Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kolmas pyörä
Ok
30.08.2018 |
Järki loppuu ihan just. Tilanne on lyhkäisyydessään se perinteinen eli miehellä oli suhde työkaveriin, joka oli tahollaan naimisissa ja suhde samaan aikaan kriisissä niin tarjosivat sitten vertaistukea toisilleen muutaman kuukauden ajan pari vuotta sitten.
Ymmärrän oikein hyvin, että meidän suhteen sisäiset ongelmat on aiheuttaneet tämän tilanteen ja vikaa on myös minussa eli hyväksyn tapahtuneen vaikkei se oikein olekaan. Mut tällaista tää elämä on, välillä epäreilua.
No joo, suhde loppui ja me ollaan keskitytty meihin ja meidän ongelmien purkuun ja onnistuttu siinä mielestäni hyvin. Ei ole täydellistä, mutta sitä kohti ja tää kriisi on meille ollut sellainen melko puhdistava kokemus. Päivitetään tässä samalla itsemme ja avioliittomme ilman että erotaan muusta kuin epätyydyttävistä asioista, joita on totuttu tekemään.
Meillä on siis hyvä olla, mutta tämä työkaveri ei nyt vaan tunnu pääsevän omassa elämässään eteenpäin vaan tuntuu siltä, että on kehittänyt miehestäni pakkomielteen. Hän jätti oman miehensä ja myös lapset, koska haluaa yhteisen tulevaisuuden mieheni kanssa ja nyt sitten odottaa ja kaipaa. Töiden varjolla tulee koko ajan viestejä milloin kaikki on hyvin milloin ei. Juoksentelee lenkkejä talomme edessä, käy pihallamme ja tosiaan tarjoaa itseään milloin mitenkin jos vaan tulee hetki. Haukkuu ja mustamaalaa lähinnä minua, ilveilee ja haistattelleeeeee jos kohdataan ja todennäköisesti tekee tätä sen takia, että väsyisin ja ottaisin eron.
Olen ymmärtänyt, osoittanut myötätuntoa ja olen vilpittömän pahoillani siitä tilanteesta johon on itsensä ajanut. Mutta kun minä en ole tämän tarinan roisto vaan hän on omat valintansa tehnyt.
Ja tästä jutusta on nyt jo pari vuotta aikaa ja edelleen toinen jankuttaa viestein, sähköpostein sitä kuinka hän niin haluaa ja rakastaa ja odottaa. Mikään puhe ei tunnu menevän perille vaikka tässä on jo useampaan kertaan hänelle rautalangasta asioita väännetty.
Ja nyt eilen alkoi taas työkokouksen jälkeen tulemaan sellaista tajunnanvirtaa ettei sanat riitä.
On jotenkin niin neuvoton olo tuollaisen hulluuden kohdalla ettei ole tottakaan. Ja vilpittömästi toivon, että pääsisi elämässään eteenpäin ja keskittäisi energiansa itsensä eheyttämiseen sen sijaan että odottaa kuin haaskalintu asiaa, jota ei ole tapahtumassa.
Kommentit (6)
Millaisia keinoja ihmiset ovat käyttäneet jos ja kun toinen ei hyväksy eroa. Millä tavalla olette saaneet toisen jättämään teidät rauhaan?
Kun mulla alkaa myötähäpeä olemaan jo sitä luokkaa tuon naisen toiminnan osalta ja myös mieheni on aivan loppu kun kaikki on jo sanottu ja ei on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sun miehesi suhtautuu noihin jatkuviin viesteihin ja lenkkeilyihin talonne edessä yms? Minusta miehesi kuuluisi nyt laittaa raja asialle: haluaako se sut vai ton naisen. Sun ainakaan ei tarttee sietää tollaista!
Onko sun miehesi tarpeeksi selvästi ilmaissut asian, myös tunnetasolla? Vai miksi se nainen vielä elättelee toivoa? Voisko heillä edelleen olla vielä jotain sutinaa keskenään josta sä et vaan tiedä?
On aivan loppu. Ja ongelmana tässä on se ettei toinen usko, että me ollaan tässä ja meillä on asiat hyvin ja me halutaan olla yhdessä.
Ja musta tää tuntuu niin kohtuuttomalta miestäkin kohtaan kun toinen kyttää ja kyseenalaistaa koko ajan miehen olemuksen ja iloisuuden milloin haukkuen, sivaltaen, milloin taas ihaillen.
Musta on sairasta, että joku pyrkii satuttamaan toisen perhettä koko ajan vaan siitä syystä, että on päättänyt saada haluamansa. Ja tämäkin on hänelle kerrottu miehen toimesta, että vaikka hän kuinka haluaisi niin mun mies ei häntä halua.
Alue: Aihe vapaa
Muutatte ja osoitetiedot salaisiksi. Tai lähestymiskielto.