Lue keskustelun säännöt.
Äitini vaikuttaa pitävän mua luuserina, koska mulla on sairaus
26.08.2018 |
Sairauteni ei ole kovin hyvin ymmärretty, joten siinä ei sinänsä ole uutta, että joku ajattelee mun olevan vaan muuten ongelmainen. Pelkään vaan, että hän tartuttaa asenteensa lapseeni.
Kommentit (21)
Ap sairastaa ilmeisesti lorvikatarria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko ja hopeavesi parantaa sairautesi.
Vierailija kirjoitti:
Näissä asioissa voi tulla sukupolvien välinen kuilu vastaan, mutta ehkä voit yrittää valistaa äitiäsi, ja kertoa mistä on kysymys.
Juu. Sitä on aika vaikee selittää ja ymmärtää hyvin, välillä en itsekään ymmärrä ja lääkäreistäkin monella on puutteellista osaamista ja tietoa. Väsyttävää selittää toisille henkilökohtaisista asioista ja tulla jatkuvasti väärinymmärretyksi. Lisäksi ei edes huvittais olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka käyttäytyy satuttavasti -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä asioissa voi tulla sukupolvien välinen kuilu vastaan, mutta ehkä voit yrittää valistaa äitiäsi, ja kertoa mistä on kysymys.
Juu. Sitä on aika vaikee selittää ja ymmärtää hyvin, välillä en itsekään ymmärrä ja lääkäreistäkin monella on puutteellista osaamista ja tietoa. Väsyttävää selittää toisille henkilökohtaisista asioista ja tulla jatkuvasti väärinymmärretyksi. Lisäksi ei edes huvittais olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka käyttäytyy satuttavasti -ap
Älä ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka satuttavat sinua.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja joutunut rajoittamaan kanssakäymistä äitini kanssa hyvin rankasti. En jaksanut semmoista elämää että äiti uuvuttaa valituksillaan ja moitteillaan ja vie vähät voimani, jotka haluaisin käyttää perheeni hyväksi.
Olen saanut palan elämääni takaisin yhteydenpitoa rajoittamalla. Kokonaan en elämääni saa takaisin sillä sairastan parantumatonta etenevää sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen koska ymmärsin että sinulla on lapsi?
Miksi sitten yhä roikut äidissäsi ja annat hänen mielipiteittensä hallita elämääsi?
Entä jo katkaiset ne esiliinannauhat ja alat elää omaa itsenäistä elämää, niitten ihmisten ympäröivänä jotka eivät aiheuta pahaa oloa?
Se, että ihmisellä on äiti ei edellytä että hänen pitää sietää minkälaista kohtelua tahansa tämän taholta.
Ammattivalittaja.
Useimmat oikeat sairaudet kyllä aiheuttavat erinäisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairautesi lienee itse keksitty päänsisäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. En ole sairauksieni takia töissä, ja isäni on saanut siitä lyömä-aseen, kun kaikki (pitkäaikais) työttömät ovat hänestä alinta saas taa... Tekisi mieli sivaltaa takaisin että no itse sinä sillä "kurituksellasi" teit minut sairaaksi. En tosin viitsi, turhaa se on....
Sukupolven joka on lapsesta asti tehnyt töitä vaikka pääkainalossa on vaikea ymmärtää tätä nykyajan sairastamista. Ennen vain vitutti, mutta nykyään masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmat on just ne, että tarvitsen apua ja ymmärrystä vähän enemmän kuin tavallinen aikuinen lapsi - normaalistihan aikuiset lapset käy auttelemassa omia vanhempiaan pihahommissa ynnä muuta. Tavallisestihan se itsenäistymen saavutetaan niin, että pystytään käymään töissä, saavutetaan omaisuutta ja muuta. Ja sitten mulla on tuo lapsi ja hänellä on läheinen suhde äitiini. En koe, että mulla olisi oikeus sitä rikkoa mut toisaalta tuntuu, että lapsi saa vääristyneen käsityksen tilanteesta äitini asenteen takia. Ja se asenne on sellaisia pieniä tapoja sanoa asioita ja pieniä tekoja, joista ei voi olla ihan varma - joskus olen kohdannut äitini näistä ja sanonut, että tuo kuulostaa minusta siltä että ajattelet, että x eikä se tunnu hyvältä, ja sitten hän sanoo, että vääntelen sanomisia ja olen liian herkkä. Itse en vietäkään aikaa äidin kanssa enää vapaaehtoisesti enkä puhu omista asioistani enää kuin pinnallisesti, mutta jos kieltäisin lasta olemasta mummonsa kanssa niin lapsi tulisi surulliseksi ja sitten äiti saisi taas minut vaikuttamaan hirviömäiseltä ja kohtuuttomalta.
Olen yrittänyt saada vammaispalvelusta apua, mutta en ole sinne tarpeeksi sairas, että saisin asiointikyytejä tai kotiapua. Sossun palvelut sitten taas olisi jotain jutteluapua ja huolissaan olemista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. En ole sairauksieni takia töissä, ja isäni on saanut siitä lyömä-aseen, kun kaikki (pitkäaikais) työttömät ovat hänestä alinta saas taa... Tekisi mieli sivaltaa takaisin että no itse sinä sillä "kurituksellasi" teit minut sairaaksi. En tosin viitsi, turhaa se on....
Alapeukuttajalle tiedoksi että se "kuritus" oli silkkaa sadistista väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sairaiden paratiisi.
:D
Tuttu juttu. Itsellä ADHD ja asperger piirteitä, omasta mielestäni nyt kun asiaan muutaman vuoden kerinnyt diagnoosien jälkeen perehtyä olen käytännössä täysin autistinen, en ymmärrä ollenkaan normaalia tunnelämää ja en osaa sosiaalisesti toimia edes välttävästi, lisäksi joka ikinen ylimääräinen ääni lisää ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Päänsisäisesti olen jotakuinkin kiljuvan vammaisen tasolla, mutta kykenen ulospäin "näyttelemään" aavistuksen toimintakykyisempää. Isän mielipide asiaan on, että olen laiska paska ja itse elämäni tunaroinut. Apua sieltä suunnalta on tullut 0,0€, ei edes muuttoapua jne.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolven joka on lapsesta asti tehnyt töitä vaikka pääkainalossa on vaikea ymmärtää tätä nykyajan sairastamista. Ennen vain vitutti, mutta nykyään masentaa.
Ennen pääsi eläkkeelle helpommalla. Siis juuri tämä nykyinen eläkeläisten sukupolvi.
Vähän selkään sattui niin heti sai eläkkeen.
Nykyään pitää jaksaa töissä vaikka olisi kuinka huonossa kunnossa.
Oma sairauteni on etenevä eikä siihen ole parantavaa hoitoa tai lääkitystä. Vielä vuosituhannen vaihteessa sen kanssa pääsi eläkkeelle suoraan kun sai diagnoosin. Nykyään pitää olla monet lääkärinlausunnot voinnista ja siitä, että sairaus on etenevät eikä tule parantumaan, eikä silti meinaa eläkettä irrota. Kun odotetaan ihmeparantumista.
Erityisen hauskaa eläkkeen hakeminen on jos ei kuulu työterveyden piiriin. Itse en kuulu, sillä työnantajani on osuuskunta jolla ei ole vakituisesti palkattua henkilöstöä eikä velvollisuutta järjestää työterveyshuoltoa.
Sairaalalääkäri ei kirjoita lausuntoa eläkehakemukseen, sillä se kuuluu työterveyslääkärille. Ja kun työterveyslääkäriä ei ole niin lausuntoa ei saa mistään.
Sairauslomaa vaan saa. Mutta sitähän ei makseta loputtomiin.
Mutta mitäpä sairas ihminen nyt rahalla tekisikään.
Näissä asioissa voi tulla sukupolvien välinen kuilu vastaan, mutta ehkä voit yrittää valistaa äitiäsi, ja kertoa mistä on kysymys.