Mitenkä kertoa ja perustella 12-24 vuotiaalle nuorelle ettei koskaan kannata hankkia älypuhelinta

Työnnä kännykkä hanuriin.

En on vielä tarvinut älypuhelinta. Ja kun näkee minkälaisiksi zompieksi se ihmisiä muuttaa niin en ole varma haluanko älypuhelinta? Nuorelle varsinkin teinille eri asia. Nehän on ihan ulkona kuvioista ilman älypuhelinta.

Parhaat perustelut ovat ne, mistä syystä itselläsikään ei ole älypuhelinta. 

Omalla kohdalla syy on yksinkertaisesti se, ettei sille ole vielä löytynyt tarpeeksi käyttöä. Siellä on toki paljon sovelluksia, mutta ne ovat pääosin tarpeettomia. 

1. Some palvelut ja monet suurin osa muistakin sovelluksista ovat vain ajankulua tylsän elämän täytteeksi, pitkästymisen karkoittamiseksi, ei oikeaa elämää. Kun niiden käytön lopettaa, tulee luonnollisesti aluksi pitkästynyt olo. Silloin kannattaa vain olla ja odottaa, pian alkaa keksimään ihan oikeaa sisältöä omaan elämään, harrastuksia ja muuta tekemistä, jotat teet itse. 

2. "Hyödylliset" sovellukset ovat lähes järjestään turhia. Ei kortilla tai käteisellä makaminen ole niin hankalaa, että sitä korvaamaan tarvittaisiin älypuhelin. Oikea navigaattori on parempi kuin älypuhelin ja harva oikeasti tarvitsee kovin paljon navigaattoria. Nettiin ei ole juuri kenelläkään tarvetta päästä koko ajan, vaan esim. pankkiasioiden hoitamisen voi keskittää kotona rauhassa tehtäväksi. Pikaviesteille ei ole juuri kenelläkään todellista tarvetta ja kun on toteuttanut kohdan yksi, on elämä muuttunut sen verran kiinnostavaksi, että jatkuva viestien vastaanottaminen ja lähettäminen vain häiritsee oikeaa elämää, jossa on kohdan yksi toteuttamisen jälkeen mielekästä sisältöä. Silloin viestittely esim. sähköpostilla on paljon mukavampaa, voit kirjoittaa ja vastata viesteihin silloin, kun on siihen sopiva, rauhallinen hetki. 

Kaikkein surullisinta älypuhelinkulttuurissa on juurikin nämä pikaviesti- ja some palvelut, joista on tullut elämän sisältö ja se, että niitä tarvitaan ja niihin on aikaa vastailla ja niitä lähetellä melkein jatkuvasti, osoittaa että elämä käy tyhjäkäyntiä. Kun arjen ja pyhät täyttää omien intohimojen toteuttaminen (työn ulkopuolella) ja monenlainen OMA elämä, some -piippailut ovat vain häiriötekijä, eikä niitä huvita myöskään mukavamman tekemisen lomassa lähetellä. 

Tiivistettynä. Älypuhelin on turha kapistus, kun sen käyttö "tarpeet" käy läpi, huomaa että se on vain nuorten ja aikuisten leikkikalu, jota tarvitaan tylsän elämän täytteeksi. 

Älypuhelin on minulle töiden takia pakollinen, olen ammatiltani sekatyömies.

Nuorille älypuhelin on "must", koska muuten he väkisinkin jäävät kuvioiden ulkopuolelle.

Omana teiniaikanani oli simpukkapuhelimet, mutta niilläkin viestiteltiin armottomasti. Ja ladattiin kalliita mitälie biisejä/kuvia. Nykyaikana älypuhelimilla on ilmaiset viestit (ja soitot) sekä mahdollisuus kuunnella musiikkia ilmaiseksi.

Ei älypuhelimet ole niin iso paha mitä ajatellaan. Syrjäytymisvaarassa oleville se on lisäksi niitä ainoita kanavia pitää yhteyttä muuhun maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat perustelut ovat ne, mistä syystä itselläsikään ei ole älypuhelinta. 

Omalla kohdalla syy on yksinkertaisesti se, ettei sille ole vielä löytynyt tarpeeksi käyttöä. Siellä on toki paljon sovelluksia, mutta ne ovat pääosin tarpeettomia. 

1. Some palvelut ja monet suurin osa muistakin sovelluksista ovat vain ajankulua tylsän elämän täytteeksi, pitkästymisen karkoittamiseksi, ei oikeaa elämää. Kun niiden käytön lopettaa, tulee luonnollisesti aluksi pitkästynyt olo. Silloin kannattaa vain olla ja odottaa, pian alkaa keksimään ihan oikeaa sisältöä omaan elämään, harrastuksia ja muuta tekemistä, jotat teet itse. 

2. "Hyödylliset" sovellukset ovat lähes järjestään turhia. Ei kortilla tai käteisellä makaminen ole niin hankalaa, että sitä korvaamaan tarvittaisiin älypuhelin. Oikea navigaattori on parempi kuin älypuhelin ja harva oikeasti tarvitsee kovin paljon navigaattoria. Nettiin ei ole juuri kenelläkään tarvetta päästä koko ajan, vaan esim. pankkiasioiden hoitamisen voi keskittää kotona rauhassa tehtäväksi. Pikaviesteille ei ole juuri kenelläkään todellista tarvetta ja kun on toteuttanut kohdan yksi, on elämä muuttunut sen verran kiinnostavaksi, että jatkuva viestien vastaanottaminen ja lähettäminen vain häiritsee oikeaa elämää, jossa on kohdan yksi toteuttamisen jälkeen mielekästä sisältöä. Silloin viestittely esim. sähköpostilla on paljon mukavampaa, voit kirjoittaa ja vastata viesteihin silloin, kun on siihen sopiva, rauhallinen hetki. 

Kaikkein surullisinta älypuhelinkulttuurissa on juurikin nämä pikaviesti- ja some palvelut, joista on tullut elämän sisältö ja se, että niitä tarvitaan ja niihin on aikaa vastailla ja niitä lähetellä melkein jatkuvasti, osoittaa että elämä käy tyhjäkäyntiä. Kun arjen ja pyhät täyttää omien intohimojen toteuttaminen (työn ulkopuolella) ja monenlainen OMA elämä, some -piippailut ovat vain häiriötekijä, eikä niitä huvita myöskään mukavamman tekemisen lomassa lähetellä. 

Tiivistettynä. Älypuhelin on turha kapistus, kun sen käyttö "tarpeet" käy läpi, huomaa että se on vain nuorten ja aikuisten leikkikalu, jota tarvitaan tylsän elämän täytteeksi. 

Tässä se tuli. Keisarilla ei ole vaatteita. Älypuhelimen käytöstä 99% on ajankulua tylsään elämään ja johtaa kaiken lisäksi kierteeseen, jossa elämä muuttuu vielä tylsemmäksi. Alapeukkuja sait, koska sanoit totuuden keisarin vaatteista. 

Se, jolla on elämä, ei tarvitse somea eikä älypuhelinta, kaikki ne vähäiset todelliset tarpeet voi hoitaa muutoin. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorille älypuhelin on "must", koska muuten he väkisinkin jäävät kuvioiden ulkopuolelle.

Omana teiniaikanani oli simpukkapuhelimet, mutta niilläkin viestiteltiin armottomasti. Ja ladattiin kalliita mitälie biisejä/kuvia. Nykyaikana älypuhelimilla on ilmaiset viestit (ja soitot) sekä mahdollisuus kuunnella musiikkia ilmaiseksi.

Ei älypuhelimet ole niin iso paha mitä ajatellaan. Syrjäytymisvaarassa oleville se on lisäksi niitä ainoita kanavia pitää yhteyttä muuhun maailmaan.

Seli seli. Briteissä on jo tutkimuksissa havaittu, että älypuhelin syrjäyttää ja heikentää sosiaalisia taitoja. Se viestittely kun ei korvaa sosiaalista kanssakäymistä mitenkään, vaikka sitä someksi sanotaankin. Pian vastapuolen hommat voi hoitaa tekoäly, jonka kanssa voi "seurustella". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat perustelut ovat ne, mistä syystä itselläsikään ei ole älypuhelinta. 

Omalla kohdalla syy on yksinkertaisesti se, ettei sille ole vielä löytynyt tarpeeksi käyttöä. Siellä on toki paljon sovelluksia, mutta ne ovat pääosin tarpeettomia. 

1. Some palvelut ja monet suurin osa muistakin sovelluksista ovat vain ajankulua tylsän elämän täytteeksi, pitkästymisen karkoittamiseksi, ei oikeaa elämää. Kun niiden käytön lopettaa, tulee luonnollisesti aluksi pitkästynyt olo. Silloin kannattaa vain olla ja odottaa, pian alkaa keksimään ihan oikeaa sisältöä omaan elämään, harrastuksia ja muuta tekemistä, jotat teet itse. 

2. "Hyödylliset" sovellukset ovat lähes järjestään turhia. Ei kortilla tai käteisellä makaminen ole niin hankalaa, että sitä korvaamaan tarvittaisiin älypuhelin. Oikea navigaattori on parempi kuin älypuhelin ja harva oikeasti tarvitsee kovin paljon navigaattoria. Nettiin ei ole juuri kenelläkään tarvetta päästä koko ajan, vaan esim. pankkiasioiden hoitamisen voi keskittää kotona rauhassa tehtäväksi. Pikaviesteille ei ole juuri kenelläkään todellista tarvetta ja kun on toteuttanut kohdan yksi, on elämä muuttunut sen verran kiinnostavaksi, että jatkuva viestien vastaanottaminen ja lähettäminen vain häiritsee oikeaa elämää, jossa on kohdan yksi toteuttamisen jälkeen mielekästä sisältöä. Silloin viestittely esim. sähköpostilla on paljon mukavampaa, voit kirjoittaa ja vastata viesteihin silloin, kun on siihen sopiva, rauhallinen hetki. 

Kaikkein surullisinta älypuhelinkulttuurissa on juurikin nämä pikaviesti- ja some palvelut, joista on tullut elämän sisältö ja se, että niitä tarvitaan ja niihin on aikaa vastailla ja niitä lähetellä melkein jatkuvasti, osoittaa että elämä käy tyhjäkäyntiä. Kun arjen ja pyhät täyttää omien intohimojen toteuttaminen (työn ulkopuolella) ja monenlainen OMA elämä, some -piippailut ovat vain häiriötekijä, eikä niitä huvita myöskään mukavamman tekemisen lomassa lähetellä. 

Tiivistettynä. Älypuhelin on turha kapistus, kun sen käyttö "tarpeet" käy läpi, huomaa että se on vain nuorten ja aikuisten leikkikalu, jota tarvitaan tylsän elämän täytteeksi. 

Tässä se tuli. Keisarilla ei ole vaatteita. Älypuhelimen käytöstä 99% on ajankulua tylsään elämään ja johtaa kaiken lisäksi kierteeseen, jossa elämä muuttuu vielä tylsemmäksi. Alapeukkuja sait, koska sanoit totuuden keisarin vaatteista. 

Se, jolla on elämä, ei tarvitse somea eikä älypuhelinta, kaikki ne vähäiset todelliset tarpeet voi hoitaa muutoin. 

Ei toki "tarvitse", mutta olisi se tylsää käyttää töissä ja työmatkoilla kaikki joutoaika seinään tuijotteluun, kun voi lukea ja selata nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat perustelut ovat ne, mistä syystä itselläsikään ei ole älypuhelinta. 

Omalla kohdalla syy on yksinkertaisesti se, ettei sille ole vielä löytynyt tarpeeksi käyttöä. Siellä on toki paljon sovelluksia, mutta ne ovat pääosin tarpeettomia. 

1. Some palvelut ja monet suurin osa muistakin sovelluksista ovat vain ajankulua tylsän elämän täytteeksi, pitkästymisen karkoittamiseksi, ei oikeaa elämää. Kun niiden käytön lopettaa, tulee luonnollisesti aluksi pitkästynyt olo. Silloin kannattaa vain olla ja odottaa, pian alkaa keksimään ihan oikeaa sisältöä omaan elämään, harrastuksia ja muuta tekemistä, jotat teet itse. 

2. "Hyödylliset" sovellukset ovat lähes järjestään turhia. Ei kortilla tai käteisellä makaminen ole niin hankalaa, että sitä korvaamaan tarvittaisiin älypuhelin. Oikea navigaattori on parempi kuin älypuhelin ja harva oikeasti tarvitsee kovin paljon navigaattoria. Nettiin ei ole juuri kenelläkään tarvetta päästä koko ajan, vaan esim. pankkiasioiden hoitamisen voi keskittää kotona rauhassa tehtäväksi. Pikaviesteille ei ole juuri kenelläkään todellista tarvetta ja kun on toteuttanut kohdan yksi, on elämä muuttunut sen verran kiinnostavaksi, että jatkuva viestien vastaanottaminen ja lähettäminen vain häiritsee oikeaa elämää, jossa on kohdan yksi toteuttamisen jälkeen mielekästä sisältöä. Silloin viestittely esim. sähköpostilla on paljon mukavampaa, voit kirjoittaa ja vastata viesteihin silloin, kun on siihen sopiva, rauhallinen hetki. 

Kaikkein surullisinta älypuhelinkulttuurissa on juurikin nämä pikaviesti- ja some palvelut, joista on tullut elämän sisältö ja se, että niitä tarvitaan ja niihin on aikaa vastailla ja niitä lähetellä melkein jatkuvasti, osoittaa että elämä käy tyhjäkäyntiä. Kun arjen ja pyhät täyttää omien intohimojen toteuttaminen (työn ulkopuolella) ja monenlainen OMA elämä, some -piippailut ovat vain häiriötekijä, eikä niitä huvita myöskään mukavamman tekemisen lomassa lähetellä. 

Tiivistettynä. Älypuhelin on turha kapistus, kun sen käyttö "tarpeet" käy läpi, huomaa että se on vain nuorten ja aikuisten leikkikalu, jota tarvitaan tylsän elämän täytteeksi. 

Kyllä minä koen monet sovellukset oikeasti hyödyllisinä. Olin juuri ulkomailla, mitään lippuja/ papereita ei tarvinnut tulostaa, kaikki löytyi puhelimesta.

Ennen matkaa latasin maps.me -sovelluksesta sen maan kartan, minne olin menossa. Tuo toimii ilman nettiä, suunnistaminen vieraissa kaupungeissa oli helppoa, merkkasin tärkeät paikat kartalle ja sitten vapaasti kiertelemään kaupunkia. Kun halusin selvittää, missä olin, hain vaikka viereisen hotellin sijainnin, ja näin heti missä menen kartalla. Ilmainen, aina mukana.

Kaikki viihde oli myös mukana, kirjoja ym sai tallennettua offline-tilassa luettavaksi. Suuri valikoima luettavaa, ilman että tarvitsi raahaat fyysisiä kopioita mukana. Koyimmaassakin helppo, kun kirja kulkee taskussa mukana.

Lisäksi joukkoliikenteen aikataulut ja reitit saa helposti tarkastettua puhelimesta, kaikki poikkeustilanteetkin päivittyvät nettiin.

Kyllähän ilmankin pärjäisi , jos olisi pakko, mutta itse en ehdoin tahdoon halua tehdä elämästäni vaikeampaa, kun ei ole pakko. Käytänhän esim sisävessaa ja pesukonetta, vaikka olisi niillekin "perinteisemmät" vaohtoehdot.

Ainoa huono puoli älypuhelimissa on se, että joku ylisosiaalinen vanhan liiton jäärä jaksaa aina tauoilla lässyttää, että mikä siinä puhelimessa niin kiinnostaa että se on aina kädessä.

On aina yhtä ratkiriemukasta lukea näitä juttuja netistä.

Lähettiköhän ap oman postauksensa kirjeenä vai vallan sähkeenä?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli älypuhelimissa on se, että joku ylisosiaalinen vanhan liiton jäärä jaksaa aina tauoilla lässyttää, että mikä siinä puhelimessa niin kiinnostaa että se on aina kädessä.

Minä menin kesällä talonyhtiön pihakeinuun katsomaan Netflixiä, yksi tällainen jäärä tuli napisemaan asiasta. Ilmeisesti televisiota pitäisi katsoa sisätiloissa, korkeintaan ikkuna hieman raollaan! No, sallittakoon vanhalle ihmiselle vanhakantaiset asenteet.

Eivätkös kaikki myydyt puhelimet jo ole älypuhelimia?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli älypuhelimissa on se, että joku ylisosiaalinen vanhan liiton jäärä jaksaa aina tauoilla lässyttää, että mikä siinä puhelimessa niin kiinnostaa että se on aina kädessä.

Jotain on pielessä jos puhelin on aina kädessä. Mitä pelkäät missaavasi jos lasket puhelimen välillä pois?

- ei tietokonetta/älykännyä mihinkään tarvitse. Netti on ihan turha. Jos tarvitset jotakin tietoa, mene arkipäivisin kirjastoon ja katso vanhasta Spectrumista.

- kun opettaja koulussa käskee teitä oppilaita googlettamaan jotain, viittaat ja ilmoitat tyynesti, että google on äidin mielestä täysin turha, siksi minulla on vain antiikkinen kännykkä. Jos opettaja ei tätä arvosta, niin oma on häpeänsä.

- kaverit on ihan turhia. Mitä siitä, vaikka ne viestii toisilleen whatsapissa, sinä voit suureen ääneen halveksia heidän tyhmyytään ja ilmoittaa, että sinä se aiot jatkossakin vain soittaa ja olla kavereihin kontaktissa vain naamatusten, se on "niin paljon aidompaa". Mitäpä siitä, että kaverit harrastaa ja on aika harvoin kotona ja niiden kodit on kaukana. Se riittää, että kavereita näkee vaan koulussa.

- harrastuksia edes teini-ikäisillä lapsilla ei voi olla, koska ne on vain kotona leipomassa ja auttamassa äitiä kotitöissä. Seurat ja monet muut harrastusporukat viestivät wa- tai fb-sivuilla, mutta mitä siitä, koska sinun lapsesi siis ei harrasta.

- mitä ihminen tekee ilmaiselle viestitoiminnolla? Ihan turha. Kun minä lapsena soittelin lankapuhelimella, se riittää kaikille nykyäänkin. Ja jos ei riitä, maksakoot tekstareista.

- valokuvien ottaminen, mediasisältöjen lukeminen, musiikin kuuntelu, kaikki turhaa hömpötystä! Tuijottakoot seiniä tai pahantahtoisesti muita ihmisiä, niinhän minäkin teen, ja koska minä olen kaiken mittari, niin SEHÄN RIITTÄÄ!!

Onko teidän älykännykättömien elämä kuinka suppeaa tai rutinoitunutta? Kuljetteko vain tuttuja reittejä kävellen, pyörällä, autolla tai aina yhdellä ja samalla bussilla? Eikä siis pahalla, kiinnostaisi vaan kuulla. Itse kun käytän puhelinta paljon myös navigaattorina ja reittihakuihin sekä ostan tällä bussi- ja ratikkalippuja kun asun Helsingissä. Samoin käytän kännyä paljon myös asiointiin (pankki, Kela, Wilma ja lapsen harrastukset, sähköposti). Somea en käytä, mutta lehtiä luen. Mulla ei myöskään ole puolisoa kuskailemaan tai asioita hoitamaan, enkä kyllä tarvitsekaan ei sillä, mutta siis mun on löydettävä itse reitti paikasta A paikkaan B ja hoidettava ajoissa nuo muutkin asiat. Itse en enää älypuhelimesta luopuisi.

Älypuhelin on paljon helppokäyttöisempi kuin näppäinpuhelin sillä esimerkiksi tekstiviestiä kirjoittaessa jokaiselle merkille on oman oppinsa eikä tarvitse montaa kertaa painella samaa saadakseen jonkun tietyn kirjaimen. Lisäksi viestit ovat ilmaisia kun ne voi lähettää WhatsApissa.

Älypuhelin ei ole mikään pelkästään vanhojen ihmisten juttu. Kyllä yli 90-vuotiaissakin on ihmisiä jotka ovat halukkaita pysymään kiinni ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli älypuhelimissa on se, että joku ylisosiaalinen vanhan liiton jäärä jaksaa aina tauoilla lässyttää, että mikä siinä puhelimessa niin kiinnostaa että se on aina kädessä.

Jotain on pielessä jos puhelin on aina kädessä. Mitä pelkäät missaavasi jos lasket puhelimen välillä pois?

No, tänään minä lounastauolla luin kolme mielenkiintoista juttua BBC:ltä ja Guardianista.

Vaihtoehtona olisi ollut tuijotella ruokapöytää tai seiniä. Meillä kun on viikonloppuisin aika vähän porukkaa töissä, joten lounaalla ei ole puheseuraa. Arkisin yleensä saa seuraa lounaalle, jollon jutellaan porukalla. Mutta on mukavaa, että JOS on hiljainen hetki, eikä mitään tekemistä, kännykällä voi olla netissä tai vaikka vaihtaa viestejä kaverien kanssa (jotka välttämättä eivät juuri silloin ehdi puhua puhelimessa, mutta lukevat viestit sitten, kun ehtivät ja heille parhaiten sopii).

En minä tiedä, kenen mielestä on jotenkin hienompaa olla sivistämättä itseään, keräämättä tietoa ja hoitamatta sosiaalisia suhteitaan. Minusta se on aika autistinen asenne. Sinä vaikutat aika neuroottiselta ja teknologiakammoiselta, ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän älykännykättömien elämä kuinka suppeaa tai rutinoitunutta? Kuljetteko vain tuttuja reittejä kävellen, pyörällä, autolla tai aina yhdellä ja samalla bussilla? Eikä siis pahalla, kiinnostaisi vaan kuulla. Itse kun käytän puhelinta paljon myös navigaattorina ja reittihakuihin sekä ostan tällä bussi- ja ratikkalippuja kun asun Helsingissä. Samoin käytän kännyä paljon myös asiointiin (pankki, Kela, Wilma ja lapsen harrastukset, sähköposti). Somea en käytä, mutta lehtiä luen. Mulla ei myöskään ole puolisoa kuskailemaan tai asioita hoitamaan, enkä kyllä tarvitsekaan ei sillä, mutta siis mun on löydettävä itse reitti paikasta A paikkaan B ja hoidettava ajoissa nuo muutkin asiat. Itse en enää älypuhelimesta luopuisi.

Niin ja säästän rahaa kun en tarvitse enää erillistä kameraa, navigaattoria tai tulostinta, sillä tämä mun reilun sadan euron Huawei hoitaa nuo hommat.