Joulusatu joka vuotiseksi perinteeksi?
Joissakin kodeissa luetaan jouluevankeliumi joka joulu. Minä haluaisin jonkun opettavaisen, ajatuksia herättävän, lämminhenkisen joulusadun (tai vaikka tositarinan, jos passaa ideaan) perinteeksi lukea joka joulu.
Onko kenelläkään muulla tällaista tapaa?
Olisiko kenelläkään heittää ehdotusta, mikä se satu voisi olla?
Kommentit (6)
Jouluaattoiltana
Oli ilta ennen joulua
ja talo hiljainen
ei kuulu ääntä askelten
ei pienten hiirien.
Sukat ripustettu takanreunaan
jospa pukki jo tulisi!
Lapset lämpimässä vuoteessaan
ääntelevät unissaan
kuin namu suussa sulisi.
Äiti huivissaan ja minä lakki päässä
nokosilla talvi-illan viileässä säässä.
Pihamaalta kuuluu kovaa kolinaa
ylös ponkaisen ja ihmettelen jorinaa.
Lennän salamana ikkunaan
verhot syrjään, katsomaan
kuu paistaa vastasataneelle lumelle
esineille varjon heittää alapuolelle.
Mitä näkevätkään hämmästyneet silmäni
kahdeksan poroa ja pienen rekipelin!
Ja pienenpieni ukko astuu eteeni
se on joulupukki, tiedän sen
vaikka seisookin se selin.
Ajokkien tulo kuin kotkan lento
joulupukki vihelteli
porojansa nimitteli
porotokka matkan jälkeen aivan rento.
" Nyt Rivakkani, Tanssijani, Äkäpussi,
Hyppijäni
eteenpäin, Komeetta, Ukkonen, Salama
ja Amoriini
Katon harjalle piipun vierelle ystäväni!
Pahus soikoon, sinne nopeasti kiiri!"
Kuin ylös vuoren seinämää
ne myrskyn lailla lennähtää
keveinä kuin lehdet.
Porot ripsakasti katon harjalle
reessä pukki, lahjat lapsille.
Ja hetki vain ja katolta mä kuulen
pienten kavioiden sipsutusta
päätä kääntäessä nyt mä luulen
pukki alas tuli savupiipusta.
Pukin päällä paksu turkki
kun hän takan reunuksella kurkki
puku tuhkassa ja noessa
lelusäkki heiluu olalla.
Kas joulupukki on kuin kauppias
avatessaan säkin
ilonsa niin riehakas
kuin västäräkin.
Hymykuopat onnelliset
poskensa niin ruusuiset
nenänsä kuin kirsikka
olemuskin punakka
lystikäs on pieni suu
ylöspäin on hymykaari
valkoparta kuin lumipuu
ukko kuin iloinen vaari.
Ja nauruun kun pukin jokin saa
vatsa niin somasti keinuu
se hillopurkkia muistuttaa
harmaa partakin heiluu.
Pullea, pyöreä, iloinen haltija
minua nauratti vaikk´ olin kalpea
silmänsä pilke ja päänsä eleet
eipä tarvinnut pukkia pelätä
liikkensä olivat lempeet
syytä nyt oli pelkoni evätä.
Ääneti ryhtyi hän työtänsä tekemään
sukkia takassa leluilla täyttämään.
Jo nykäisi merkiksi
sormella osoitti
päätänsä nyökkäsi
savupiippuun kömpi.
Ja rekeensä juoksi
ja poroilleen vihelsi.
Kun tarkkaan kuuntelin kuulin mä näin
ennen kuin reki ehti taivasta päin:
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
HYVÄÄ YÖTÄ UINUVILLE
-Clement Moore, suomentanut Sinikka Salokorpi-
Kiitos vitoselle ehdotuksesta iltaloruksi. Minun mieleeni liian amerikkalaisia tapoja korostava, mutta ehkä joku toinen poimii sen itselleen tästä ketjusta :). Mukava idea kyllä tuollainen iltakertomus!!
Ehkä tuo tosiaan on hieman amerikkalainen :) Miten olisi kirjastosta joku tonttukirja, siellä olisi varmaan oikein sopivia satuja jouluksi!
ja televisiosta It' s a wonderful life, Lumiukko ja äidilläni Samu-Sirkan joulutervehdys...
Ja joitakin tv-ohjelmia katsotaan.
Mutta haluaisin nimenomaan satua/kertomusta etsiä perinteeksi. Lukeminen/kuunteleminen koko porukalla on niin eri asia kuin tuijotella ihmelaatikkoa olkkarin nurkassa.
ap
Haluaisin joulunviettoon jotakin yhteistä ja mukavaa, sellaista joka toistuu joka vuosi samanlaisena. Aika mukavalta kuulostaa yhteisen satuhetken viettäminen kynttilän valossa :)
Kun vaan löytyisi se oikea satu/tarina!
Lapsuudenkodissani luettiin jouluevankeliumi. Me emme kuulu kirkkoon, emmekä siis tätä tapaa jatka meidän lasten kanssa. Harmi, koska muistan jouluevankeliumin lukemisen juhlallisena ja mukavana hetkenä, jolloin koko perhe/suku kerääntyy hetkeksi ihan paikalleen kynttilöiden tuikkeeseen.
ap