap uskoo omaa kakaraansa. Toivottavasti sitä kiusattuakin uskoo edes joku.

Vierailija kirjoitti:

plaaplaa. Ap  "ei halua mitätöidä kiusaamista", mutta tekee niin kuitenkin. Ja AINA, AINA kiusaajat keksivät jotain, mikä "oikeuttaa" kiusaamisen. EI ne ikinä myönnä, että ovat itse k***päitä, vaan aina siitä syytetään sitä kiuraamisen kohdetta. Usein jopa niin, että sanotaan sen kiusaavan muita. Kun asiaa sitten tarkkaillaan, niin se lapsi saa muiden olon kisualliseksi esim sillä, että on paikalla koulun pihassa, vaikka muut ei haluaisi sen olevan siellä.

Ap uskoo omaa kakaraansa. Toivottavasti sitä kiusattuakin uskoo edes joku.

Se kiusattu voi samalla olla myös oikeasti kiusaaja. Kaverin lapsi oli tällainen, todella epämiellyttävä ja jopa väkivaltainen kiusaaja joka sitten äidilleen uhriutui kun jätettiin porukasta. Ei se niin mustavalkoista aina ole. Ei sitä omasta lapsesta tietenkään halua uskoa mitään pahaa.

Lapsi ei ymmärrä niitä pelejä ja puhuu niitä juttuja, niissä peleissä on ihan syystä se ikäraja ja sitä pitäisi noudattaa

Vierailija kirjoitti:

Kukaan kiva ja reilu tyyppi ei joudu kiusatuksi. 

On nähty vammaisia, typeränimisiä, huonoissa vaatteissa jne. Ei kiusata!

Kyllä se lapsillakin sisin ratkaisee. 

Koko kiusaamiskeskustelu alkaa saada kohtuuttomat mittasuhteet. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä, niin kai siihen on oikeus lapsellakin?

Pitääkö heidän vain ikänsä puolesta olla "kivoja kavereita" jollekin ku-sipäälle?

Itse ainakin yritin olla todella mukava muille. Olin vaan se uusi tyyppi, joka ensin pääsi porukkaan, mutta sitten alkoi sellainen pieni kiusaaminen ( vaatteita sotkettiin, välillä kommentoitiin ikävästi).  Ja sitten tämä vaan laajeni ja monet muut tyypit tulivat siihen mukaan näiden "kavereitteni" lisäksi.  Tosin he olivat sellaisia "koviksia" ( joita kouluni oli täynnä) ja itse olin se todella kiltti nuori. Tämän jälkeen vaihdoin taas koulua ja sain siellä pari tuttua, mutta taas oli vaikeaa uutena päästä porukkaan ja minut jätettiin toistuvasti yksin, vaikka yritin kaikkeni että olisi saanut olla porukassa. Olen ehkä vähän ujo ihminen, mutta muuten todella mukava ja koskaan en ole toisia kohdellut huonosti. Monia kaltaisia olen kohdannut ja hekin ovat olleet kiusattuja. En oikeastaan edes tiedä ihmistä joka olisi kiusaamisensa ansainnut. Ei se kiltti lihava poika tai hiljaisempi tyttö, joka oli hyvä oppilas.  Monesti hyvin tavallisia ihmisiä. Jotkut pojat ovat ehkä olleet vähän erikoisia, mutta toisaalta ei se, että toinen on vähän sellainen älykkö ja puheet sellaisia "tieteellisiä" oikeuta kiusaamaan. Nämä kokemukset itselle. 

Tuohon ap:n tapaukseen on vaikeaa sanoa mikä on oikein. Itsekin muistan kyllä kun yhdessä koulussa oli todella "voimakastahtoinen" tyttö, joka aina halusi minun ja yhden toisen tytön seuraan. Kaikki piti aina tehdä hänen mielensä mukaan. Silloin koin sen raskaaksi. Tosin kyllä minäkin hänen kanssaan silti olin kun en ole sellainen ihminen joka on oikeastaan koskaan jättänyt ketään yksin.