Sairaalloisen hamstrauksen vastakohta on pakkomielteinen spartanismi - tunnetko ketään?

Sitäkin mietin että konmari-ilmiö on saattanut joissakin laukaista pakkomielteen.. Edelleen en tunne ketään mutta ilmiö kiinnostaa.

No en kyllä tunne ketään noin dramaattista, tavaranhävittäjää. Monet vanhat ihmiset alkaa tietyssä iässä jakamaan tavaroitaan pois jälkipolville mutta ei hekään kämppäänsä tyhjäksi vedä.

Jutun mukaan pakkomielteisesti tavaroita pois heittävä saattaa esimerkiksi heittää pois jonkun esineen jonka kohta joutuu ostamaan uudelleen.

Miten tuollaiselle tavaranhävittäjälle sitten tulee sitä tavaraa mitä hävittää? En lukenut juttua kovin tarkasti, kerrotiinko siinä?

Ehkä hamstraus on enemmän ihmisluonteen mukainen häiriö.

Voisin kuitenkin kuvitella että tästä on olemassa selektiivisiä versioita. Joku ei esim. siedä että kotona on yhtään mainospostia/kirjoja/mattoja lattialla/ roskapussissa yhtään roskia tms.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaiselle tavaranhävittäjälle sitten tulee sitä tavaraa mitä hävittää? En lukenut juttua kovin tarkasti, kerrotiinko siinä?

Kyllähän elämiseen tarvitaankin esineitä ja jos on puoliso ja lapset sitäkin kautta joutuu tavaroiden ympäröimäksi.

Täällä yksi, joka haluaa kaikesta eroon. Jo lapsena halusin hävittää tavarat pois.

Muistan yhden bloggaajan, jonka joskus tapasin livenäkin. Hän ylpeili mm. sillä, että olohuoneessa oli vain 5 tavaraa. Sohva, televisio, kaukosäädin - en nyt muista mitä ne kaksi muuta olivat.

Täällä yksi, joka ei ole tahtonut kerätä tavaroita nurkkiinsa.  Ei tarvitse hävittää, kun ei hankikaan!

Uutta hankintaa varten voi hyvin säästää vuosia tai miettiä ostostaan vuosia, ennenkuin hankkii, niin virheidenkin määrä jää minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka haluaa kaikesta eroon. Jo lapsena halusin hävittää tavarat pois.

Miksi? Vaikea ymmärtää kun itse olen päinvastainen ihminen. Olen säilyttänyt lähes kaiken ihan lapsesta saakka ja vasta nyt yli viiskymppisenä alkanut karsimaan hiljalleen.