Lue keskustelun säännöt.
Kissi suree Emma-koiraa
Surua
21.08.2018 |
Emma oli 1,5-vuotias, kun kissanpentu Kissi tuli meille. Emma oli vauvalle kuin emo. Jopa imetti sitä, maitoa tuli, vaikkei Emmalla koskaan ollut omia pentuja. Leikkivät, hilluivat, painivat koko ikänsä, Kissi 'pesi' Emman silmät ja korvat joka päivä. Olivat läheisiä. Viikko sitten 14-vuotias Emma kuoli. Kissi etsii sitä, kulkee huoneesta toiseen ja kutsuu sitä. Välillä pysähtyy minun eteeni ja naukuu kuin kysyisi. Syliin ei tule, ei kelpaa ihmisen lohtu. Miten voin sitä auttaa? Olisiko minun pitänyt antaa lääkärin laittaa heidät lähtemään samaa matkaa?
Kommentit (5)
Monttuun vaan ja ei siihen lääkäriä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän se kissa totu ihmiskavereihin. siitä on vasta viikko!!! kuka muka lopetuttaa lemmikin sen takia että toinen on kuollut?
Kissan suru on liikuttavaa, alkaa itseäänkin itkettää. Kyllä se ajan mittaan unohtanee asian, emokissa etsii uusiin koteihin muuttaneita pentujaan parisen viikkoa, eiköhän tämäkin tokene.
Kokemusta on, vieläpä ihan samannimisestä Emma-saksanpaimenkoirasta ja kissasta, jota koira"emo" imetti. Koiralla oli taipumusta valeraskauksiin. Kyllä kissasi luovuttaa ja unohtaa muutaman päivän sisällä. Meidän kissa oli 5 v, kun sen koiramamma kuoli ja kissa etsi kaveriaan monta päivää, kulki ovelta ovelle ja naukui.
Kissa eli 17-vuotiaaksi, ja siinä välissäkin oli toinen koira, mutta sen kanssa se ei ollut samanlailla kaveri.
Välttämättä ei toinen kissakaverikaan auta, koska kaikki kissat eivät tule toimeen keskenään. Meidän kissa ei voinut sietää isäni Mooses-kissaa, joka sekin kyllä tuli erinomaisesti toimeen lempeän Emman kanssa. Aika auttaa.
Auttaisiko kissakaveri?