Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen katastrofaalinen parisuhde vie voimat
Epätoivoinen äiti
21.08.2018 |
Olen voimaton ja neuvoton. Aikuisella pojallani (25 v.) on ollut nyt vuoden kestänyt on/off suhde yhteen tyttöön. Pahimmillaan useamman kerran viikossa siellä riidat karkaavat täysin käsistä, naapurit soittaneet paikalle poliiseja ja minua soitettu hätiin paikalle mm. kesken työpäivän lukuisia kertoja. Puhelin pirisee iltaisin ja viestejä tulee, että tule heti hakemaan minut pois täältä. Milloin olen mennyt rauhoittelemaan, milloin hakemaan poikani "muuttokuormaa", joka yleensä jollei heti niin seuraavana päivänä roudataan taas sinne takaisin kun kaikki on taas "hyvin".
Tyttöystävä lähettelee minulla ilkeitä viestejä ja minut vedetään jatkuvasti näihin tilanteisiin mukaan. Jossain välissä päätin, että en enää reagoi tai lähde paikalle. Viimeisimmässä episodissa kuitenkin oli pojalla mustasilmä ja hammas katki kun häntä oli potkaistu päähän. Hain taas pojan ja tavarat. Tämä nyt vain esimerkkinä.
Tiedän, ettei poikakaan ole se helpoin aina. Temperamenttinen ja varmasti ilkeä suuttuessaan, mutta tämän suhteen myötä on hänen persoonallisuutensa muuttunut. Tiedän, että on myös hänen puoleltaan menneet tilanteet fyysisiksi rankan provosoinnin alla.
Tämä tyttöystävä eräässä perhettämme kohdanneessa tragediassa käyttäytyi täysin anteeksiantamattoman törkeästi. Järjesti itsekkään draamakohtauksen pilaten todella tärkeän ja muutenkin vaikean päivän meille. Tämäkin yritettiin antaa anteeksi ja vielä antaa mahdollisuus korjata asioita, mutta hulluus vain jatkuu ja jatkuu. Muutama päivä rauhallista ja taas räjähtää. En enää halua kutsua heitä kylään, en halua nähdä tätä tyttöä, koska en enää pysty teeskennellä ja peitellä tunteitani. Myös joka kerta kun on ollut mitä tahansa perhetapaamisia, on aina järjestetty joku draama. Esimerkiksi kutsuttu syömään ja juuri kun pitäisi tulla ja ruoka valmiina odottamassa poikani soittaa, ettei voidakaan tulla kun tyttöystävää "ahdistaa nähdä meitä".
Pojalle olemme yrittäneet puhua järkeä, jotta lähtisi suhteesta. Eristäytyy jo ystävistäänkin, jotka ovat alkaneet kääntää hänelle selkänsä. Uskon, että kukaan ei enää jaksa kuunnella ja katsoa tuota sairasta suhdetta varsinkin kun mikään järkipuhe ei tunnu auttavan ja kaikki apu on ihan turhaa kun mikään ei muutu. Ja jostain käsittämättömästä syystä poikani aina palaa takaisin, kun oli kuitenkin sitä "hyvääkin".
Sydän on ihan palasina kun näen miten tämä suhde nakertaa poikaani pala palalta ja itseltäni voimat ihan loppu. Auttamisyrityksiämmekin jotenkin käännetään niin, että yritämme manipuloidan poikaani (hänen omin sanoin) ja sekoittaa hänen päänsä, vaikka kaikki tilanteet ovat olleet niin että meille on soitettu ja pyydetty apuun.
En ole todellakaan hysteerinen äiti, joka mustasukkaisena ei vain siedä poikansa tyttöystävää vaan perustellusti pahin pelkoni on, että jonain päivänä saan puhelun, että jompikumpi on siellä päässyt hengestään tai jotain todella peruuttamatonta tapahtuu.
Onko kenelläkään mitään vastaavaa ja miten tässä oikein voisi tai pitäisi toimia. Pelkään, että menetän yhteyden poikaani, koska en vain pysty enää katsomaan tätä sivusta.
Kommentit (54)
Tyttöystävän blokkaisin puhelimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee selväksi joko tyttöystävä tai perhe.
Elää sitten sitä elämää mitä haluaa.
Olen itse tehnyt näin ja en muuta kantaani ennen kuin sääliö on ulkoistettu lapseni elämästä pois.
Ketään muuta et voi pelastaa, ainoastaan itsesi. Äidille ei ole sitä helppo hyväksyä, mutta ikävä kyllä niin se vain on.
Lopetat pojan hyysäämisen, ts. tilanteen mahdollistamisen omalta osaltasi. Poikasi on aikuinen ja vastuussa omasta olemisestaan. Et enää riennä pelastamaan poikaa, hypi ja kuskaile hänen elämänsä mukaan. Sanot, että kotiin olet aina tervetullut, mutta itse et enää ole koko ajan auttamassa. Vaikka sydän huutaa tuskaa, niin vastaat että et enää auta, selviotä itse. Ei se muuten opi, ja voi olla ettei opi tuostakaan huolimatta. Silti.
Tyttöön et ole enää missään yhteyksissä. Et vastaa puheluihin, et reagoi viesteihin, et yhtään mitään. Et kutsu syömään etkä varsinkaan perhetapahtumiin.
Ilmeisesti muutakin ongelmaa elämänhallinnassa kun hoidat hakemiset ja muuttokuormat ja känni(?)tappeluita pitkin viikkoa? Alkoholi vai muut päihteet? Läheisenä tuollaisessa tilanteessa on todella rankkaa, mutta toisaalta auttaminen mahdollistaa ko. käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että aikuista ihmistä voi pelastaa omilta valinnoiltaan. En kannata mitään välit poikki -tapaa, mutta vedä vahvasti omat rajasi. Kyllä poikasi ajallaan kyllästyy tuollaiseen sekoiluun, toivottavasti ainakin. Sun ei tarvitse kärsiä, tyttöä ei ole pakko kutsua yhteisiin tapahtumiin jne.
Onko teillä perheessä koskaan ollut kellään rajoja? Meinaan nyt niitä ei ole minnekään suuntaan kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalle jos kaikki on totta. Näin muuten en kannustaisi ketään katkomaan läheisiin välejä vaan sen takua että jotkut asiat tuntuu raskailta. Sellaisesta ikävältä tuntuvalta yhteydenpidosta kannattaa varmaan pitäytyä, mutta jos ap:n on mahdollista nähdä tai tavata poikaansa ilman tyttöystävää niin miksei voisi ja jos tuollaista juoksemista apuun on niin siitähän voi aina kieltäytyä. Kuulosti sen verran oudolta kyllä tuo esim. tyttöystävän lähettämät ilkeät viestit ja muut että ei kai tämä nyt ole vain provo?
Huumeet kuvioissa?
Itse puhuisin pojan kanssa jossain rauhallisessa tilanteessa. Kertoisin suoraan, että olen huolissani hänestä ja että hän on aina tervetullut kotiin. Mutta tämä parisuhde on hänen oma valintansa ja itse en tässä enää tästä eteenpäin ole osallisena. Hoitakoon suhteensa kuten parhaaksi näkee, mutta te ette siitä enää puhu. Ja ehdottomasti tyttö pitää blokata, sinulla ei ole mitään syytä pitää häneen yhteyttä.
Molemmat ovat aikuisia ihmisiä, joten nyt on aika käyttäytyä kuten aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalle jos kaikki on totta. Näin muuten en kannustaisi ketään katkomaan läheisiin välejä vaan sen takua että jotkut asiat tuntuu raskailta. Sellaisesta ikävältä tuntuvalta yhteydenpidosta kannattaa varmaan pitäytyä, mutta jos ap:n on mahdollista nähdä tai tavata poikaansa ilman tyttöystävää niin miksei voisi ja jos tuollaista juoksemista apuun on niin siitähän voi aina kieltäytyä. Kuulosti sen verran oudolta kyllä tuo esim. tyttöystävän lähettämät ilkeät viestit ja muut että ei kai tämä nyt ole vain provo?
Ap vastaa, valitettavasti ei ole provo vaan täyttä totta :-( Jotenkin näin olen tämän itsekin yrittänyt järkeillä ja jos tämä johtaa siihen, että poikani ei halua enää nähdä perhettään niin en sille kaiketi mitään voi. Meilläkin on oikeus valita mille altistuu. En olisi ikinä uskonut joutuvani tällaiseen myllytykseen, enkä uskonut moista olevan olemassakaan. Kunnes sitten osui omalle kohdalle.
Alussa olin naiivi ja uskoin, että tilanteet rauhoittuisi kun kuuntelen molempia, yritän olla neutraali ja puhua järkeä. Ajan myötä ymmärsin, että näin ei ole. Tilanteet vain pahenivat kerta kerran jälkeen ja jollain omituisella tavalla meistä, minusta ja miehestäni vielä leivottiin syyllisiä.
Sen naikkosen numeron estät ja unohdat koko ihmisen olemassaolon.
Tee selväksi pojallesi, että vaikka kuinka häntä rakastat, et enää tule häntä "pelastamaan". Pidät kuitenkin aina ovet avoinna hänelle. Mutta ei ole sinun roolisi toimia ensihoitajana, turvamiehenä ja hetkellisenä turvakotina.
Ihminen oppii kantapään kautta. Itsekin lentelin sohvien yli, sain veistä kurkulleni ja useita (lieviä) aivotärähdyksiä, kun sekopäähän sekaannuin. Se irti pääseminen on pitkä prosessi. Nuorena kun on niin saamarin typerä ja sinisilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä appivanhemmilla ja kälyillä AINA jokin kriisi päällä.
Ei sitä saa millään loppumaan, jos aikuinen ihminen ei itse ryhdistäydy.
Jotainhan siinä kasvatuksessa on mennyt totaalisen pieleen, mutta ei sitä enää voi paikata tuollaisella hyysäämisellä.
Ei tossa voi mitään muuta tehdä kuin ottaa etäisyyttä.
Pitkäaikainen ystäväni on aika samanlaisessa suhteessa ja läheiset joutuvat koville, jos ”liikaa” mukaan menevät.
Jossain vaiheessa menin paikalle heti kun ystävä itkien soitti miehen tehneen taas sitä ja tätä, sekoilleen ja hakanneen, mutta lopulta vedin etäisyyttä.
En halua enää käydä ystävän luona, koska heidän kotonaan on niin ahdistavat energiat, se mies on ällö luuseri enkä halua puhua sen kanssa, ystävä on pahoinvointia huokuva kasa ja jututkin nykyään vain dramaattisia parisuhdekäänteitä.
Muija toistamiseen saikulla sen miehen aiheuttaman pahoinvoinnin ja masennuksen vuoksi, lihonut ja eristäytynyt, mutta yhä vain jatkaa sairaassa suhteessa.
Mun läsnäolo loppu, pilatkoon rauhassa elämänsä yhden miehen vuoksi - en jaksa enää tuollaista ihmistä elämässäni.
Eikä jaksa hänen perhekään.
Itse voi jokainen elämänsä sössiä niin pitkälle kuin huvittaa, mutta muut lopettaa auttamisen jossain vaiheessa kun huomaavat sen hyödyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet pojalle selväksi, miten tämä satuttaa sinua ja miksi. Sanot, että siinä, missä hänellä on oikeus valita, millaista elämää elää niin on myös sinulla. Kerro, että rakastat häntä, muttet kestä tällaista eikä sinun tarvitsekaan. Jos hän valitsee sinua satuttavan elämän, hän saa niin tehdä, mutta niin kauan kuin hän niin tekee, et sinä kestä olla lähellä. Hän on tervetullut luoksesi, kun satuttava elämäntyyli on ohi.
Nuori tekee sitten itse valintansa ja sinä hyväksyt, mitä ikinä hän valitseekaan. Pidä myös kiinni tästä, etkä mene enää apuun.
Itse en enää edes sääli tuollaisissa parisuhteissa eläviä, kun olen läheltä päässyt tätä yhtä pariskuntaa seuraamaan.
Valitettavasti se on niin, että pojalle pitää antaa hyvin jyrkät vaihtoehdot, aivan kuin alkoholistillekin. Vaikka suhteessa on eri asiasta kyse kuin päihderiippuvuudesta, aivan samalla tavalla poikasi sabotoi omaa (ja läheisten) elämää jatkamalla tuhoisaa suhdetta.
Suosittelen, että seuraavan episodin yhteydessä – tai itse asiassa, ehkä se on parempi tehdä jo ennen sitä – sanot pojallesi rakastavaan mutta tiukkaan sävyyn, että hän on aina sinun poikasi ja aina tervetullut elämääsi, mutta sinä et voi olla enää osallisena näihin suhteen aiheuttamiin draamoihin. Minä olen sitä mieltä, että tyttöystävään voi tuossa tilanteessa katkaista välit kokonaan.
Alkoholistin läheiset voivat olla addiktion mahdollistajia, vaikka ihan suoraan tuhoisaa suhdetta ja tuhoisaa päihteidenkäyttöä ei voikaan verrata, varmasti jollain tavalla läheiset voivat toimia myös tuhoisan suhteen mahdollistajana.
Etäisyyttä? Toista pahoinpidellään ja täällä ehdotetaan vanhempaa ottamaan etäisyyttä? Neuvoisin poikaa käymään aina pahoinpitelyn jälkeen terveyskeskuksessa näytillä ja myös tekemään rikosilmoituksen pahoinpitelystä.
Koita jaksaa ap! Lapsesi tarvitsee sinua.
Sano pojalle, että kotiin voi tulla turvaan, mutta sinne et lähde kyläilemään etkä sovitteleen etkä muuttokuormaa hakeen.
Vierailija kirjoitti:
Etäisyyttä? Toista pahoinpidellään ja täällä ehdotetaan vanhempaa ottamaan etäisyyttä? Neuvoisin poikaa käymään aina pahoinpitelyn jälkeen terveyskeskuksessa näytillä ja myös tekemään rikosilmoituksen pahoinpitelystä.
Koita jaksaa ap! Lapsesi tarvitsee sinua.
Juu ja vaikka lapsi joskus lääkäriin menisikin, hän palaa kuitenkin kumppaninsa luo eikä halua vaatia rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta suoraan sanoen kommenttisi on äärimmäisen naiivi etkä selvästikään tiedä millaista se on, kun läheinen elää tuollaisessa suhteessa.
Neuvoillasi ap uuvuttaa itsensä, mutta ei siltikään saa pelastettua poikaansa.
Siksi etäisyyttä.
Olen pahoillani.
Voisitko olla reagoimatta poikasi soittoihin? Hän elää haluamaansa (?) elämää eikä sinun tehtäväsi ole pelastaaa häntä koko ajan. Hän palaa hankalaan parisuhteeseen.