Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyden eteneminen, seuraava vaihe
21.08.2018 |
Nyt yksinäisyyteni on edennyt siihen pisteeseen että illalla sängyssä puhun ääneen, kerron itselleni kuulumiset, päivän tapahtumia ja ajatuksiani.
Yksinäisyyden eteneminen on jännä juttu. Koskaan ei ennalta tiedä minkälainen seuraava vaihe on, sen vaiheen tunnistaa vasta kun se on jo jonkin aikaa ollut meneillään. Tätä yksinäisyyden etenemistä on mielenkiintoista seurata. Se onkin elämäni ainut mielenkiintoinen asia.
Nyt minun on aika mennä sänkyyn vähän juttelemaan itselleni. Hyvää yötä minä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten yö meni?Täällä nukuin jopa 7 h yhteen menoon mikä on kiva. Silti vähän väsyttää.
Huomenta. Mutta eihän 7h ole paljon. Minä tarvitsen aina (vähintään) 9h jotta ei väsyttäisi.
Ja mitä väsyneempi olen, sitä ikävempiä unia tapaan nähdä. Joten parempi että en ole liian väsynyt niin saatan nähdä kivojakin unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
toivottavasti sinulla on tapana jutella itsellesi mukavia. Jos ei ole, niin nyt ainakin voisit sen tehdä terveisinä minulta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Miten yö meni?Täällä nukuin jopa 7 h yhteen menoon mikä on kiva. Silti vähän väsyttää.
Huomenta. Mutta eihän 7h ole paljon. Minä tarvitsen aina (vähintään) 9h jotta ei väsyttäisi.
Ja mitä väsyneempi olen, sitä ikävempiä unia tapaan nähdä. Joten parempi että en ole liian väsynyt niin saatan nähdä kivojakin unia.
Joo, mulla on normaalisti unen tarve melko tarkkaan 7 h 40 minsaa. Tällä viikolla on mennyt päin prinkkalaa nukkumiset kun en malta mennä nukkumaan ajoissa ja vielä herään öisin hetkesi valvomaan tai aamulla liian aikaisin meteliin ulkoa, joten 7 h on hyvä tulos. Mutta hyvä kun muistutit että oikeasti ensi yönä kerrankin ajoissa nukkkumaan!!!
Onkohan täällä koskaan kokeiltu ketjuja joissa yksinäiset voisivat päivän mittaan viestitellä? Toimiiko se kirjoittamalla lyhyitä juttuja? Ap ei varmasti ole ainoa.
Minä elän lähinnä öisin, unissani. Ne ovat tapahtumarikkaita ja mielenkiintoisia. Toisin kuin arkielämäni. Se on typistynyt taloon ja pihaan. Kaupassa on pakko käydä, mulkoilevat minua siellä kyräillen. On kumminkin hyvää ja turvallista elää yksin omassa kodissa.
Nautin siitä, että voin olla ja tehdä mitä huvittaa, tai vain roikkua netissä. Tykkään olla alasti myös. En edes jaksaisi jutella jonkun kanssa. Hiljaisuus on parempaa. Erakkoelämä sopii minulle.
Mitäs porukat lounaaksi? Jääkaappi huutaa tyhjyyttään omaa laiskuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös usein yksinäistä. Tarkoitan, etten ole sentään täysin yksin ja tapaan välillä ihmisiä, mutta enimmäkseen olen yksin.
Jonkun verran viihdyn yksin, mutta liika yksinolo on kurjaa eikä tee hyvää. Samanlaisia asioita mietin kuin aloittaja, että tarkkailen yksinäisyyteni syvenemistä ja kehitystä ja asennettani siihen. Joskus esim. häpesin ja salasin sitä, välillä olen kertonut siitä muille ja nyt en taas jaksa. Olen normaali ja oikeasti iloinen silloin harvoin kun tapaan tuttuja, en halua rasittaa muita tai pilata hyviä hetkiä huolillani. Saatan olla väsynyt sen jälkeen ja kaivata omia oloja.
Joku yksinäisten kerho olisi hyvä. Voi olla, etten viihtyisi kenenkään kanssa siellä, mutta todennäköisesti viihtyisinkin. Yksinäiseksi tunnustautuminen ei ehkä ole kaikille helppoa, kerhoon ei varmaan kaikki ja kaikenlaiset ihmiset haluaisi liittyä. Mutta eikö se olisi loistava mahdollisuus tehdä monien elämästä parempaa? Tiedän, että on esim. facebookryhmiä yksinäisille, olen ollutkin sellaisessa, mutta en tuntenut kuuluvani joukkoon - tyypillistä kai. Ei vaan siellä oli kovin erihenkisiä ja eri-ikäisiä ihmisiä. Ikä ei ole minun mielestäni niin suuri asia, mutta muut toivoivat ikäisiään ystäviä.
Olen viettänyt monia jouluja, juhannuksia, syntymäpäiviä, lomia jne. yksin ja silloin usein mietin, mitä yksinäisyydelle voisi tehdä. Minne voisi mennä esim. jouluna? Tai missä olisi pikkujoulut, kun monet valittavat, että heillä on niitä ihan liikaa eikä itselläni ole ollenkaan. Paitsi omat yksin...
Tietenkin yksinäisyys kuuluu muuhunkin kuin jouluun ja juhliin, mutta joulu nyt on kuitenkin pian taas tulossa ja juhlapäivinä erityisesti huomaa, ettei ole ketään ja on aikaa miettiä. Käyn usein yksin kävelyllä ja talvella näkee hyvin sisälle talojen ikkunoista ja ihmiset käpertyvät koloihinsa toistensa kanssa. Sitten kesällä ne ovat lomilla perheittensä parissa, mökeillä kaukana ja matkoilla ja tuntuu, ettei koskaan sovi eikä kuulu joukkoon.
Yksinäisyys voi olla niin ankeaa joskus. Mä jäin jo teininä kaikista porukoista ulos ja kun on epäsosiaalisesta perheestä niin siinäpä se sitten on, ei tähän taida juuri muutosta saada. Tai miten saisi? Kaikillahan on jo omat porukkansa eikä niihin uusia kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on yksin ja haluaisi muutosta siihen. Yksinäisyys toisaalta hävettää ja masentaa. Syvenee ajan mittaan ja typistää elämää. Ei siihen totu, mutta ehkä ei enää osaa hakea muutosta.
Kyllä uusia ystäviä voi löytää aikuisenakin. Tietysti ei voi olla mahdottoman epäsosiaalinen, mutta minäkin olen löytänyt. Kiireisiä vain hekin ovat usein töittensä ja perheittensä kanssa, mutta välillä nähdään. Kai minulta puuttuu sitten lisäksi perhe, suku ja läheiset, lemmikit, työ- ja harrastuskaverit, kun olen kuitenkin niin yksinäinen ja melkein aina yksin. Ystävät ja muutkin lähtevät yhteisen harrastuksen jälkeen koteihinsa perheittensä luo, minä olen taas vaikka monta päivää täysin yksin. Kuka mahtaisi olla mun kanssa...
Olen suunnitellut, että jossain vaiheessa pitää hankkiutua johonkin kommuuniin tms. Jos sellaisia olisi.
Huomenta! Miten yö meni?Täällä nukuin jopa 7 h yhteen menoon mikä on kiva. Silti vähän väsyttää.