Rehellisesti, mikä oli viimeisin ajattelemasi asia, jota et kehtaisi ääneen sanoa?

Meillä on juhlat tulossa pian ja ajattelin tyytväisenä, että hyvä että useampi läheinen ihminen ei pääse koska ovat sairaina. Pienempi porukka - halvemmat juhlat + ei pakkojuttelua puolikuurojen ja dementoituneiden isovanhempien kanssa.

Ajattelin thaimaalaisessa ravintolassa, että n. 25-vuotiaan miestarjoilijan kanssa olisi mahtavaa päästä puuhastelemaan intiimisti. En onneksi sanonut tätä ruokaillessani ääneen. Parille kaverille voisin toki kertoa. PS. olen mies.

"Miksi ton pitää olla täällä." Näin ajattelin, kun tulin lenkiltä ja lasten kaveri oli meillä.

Mietin kuinka erilaista ja varmasti helpompaa elämämme olisi ilman miestä (lapsen isää). Hän on lievästi masentunut ja työtön tällä hetkellä ja käyttää alkoholia liikaa ja on muutenkin "raskas" ihminen.

Se että mulla ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Koko päivä koneen edessä kun ei ole muutakaan tekemistä.

Osaan vääntää kulmakarvani samalla tavalla kuin Hugo Weaving ja sitten suihkussa vääntelen yksinäni naamaa, teeskentelen olevani Elrond ja hihittelen yksinäni.

"Andúril, Flame of the West. Forged from the shards of Narsil."

Joskus teen tätä myös meikatessani, enkä tasan kehtaisi kertoa yhtään kenellekään, johan minua pidettäisiin ihan kahelina.

Vuosia sitten joku mamma kertoi löytäneensä miehensä piilotettuja eläinhybridi piirrustuksia, siis tyyliin koirakana, marsulepakko. Joskus tämä tulee aina mieleen ja alan itsekin pohtimaan näitä, äsken hihittelin sitä miltä näyttäisi kirahvilammas.

Sinä näytät ihan porsaalta, ei sillä ole mitään väliä minkälaisilla kiemuroilla sun tukkasi on.

Eräästä epämiellyttävästä ihmisestä, jota valitettavasti joudun tänään sietämään.

No, täällä ovuloidaan, joten Black Sailsia katsoessa pohdin, kuinka olisin välittömästi lähtenyt baarista Ned Low'n matkaan. (Todellinen j-mies.) Tosielämässä olen onnellisesti naimisissa enkä ole kertaakaan elämässäni lähtenyt baarista kenenkään matkaan, psykopaateista puhumattakaan.

"Sä olet ihan sa*tanan tyhmä, mä en jaksa sua, painu v*ttuun."

Puolisoni yhdestä kaverista, pätee jokaisesta asiasta ja kuvittelee osaavansa tehdä minun työni paremmin kuin minä itse vaikka hänellä ei ole mitään kokemusta/koulutusta alalta. Puhuin eräästä tänään sattuneesta välikohtauksesta ja tämä torvi alkoi pätemään miten minun olisi pitänyt asia hoitaa. Muuten hyvä, mutta hänen ehdotuksensa oli todella typerä ja hengenvaarallinen. Totesin siihen, että ei se nyt ihan noin mene ja tämä taliaivo alkaa inttämään vastaan "mutta siis katsos kun". AAAARGH, ole hiljaa.

Taustalla pyörii Game of Thrones ja mietin tässä minkälaista olisi asua Westerosissa ja styylata Tormundin kanssa, voitaisiin vaikka asua jossain niistä vapaitten kansojen hylkäämistä asutuksista, esim Hardhome. Kehitin jonkinlaisen pikaisen romanssin päässäni.

"Mitä sinä mietit?"

"En mitään."

Parin vkon päästä laivalla aion panna vierasta miestä.