Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uhmaiästä! Vastatkaa te, joilla homma on aina hanskassa ;)
20.11.2007 |
Meidän 2v:lle on tullut uhmaikä. Ympäristön viesi näyttää olevan, että uhmaikäisen kanssa on toimittava niin, että pitää rajoista kiinni, mutta kuitenkin tarvittaessa joustaa lapsen kanssa.
Mitä tämä teidän perheessä tarkoittaa?
Mietinpä tässä vaikka meidän ruokailutilanteita, jotka on ne haastavimmat meillä. Ruoka-aineet, joita poika mielellään syö, voi laskea yhden käden sormilla. Mutta kun tarjolla on ihan sitä perusruokaa, eikä muusia ja nakkeja, niin poikaa ei meinaa saada edes pöytään puhumattakaan siitä, että suu aukeaisi.
Nyt olen sitten antanut pojan istua omalla tuolilla (syöttis viety pois), missä syöminen sujuu siten että poika tulee istumaan muiden seuraan ja katselee hetken muiden syömistä. Maistaa vähän. Käy ehkä parin minuutin ajan tepastelemassa jossain muualla ja palaa taas omia aikojaan pöytään. Syö sitten taas ja joskus saattaa koko lautanenkin tyhjentyä.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että pöydässä täytyy istua koko ruokailun ajan, mutta jotenkin tämä " lepsu" käytäntö näyttää toimivan meillä. Välillä mietin, että pitäisi vaatia pöydässä istumista, mutta mutta...
Tämä oli nyt ihan esimerkki ja tällaisten tapausten kohdalla mietin, mikä teillä on rajojen asettamista ja mikä taas joustamista. Voisin kuvitella, että eri perheissä tämä tulkitaan eri tavoin!
Joten kertokaa esimerkkejä teidän arjesta! :)
Kommentit (5)
Jos ei syö niin syö sitten seuraavalla kerralla. Tai sitten ei, mutta siihenkään ei kuole. Syömään ei voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos siis jäit tätä minun esimerkkitilannettani miettimään, niin ongelma on kai se, että kumpi vaihtoehto on oikein a) lapsi syö vähän, lähtee pöydästä, palaa ja syö vähän, heittää ehkä toisenkin lenkin, mutta syö taas. Syö kuitenkin.
vai b) lapselle tarjotaan ruokaa ja hän saa itse päättää syökö hän. pöydässä on kuitenkin istuttava ja jos pöydästä lähtee kesken pois, korjataan ruoka pois ja ruokaa on tarjolla vasta seuraavalla aterialla. Käytännössä lapsi ei syö.
Tietysti voit antaa mielipiteen siitä, mikä on oikea tapa tässä ruokailuesimerkissä, mutta minua kiinnostaisi kuulla (ihan esimerkein) että mikä on teidän perheessä rajoista kiinnipitämistä ja mikä on taas sitä joustamista. :)
ap
on juuri sitä joustamista. Jos siis syöminen ja kiertely tapahtuu ruokailuajan puitteissa eikä vaikka niin, että lautanen on 2 tuntia pöydässä.
Meillä on oikeastaan tärkein sääntö se, että ketään ei satuteta. Jos kuitenkin käy niin, että lapsi lyö hän pyytää anteeksi sanoin ja halaamalla. Jos anteeksipyyntöä ei tulisi olisi seurauksena jäähypenkki. Lapsi on toistaiseksi aina pyytänyt anteeksi käskettäessä.
että tulee jotain syötyä, mutta ei anna paljoa periksi. Syömiseen " pakottamisesta" minulla on tarhasta paljon huonoja kokemuksia, samoin koulustakin. En aio sitä itse harrastaa.
Täällä itsekin tuskaillaan kohta 2-v. " raivopään" kanssa niitä rajoja ja juuri sitä, mikä on periksi antamista, mikä taas joustamista sopivasti.. Meillä ongelmat liittyvät yleensä erilaisiin haluamisiin, pukemisiin, uloslähtöihin ja nukkumaanmenemiseen. Syömiseenkin jonkin verran.
Alue: Aihe vapaa
Meilläpä ei tunnu oikein onnistuvan mikään :o) eli sori vaikea on neuvoa, itsekin olis neuvot kalliit tässä asiassa.
Meillä myös syöminen huonoa, mutta vaikeampaa on nuo raivarit ja itsensä satuttaminen, vaikka kyllä pitelen kiinni sylissä, mutta mutta
apua tännekin ja neuvoja!
Meillä ei vielä edes lähelläkään 2 vuotta ja jos tämä vielä tästä voi pahentua niin voi taivas!