Lue keskustelun säännöt.
Alkoi ahdistaa kun äitini jäi sairaslomalle...viestissä selostus
29.08.2018 |
Olen viime päivinä erehtynyt avautumaan omista ongelmista (omat sairaudet ym) vähän enemmän. Nyt äitini ilmoitti jäävänsä syksyksi sairaslomalle (ilmeisesti lähinnä stressin takia), vaikka viimeksi just puhui, että olisi kiva jos olis enemmänkin tekemistä. Pelkään, että äitini päätöksellä jäädä sairaslomalle on toivomus ehtiä olla tukena mulle ja auttaa mua ja mun lasta arjessa - mitä en siis toivo. Nähdään jo nykyisellään n. kerran viikossa, mikä riittää aivan hyvin.
Muutama vuosi sitten sairastuin syöpään ja äitini perui alkamassa olleet opintonsa, että ehtii auttaa mua lapsenhoidossa, vaikka mitään ei oltu sovittu, että kaipaisin paljon apua häneltä. Mieluummin pärjään yksin, kysyn muiltakin tuttavilta ja joissain tilanteissa myös yhteiskunnan apua on ollut (esim. kotipalvelu leikkauksen jälkeen). Silloinkin äiti olisi hyvin voinut samalla pitää omasta mielenterveydestään huolta opiskelemalla, jos mun mielipidettä olisi kysytty.
Joskus tuntuu, että pitäiskö meidän muuttaa kauemmas, kun äitini takertuvuus ja halu puuttua asioihimme tuntuu tukahduttavalta. On vaikea sanoa, että nyt ei kiitos sovi tulla taas käymään, jos varsinaista estettä ei ole.
Kommentit (14)
Odotin et joku olis tullut haukkumaan mua edes? Neuvoja tilanteeseen? Miten nyt teen selväksi, että en ainakaan toivo tiiviimpää yhteydenpitoa enkä enempää apua? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin et joku olis tullut haukkumaan mua edes? Neuvoja tilanteeseen? Miten nyt teen selväksi, että en ainakaan toivo tiiviimpää yhteydenpitoa enkä enempää apua? Ap
Toisaalta "Olen viime päivinä erehtynyt avautumaan omista ongelmista" (omat sairaudet ym) vähän enemmän"
Jos kertoo omia ongelmia runsaasti, voi lähipiiristä tuntua se avunpyynnöltä tai ilmaisulta ettei pärjää, etenkin kun on oma lapsi kyseessä.
Ei tässä varmasti auta muu kuin se, että puhut rehellisesti äidillesi asiasta. Siitä se sitten lähtee toivottavasti lutviutumaan. Huomaa myös, että ei ole sinun syysi, jos äitisi omatoimisesti peruu menojaan, vaikka sinä olisitkin hänen ajatuksissaan.
Nämä ovat todella vaikeita asioita kun ei tiedä tai tunne taustoja, siis antaa kommentteja.
Olet varmaan oikeassa siinä, että äitisi reagoi sinun hätääsi. Ja uskon, että se on ahdistavaa. Toisaalta kovin ymmärrettävää. Jossain määrin tarvitset ja tulet tarvitsemaan äitisi ihan oikeasti nyt ja tulevaisuudessa; äitisi siis reagoi tietenkin myös pragmaattisesti. Äitisi reagointi tuntuu ehkä sinulta jollain tavalla muistutukselta hankalasta tilanteestasi, ja tietenkin myös riippumattomuutesi ja itsenäisyytesi kyseenalaistamiselta, vähentämiseltä.
Meissä äideissä on biologisesti ohjautuneena jälkikasvumme elinkelpoisuuden suojelu - ihan etusijalla. Kun äitisi näkee, että sinä olet sairas, hänessä nostaa päätään tarve suojella sinun jälkeläisiäsi. Ja tottakai äidin rakkaus myös haluaa suojella sinua. Älä liikaa tunne ainakaan syyllisyyttä siitä, että hän luopuu omista elämän toiveistaan, kuten opiskelusta, nyt sinun ja teidän vuoksenne. Hän tekee niin, koska on normaali, koska ei voi muuta, koska elämä asetti tämän nyt hänen eteensä. Ota vastaan apu ja rakkaus, kerro rehellisesti mitä milloinkin tunnet.
Hakekaa myös ulkopuolista psyykkistä tukea. Perheen järjestyksen ja rajojen rikkoutuminen tällä tavalla ei ole helppoa kenellekään osapuolelle. Ulkopuolinen asiantuntija-ammattilainen voi auttaa teitä kaikkia jäsentämään omia ajatuksianne, luomaan tietä avoimeen ja rehelliseen dialogiin, ja auttaa käsittämään miten ns. normaaliuden rajat voivat kriisitilanteessa höltyä ja muuttua.
Voimia! Paranemisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä jännä voida mennä lääkärille ja sanoa, että olen sitten syksyn sairauslomalla stressin takia, kirjoita lomalappu.
Kun stressi ei taida olla sairaus ja kuka haluaa masennusdiagnoosin, jonka takia matkavakuutus voidaan evätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauslomalle ei kyllä tuosta vain omalla päätöksellä jäädä, jos ei ole mitään sairautta. Ainakaan koko syksyksi.
Epäilisin, että hän ei ole kertonut kaikkea sinulle, koska ajattelee, että sinulla on ihan riittävästi huolta omissa asioissasi, joten et ehkä jaksa hänen huoliaan kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin et joku olis tullut haukkumaan mua edes? Neuvoja tilanteeseen? Miten nyt teen selväksi, että en ainakaan toivo tiiviimpää yhteydenpitoa enkä enempää apua? Ap
Toisaalta "Olen viime päivinä erehtynyt avautumaan omista ongelmista" (omat sairaudet ym) vähän enemmän"
Jos kertoo omia ongelmia runsaasti, voi lähipiiristä tuntua se avunpyynnöltä tai ilmaisulta ettei pärjää, etenkin kun on oma lapsi kyseessä.
Joo, mutta kyllähän siitä avuntarpeesta ja suunnitelmasta tulisi konkreettisesti keskustella ennen, kuin alkaa jättäytymään pois töistä toisten takia. Koen, että minut ohitetaan ja minua infantiliasoidaan, jos tehdään omiin asioihini liittyviä päätöksiä kysymättä mitään.
Moni saattaa haluta puhua vaikeuksistaan myös ihan siksi että haluaa kuulijan, ei siksi että haluaa jonkun tulevan ratkomaan omia ongelmia. Näin oli siis omalla kohdallani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin ahdistavaa. Minun äitini esim irtisanoutui työstään kun päätti että hän hoitaa meidän lapsia. Ei siis kysynyt meiltä mitään. Päätti vain. Ja raivostii kun selvisi ettei me todellakaan häntä kotiimme ota huseeraamaan. Hänen kanssaan on aina sellainen olom että hän on kuin hysteerinen bernhardilainen joka pelastaa painamalla pään pinnan alle.
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomalle ei kyllä tuosta vain omalla päätöksellä jäädä, jos ei ole mitään sairautta. Ainakaan koko syksyksi.
Epäilisin, että hän ei ole kertonut kaikkea sinulle, koska ajattelee, että sinulla on ihan riittävästi huolta omissa asioissasi, joten et ehkä jaksa hänen huoliaan kantaa.
Ei jäädäkään, äidilläni on ainakin yksi fyysinen sairaus josta tiedän, ja enpä ihmettele vaikka masennusta/uupumusta myös olisi todettu. Voihan olla, että lääkäri on teetättänyt masennustestit ja päätellyt, että äitini on masentuneempi kuin tajusikaan. Se onkin vähän vaikea kun en nyt tiedä mistä on kyse. En nyt oikein voi pamauttaa, että et sentään meidän takia jäänyt sairauslomalle? En tiedä miten lähestyä asiassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin ahdistavaa. Minun äitini esim irtisanoutui työstään kun päätti että hän hoitaa meidän lapsia. Ei siis kysynyt meiltä mitään. Päätti vain. Ja raivostii kun selvisi ettei me todellakaan häntä kotiimme ota huseeraamaan. Hänen kanssaan on aina sellainen olom että hän on kuin hysteerinen bernhardilainen joka pelastaa painamalla pään pinnan alle.
Jep! Mulle tuli kauhea raivon tunne, kun kuulin vasta 2,5 vuotta myöhemmin, että sairastuttuani äiti oli päättänyt omistaa elämänsä meidän auttamiseen ja jättänyt omat suunnitelmansa. Itse olin ruvennut järjestämään apuverkostoja ja lapsiperheen kotipalvelua heti sairastuttuani, eli en ollut mitenkään pulassa.
Myös ennen sairastumista muistan pimittäneeni suunnitelmia, ettei äiti sekaannu niihin. Esim. en kertonut suunnittelemastani retkestä, kun kerran mainitsin että ollaan lähdössä Puuhamaahan, niin äiti soitti perään että hän on selvittänyt, miten saadaan alennukset sieltä ja miten pääsee julkisilla parhaiten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin ahdistavaa. Minun äitini esim irtisanoutui työstään kun päätti että hän hoitaa meidän lapsia. Ei siis kysynyt meiltä mitään. Päätti vain. Ja raivostii kun selvisi ettei me todellakaan häntä kotiimme ota huseeraamaan. Hänen kanssaan on aina sellainen olom että hän on kuin hysteerinen bernhardilainen joka pelastaa painamalla pään pinnan alle.
Jep! Mulle tuli kauhea raivon tunne, kun kuulin vasta 2,5 vuotta myöhemmin, että sairastuttuani äiti oli päättänyt omistaa elämänsä meidän auttamiseen ja jättänyt omat suunnitelmansa. Itse olin ruvennut järjestämään apuverkostoja ja lapsiperheen kotipalvelua heti sairastuttuani, eli en ollut mitenkään pulassa.
Myös ennen sairastumista muistan pimittäneeni suunnitelmia, ettei äiti sekaannu niihin. Esim. en kertonut suunnittelemastani retkestä, kun kerran mainitsin että ollaan lähdössä Puuhamaahan, niin äiti soitti perään että hän on selvittänyt, miten saadaan alennukset sieltä ja miten pääsee julkisilla parhaiten. Ap
Juuuuuuri tuollaista voisi meilläkin odottaa. Ja oon sentään nelikymppinen korkeakoulutettu yrittäjä. Mutta hän ei usko minun osaavan ostaa ees junalippua.
nosto