Vauvan intensiivinen katse silmiin

Kuulostaa ihan normaalilta vauvalta

Tuosta tuli mieleen asian sivusta. Kuulitteko tekin jo siitä että miten Jenkeissä tehdyn tutkimuksen mukaan vauvat eivät enää saaneet kontaktia äiteihinsä koska äidit olivat käyneet laittamassa botoxia otsaan ja ohimoille, joten äitien ilmeettömyys ja naaman liikkumattomuus eivät enää olleet vauvoille tuttuja ja ilmeettömyys hämmensi lähinnä heitä.

Daalia kirjoitti:

Löydän vanhoja keskusteluja vain siitä, että vauva ei ota katsekontaktia. Mutta minkälainen vauva on, jos hän katsoo ihmisiä tiukasti silmiin? Tuttuja ja myös ihan uusia vieraita ihmisiä. Tehnyt näin hyvin pienestä asti. Nyt noin 10kk iässä esim. leikkiessä katsoo enemmän leikittävää aikuista silmiin, kuin leluja. Useampi vieras ihminen on tästä kommentoinut, että katsoopa vauva heitä intensiivisesti. Bussissa katsoo toisia lapsia, mutta vielä tarkemmin tutkivasti lähellä seisovia tuntemattomia aikuisia kasvoihin. Välillä toki myös omaa vanhempaa.

Tämä ei varmasti ole mikään ongelma, mutta kiinnostaa, että minkälainen persoona on kyseessä :) Hyvin sosiaalinen? Vai läheisriippuvainen? Vauva on muuten luonteeltaan iloinen ja, rauhallinen. Hymyilee herkästi. Kehittynyt hieman keskimääräistä nopeammassa tahdissa liikkumaan.

Minä olin kuulemma juuri tuollainen vauvana eli minua kiinnosti aikuiset enemmän kuin muut lapset tai lelut :) Minusta tuli vapaaehtoislapseton uranainen joka aina viihtynyt lähinnä aikuisten seurassa.

Ainakin mun tosi intensiivisesti tapittajasta tuli todella fiksu, empaattinen ja pärjäävä. 

Näin päin ei ole mitään pelättävää. Varmasti näistä sirkeästi silmiin katsojista useimmista tulee ihan tavallisia, kuten sinänsä omanikin on. 

Mutta huoli on nimenomaan toisinpäin, jos vauva ei katsele kasvoja. Se voi olla myös läheisen vuorovaikutuksen vikaa. Ollaan jotenkin poissaolevia ja lapsi vetäytyy. 

Vauvan kanssa katsekontakti on tärkeä. Tällä en tarkoita, että joka saamarin sekunti pitäisi lasta tuijottaa kasvoihin, mutta on olemassa nämä kännykkä-äidit. Ei se ihan keksitty juttu ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tosi intensiivisesti tapittajasta tuli todella fiksu, empaattinen ja pärjäävä. 

Näin päin ei ole mitään pelättävää. Varmasti näistä sirkeästi silmiin katsojista useimmista tulee ihan tavallisia, kuten sinänsä omanikin on. 

Mutta huoli on nimenomaan toisinpäin, jos vauva ei katsele kasvoja. Se voi olla myös läheisen vuorovaikutuksen vikaa. Ollaan jotenkin poissaolevia ja lapsi vetäytyy. 

Vauvan kanssa katsekontakti on tärkeä. Tällä en tarkoita, että joka saamarin sekunti pitäisi lasta tuijottaa kasvoihin, mutta on olemassa nämä kännykkä-äidit. Ei se ihan keksitty juttu ole. 

Toivon, että meidän vauvasta tulee myös empaattinen ja hyvä tulkitsemaan muita ihmisiä! 

Uskon, että ihan normaali vauva ja ihminen on kyseessä, mutta hauskaa miettiä, että minkälainen aikuinen hänestä mahtaa tulla :D Normaaleja persoonia on monenlaisia. Sekin voi vaikuttaa yllättävän paljon, että miten paljon ja minkälaista katsekontaktia vauva saa takaisin. Pitääpä mennä touhuamaan tuon oman kanssa!

ap

Vauva on riivattu. Saatana hänen sisällään pyrkii silmien ja katseen kautta vangitsemaan uhrin sielun. 

Kaverini on valitettavasti älypuhelinzombie-äiti ja sen huomaa vauvasta. Pelottavaa kuinka niin pienellä voi olla niin kuollut ja samea katse. Aluksi yritti sitkeästi saada kontaktia äitiin, mutta kun äiti tuijottaa ilmeettömänä ruutuun, niin pieni luovutti ja on nyt kuin joku eloton nukke katsella. Lapsi saa kuulemma oman tabletin kun täyttää vuoden...

Esikoinen oli tuollainen "tapittaja". Heti syntymän jälkeen yllättävän tarkasti katseli suoraan silmiin ja jopa ympärilleen pari tuntia. Oli aina erittäin kiinnostunut seuraamaan mitä tapahtui ja tykkäsi katsella kaikkea kaunista ja kiiltävää...kuin vanha varis. Syödessäkiin katsoi koko ajan suoraan silmiin keskittyneesti.

Oli kiire oppia kaikki asiat esim. ryömi 4kk ja konttasi 6kk. Helppo, perustyytyväinen ja sosiaalinen lapsi.

Mielenkiintoista, kertokaa lisää!

Ap