Mitä tällaisen vanhemman kanssa?
Haluaa auttaa, mutta sitten kun otan avun vastaan, en muista olisiko ollut sellaista kertaa jossa hän ei saa raivokohtausta/pura raivoaan tästä auttamisesta minuun.
?
Kommentit (10)
Minkä tyyppistä apua? Odottaa, että itsekin teet jotain, etkä pötkötä sängyssä/ole tietokoneella kun hän siivoaa?
Et ota vastuuta itse itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Minkä tyyppistä apua? Odottaa, että itsekin teet jotain, etkä pötkötä sängyssä/ole tietokoneella kun hän siivoaa?
Et ota vastuuta itse itsestäsi?
Tuo on se miten hän minut näkee. Olen sairastanut lapsena syömishäiriön, yhdeksikön oppilas kouluaikana, vastuussa vanhempieni tunteista. Tunnollinen ja miellyttäjä lapsena. Nyt hyvällä alalla yliopistossa. Masennuin tosiaan sitten, se teki minusta hetkeksi "pötköttäjän". Nyt olen vähentänyt yhteydenpitoa.
Ap
Ei enää masenna siis, olen päässyt elämässä eteenpäin. Mutta tämän asian kanssa en tiedä mitä tekisin. Mielestään hän on aina oikeassa.
Ap
Siivouasia, vaihtoehdot:
Siivoat itse
Siivoatte yhdessä
Äiti siivoaa yksin
Kukaan ei siivoa
Minkä itse valitset?
Vierailija kirjoitti:
Siivouasia, vaihtoehdot:
Siivoat itse
Siivoatte yhdessä
Äiti siivoaa yksin
Kukaan ei siivoa
Minkä itse valitset?
Asunnossani on jo todella siistiä, varmaankin siistimpää kuin muulla perheellä. Oliko sinulla jotain muuta vinkkiä antaa?
Ap
Monet vanhemmat ovat mielestään aina oikeassa, toisaalta myös oma teinini on mielestään aina oikeassa... sitten keskustellaan.
Lapsi itsenäistyy vanhemmistaan jossain vaiheessa ja tekee itse itsenäiset päätökset, jotka voivat olla erilaisia kuin vanhempien omat valinnat.
Itse en aikoinaan nuorena aikuisena kertonut äidilleni enää läheskään kaikkia omia asioitani, koska tiesin jo etukäteen hänen olevan asiosita erimieltä. Nyt olen 50 v. ja äitini 78 v. ja edelleen äidilläni on mielipiteitä asioistani, sanon olevani eri mieltä jos näin on :D
Omassa kodissa teinin kanssa riidellään välillä, kuten riitelin oman äitini/isäni kanssa.
Ja silti vai sen vuoksi meillä menee kotona ihan hyvin.
...