Lue keskustelun säännöt.
Jääköhän kiusatuille yleensä
26.08.2018 |
korostunut sisäinen kriittinen ääni, joka muistuttaa vaikka netissä julkkiksista ja bloggaajista löytyviä ilkeitä kommentteja. Eli on sellaista valossaan armotonta mutta joskus tarkkanäköistä tekemisen ja olemisen kommentointia.
Mietin vaan, kun ilman kiusaamishistoriaakin omat ajatukseni käyvät joskus noilla radoilla. Olen ikään kuin valmiustilassa toisilta tuleviin teräviin kommentteihin, vaikka kukaan ei niitä sanoisi.
Simuloikohan ihminen yleensäkin tällä tavalla muiden mahdollisia ajatuksia, vai kertooko tämä jostain epävakaudesta tai muusta huolestuttavasta? :D
Onko muilla koskaan samantyylistä?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on opettanut.
Mitä tarkoitat? :D Onko tämä siis ihan tavallista sosiaalistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta haluaisitko miellyttää noita kommentoijia vai vain välttää piikittelyä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaisitko miellyttää noita kommentoijia vai vain välttää piikittelyä?
Taisin kuvata tuon olon tosiaan vähän oudosti, ehkä odotin että joku keittiöpsykologi nappaisi kopin :D Kukaan ei siis sano mitään tai oikeasti kommentoi, mutta olen itse ehkä vähän varuillani mokaamisen varalta. Ja siis enemmän haluaisin miellyttää, olla sellainen helposti pidettävä ja kaikilta hyväksyntää saava ihminen.
Ap. (viesti nro 2 oli myös minulta, unohdin allekirjoituksen.)
Elämä on opettanut.