Sairaanhoitaja! Tiesitkö alalle hakeutuessasi, että työ on raskasta ja alipalkattua?

Mutta en tiennyt kuinka raskasta se voi todellisuudessa sitten olla. Vastuu on suurin mikä pelottaa. Siis se kun on hyvinkin sairaista ihmisistä vastuussa ja toteuttaa monimutkaisia lääkehoitoja tms. Suurin yllätys on se kuinka vähän lääkärit ovat mukana potilaan hoidossa siis käyvät vaan nopeasti kierrolla ja tuntuu etteivät tiedä potilaan asioista usein paljonkaan. Siis kaikki pitää usein selostaa lääkärille, potilaan kunto, tehdyt tutkimukset tms. Tuntuu että lääkärit luottaa liikaa hoitajiin ja liikaa vastuuta potilaista jätetty hoitajille. Hoitajien työ ei varmasti olisi niin raskasta jos lääkärit enemmän perehtyisi potilaan tilanteeseen ja seuraisi heidän vointiaan tarkemmin.

valmistuessani 1994 ei töitä enää ollut kuin muutamalle.



Vaihdoin alaa.

Kysyjä on sitä mieltä että jos on tiennyt alalle hakeutuessaan työn olevan pienipalkkainen ja vastuullinen niin sitten on siihen tyydyttävä. Kysyjän mielestä asiaan ei silloin saisi hakea edes korjausta.

Mikähän ylipäätään on ap:n pointti? Ei sitä alan raskautta ja vaativuutta tiedä, jos ei kokeile. Ehkä ap:nkin pitäisi käydä kokeilemassa hoitoalaa. Avautuisivat silmät samalla.

allalle mennessään. No on toki, mutta varmasti liki kaikille on ollut yllätys kuinka kauheeta ja raskasta ja vastuullista se on. Moni hoitaja tyytyisi palkkaansa, jos työ olisi vähemmän vastuullista ja vaikeaa.

On järkyttävää, että helsingin bussikuskit tienaa enemmäin kuin hoitajat...

Eikös alalla kuin alalla ne ammattilaiset oo tärkeitä, jotka pyrkii kehittämään ja parantamaan työtään, työtaitojaan sekä työolosuhteita?

Se valkenee vasta kun on joitain työvuosia takana.

Työtehtäviä on pitkin matkaa siirretty lääkäreiltä hoitajille. Avustava henkilökunta on kadonnut. Potilaat ovat paaaaaljon sairaampia (hoitoajat lyhentyneet, vain tosi sairaat sairaalassa). Hoidot monimutkaistuneet, ihmisten vaatimukset kasvanee jne.



en kyllä ajatellut alalle mennessäni, että " koskaan en lisää palkaa pyydä" :-))

joten saanen vastata, hoitaja kun olen kumminkin.

En tiennyt, että palkka on noin huono. En tiennyt myöskään sitä että työ on raskasta, ja joudun tekemään lääkärille kuuluvia töitä. sellaisia, joista lääkäri on saanut aina ison palkkansa lisäksi erityiskorvauksen ja minä en saa siitä mitään! Vastuu kasvaa koko ajan, sitä en todellakaan tiennyt. Mutta kannatti silti opiskella, pidän työstäni.

Mutta, jos palkka ei nyt nouse, vaihdan alaa.

Pääkaupunkiseudulla ei tällä palkalla perhettä elätä. Joten vaihtoehtoja ei ole. Onneksi olen nuori ja ehdin vielä opiskella.

Parempi vain jos yleinen terveydenhuolto saadaan tehokkaammaksi ja järkeistettyä yksityistämällä. Niin tässä tulee käymään. Itsekin sairaalassa töissä olleena (silmätautien päiväkirurginen/valmisteleva osasto) voin sanoa, ettei hoitajien hommat kummoisia ollut. Kenenkään hengestä ei oltu vastuussa. Aikaa oli takapuolta kasvattaa. Näille hoitajille en antaisi yli yleisen palkankorotustason korotuksia (jotka nekin ovat historiallisen hyvät!) . Esim. tehohoidossa, synnytysosastolle jne. työ on varmasti erilaista ja kiireisempää. Vain yksityistämällä saataisiin " järkevä" palkkaus niin, että vaativammasta työstä maksettaisiinkin enemmän. Sitten nämä kitisijät voisiva hakeutua niihin helpompiin hommiin (joita niitäkin on tod. näk. yli 50% tehtävistä).

kuin 14. Kaikille sairaanhoitajille en alkaisi korotusta maksamaan, niin suurena kuin he vaativat. Teho/keskoshoito/synnytykset ja vastaavaa työtä tekeville hoitajille kuuluu ilman muuta saada työtä vastaavaa palkka ja heille maksaisin tuon vaaditun korotuksen.



Mutta kyllä esim. sairaanhoitaja vanhusten pitkäaikaispuolella pääsee helpommalla, vaikka työ sielläkin on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Mutta vanhuspuolella on useimmiten kaikilla elvytyskielto, lääkkeiden jako on simppeliä, harvemmin mitään tippojakaan joutuu laittelemaan.

Kotihoidossakin sairaanhoitaja ja perushoitaja tekee hyvin pitkälti ihan samoja hommia, joten kyllä se närää nostattaa, jos sh saa paljon parempaa palkkaa siellä samasta työstä.



Eli palkka työn vaativuuden mukaan ja jokainen voisi sitten hakea omien taitojensa mukaista paikkaa ja saada sen mukaista palkaa sitten.

Sairaanhoitajaa vastaavia koulutuksia ovat esim. labrahoitaja, fysioterapeutti ja röntgenhoitaja - koulutsaika on käsittääkseni vieläkin sama mutta erikoisosaaminen on " omalta alalta" .



Itse olen röntgenhoitaja enkä tosiaan tiennyt, että työ olisi tällaista raatamista kiireessä. Nyt ei ole aikaa ollenkaan potilaalle saati että ehtisi toteuttaa jotain opiskeluaikana päntättyjä hienoja teorioita käytännössä. Lisäksi työajat ovat ihan syvältä. Työputki päivystysaikoineen voi olla jopa vuorokauden mittainen. Joten olen pahoillani jos olette törmänneet väsyneeseen ja hajamieliseen hoitajaan...

psykiatrian puolella ja hakeuduin jo opiskeluvaiheessa psykiatrisen sairaanhoitajan koulutukseen. Työni on tällä hetkellä haasteellista,mielenkiintoista ja vieläpä päivätyötä. Palkka on mielestäni kuitenkin pieni verrattuna vastuuseen. Työ on käytännössä itsenäistä terapiatyötä psykiatrian poliklinikalla.



Tiesin siis jo alalle hakeutuessani, että en halua somatiikan puolelle.

Mistä sinä tiedät miten vaativaa " tavallisen" sairaanhoitajan työ on? Onko sinusta oikeasti helppo homma katsella päivittäin kuolevia ihmisiä ja sitten ku joku on kuollut, laittaa ruumis vielä? Ja sairaanhoitajia väitetään kylmiksi?!

tiesin työn vaativuuden. Silloin aikoinaan oli hoitajia yllinkyllin, jopa yhden päivän sijaisuuksiin sai valita, kenelle soittaa. Itsekin tein perushoitajan töitä, koska oli lama ja töitä oli vaikea saada.

Eli tilanne on kääntynyt päälaelleen. Nyt ei sijaisia saa edes kesälomia tekemään.



Palkkatason tiesin. Ja kun asuimme kahdestaan mieheni kanssa olimme jopa erittäin hyvin toimeentulevia. Sen mitä en tiennyt, on se, miten paljon kolme lasta kuluttavat ja perheen menot kasvavat.



Myöskään sitä en tiennyt, miten vaikeaa on kolmivuorotyön ja perheen yhteensovittaminen. Kolmivuorotyöstä olen aina pitänyt. Nyt se vaatii vaan paljon aikaa ja suunnittelua. Lasten harrastukset ovat usein vain miehen vastuulla, kun olen iltavuorossa. Ja jos yksi lapsi pitää jonnekin viedä, pitää myös pienin aina kuljettaa mukana. Lisäksi päiväkodin ja koulun vanhempainillat jäävät välillä väliin, koska en saa millään iltavuoroa vaihdetuksi.

olen muuttunut niin paljon ja ikää on jo 36 vuotta, että en voisi kuvitella enää palaavani tuohon työhön. Hoitovapaan jälkeen etsin toisen työn, on muutakin koulutusta onneksi,joten se on mahdollistakin. Ihminen muuttuu ja hyvä niin.

Olen 20 vuotta työskennellyt perushoidossa vanhuspuolella ja tähän vuosimäärään mahtuu vainajien laittoa paljon. Todellakin tiedän mitä on sairaanhoitajan työ vanhusten puolella. Tällä hetkellä työskentelen kotihoidossa. Kyllä minua pänni osastotyössä, kun sairaanhoitajalla meni monta tuntia lääkkeiden jaon kanssa ja itse tekee raskaat pesu yms. työt.

Nyt kotihoidossa saan jakaa lääkkeet, pistää lihakseen ja tehdä paljon mielenkiintoisempaa ja haastavampaa työtä kuin osastotyössä.

aikaisemmin viestin nro 16. Niin ja olen koulutukseltani perushoitaja.