Kaipaatteko koskaan ihmistä vuosikymmenten takaa?

Joka päivä.

Muutamaa kaveria, ihan ovat elossa tietääkseni, mut ei vaan olla yhteydessä enää😢elämä kuljettanut eri suuntiin

Kaveria joka kuoli 15-vuotiaana v. 1995. En nyt päivittäin enää ajattele mutta tietyt asiat laukaisevat muistot ja kaipuun.

Vierailija kirjoitti:

Kaveria joka kuoli 15-vuotiaana v. 1995. En nyt päivittäin enää ajattele mutta tietyt asiat laukaisevat muistot ja kaipuun.

Kysyit mitkä asiat laukaisevat muistot. Esimerkiksi tietyt tuon aikakauden tai sitä vähän aikaisemmat biisit, joskus mietin että surullista että hänelle jäi noin alikehittynyt kuva maailmasta mitä se siihen aikaan oli, kun katsoo vaikka teknologian kehittymistä. Olisi ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Hän siis teki itse*urhan. 

Elämäni rakkautta vuosien takaa. Hän oli/ on naimisissa. En ole nähnyt häntä kymmeneen vuoteen, uniini kuitenkin ilmestyy ja muutenkin mieleeni säännöllisesti. Itse olen tässä välissä mennyt naimisiin ja saanut lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveria joka kuoli 15-vuotiaana v. 1995. En nyt päivittäin enää ajattele mutta tietyt asiat laukaisevat muistot ja kaipuun.

Kysyit mitkä asiat laukaisevat muistot. Esimerkiksi tietyt tuon aikakauden tai sitä vähän aikaisemmat biisit, joskus mietin että surullista että hänelle jäi noin alikehittynyt kuva maailmasta mitä se siihen aikaan oli, kun katsoo vaikka teknologian kehittymistä. Olisi ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Hän siis teki itse*urhan. 

Surullista.

Itse kaipaan äitiäni, jonka menetin nuorena aikuisena, appiukkoani, lapsuudenkodin naapureita ja muutamaa vanhaa sukulaista. Lisäksi kaipaan lapsuuden lähikaupan kauppiaspariskuntaa. Nuo kaikki em. ihmiset olivat vaan niin mahtavia tyyppejä, viisaita, ystävällisiä, avuliaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveria joka kuoli 15-vuotiaana v. 1995. En nyt päivittäin enää ajattele mutta tietyt asiat laukaisevat muistot ja kaipuun.

Kysyit mitkä asiat laukaisevat muistot. Esimerkiksi tietyt tuon aikakauden tai sitä vähän aikaisemmat biisit, joskus mietin että surullista että hänelle jäi noin alikehittynyt kuva maailmasta mitä se siihen aikaan oli, kun katsoo vaikka teknologian kehittymistä. Olisi ollut paljon nähtävää ja koettavaa. Hän siis teki itse*urhan. 

Minulla on sama juttu. Kaverini kuoli 90-luvulla ja muistan kaikki keskustelumme ja juttumme kuin ne olisivat tapahtuneet vasta eilen. Mietin, että hän on missannut kaiken tämän mitä on maailmassa tänä aikana tapahtunut. Sosiaalisen mediat, kännykät, hyvät TV-sarjat joista olisi pitänyt, kaiken.

Lisäksi olen pitkään katunut, että torjuin erään ihanan pojan teini-ikäisenä. Voi kun olisin antanut hänelle mahdollisuuden. En jotenkin pysty koskaan unohtamaan sitä, koska kiroan itseäni ja menetettyä mahdollisuuttani. En tiedä yhtään missä hän on tai onko nykyään edes elossa.

Kaipaan lapsuuden parhaita kavereita. Elämä vei erilleen.

Kaipuu tulee minullakin kriisitilanteissa ja silloin näen vanhoista kavereista unia. Kai sitä kaipaa myös aikaa jolloin kaikki oli vielä aika huoletonta ja viatonta.

En.

up.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä.

Miksi joka päivä? Oli varmasti merkityksellinen ihminen sinulle?

Ihanaa miestä 27 vuoden takaa. Nyt tiedän että hän oli elämäni mies. Koska hän oli sairaalloisen ujo, minun olisi pitänyt ottaa häneen yhteyttä uudestaan. En ymmärtänyt hänen estoisuuttaan ja pitäydyin sokeasti ajatuksessa, että hänen kuuluu ottaa yhteyttä. Näin myöhään yhteyden ottaminen olisi absurdia.

Kaipaan yhä parasta kaveriani joka menehtyi konginkankaan bussiturmassa 2004

Enpä ole kaivannut. Joidenkin lapsuudenaikaisten kaverien kanssa on polut erkaantuneet, ja jos heitä on myöhemmin tavannut, niin se erilainen elämä ja ympäristö on kyllä muokanneet ihmisiä aika lailla. Yhdestäkin lapsuudenaikaisesta kaverista on tullut ihan pesunkestävä ras.sti, ja sitä meuhkaamista ei vaan jaksa. Ja ei, mun puolesta jokainen saa olla mitä poliittista mieltä tahansa, mutta sellainen jatkuva kaunainen ja sivistymätön mollaaminen on kauheaa kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa miestä 27 vuoden takaa. Nyt tiedän että hän oli elämäni mies. Koska hän oli sairaalloisen ujo, minun olisi pitänyt ottaa häneen yhteyttä uudestaan. En ymmärtänyt hänen estoisuuttaan ja pitäydyin sokeasti ajatuksessa, että hänen kuuluu ottaa yhteyttä. Näin myöhään yhteyden ottaminen olisi absurdia.

Olisi kyllä absurdia, mutta olisi romanttista ja aitoa. Itse ottaisin yhteyttä samanlaisen ajan kuluttua erääseen, jos vain mitenkään tietäisin missä hän on ja miten saisin yhteyden. Jos pystyt, niin ota yhteyttä häneen. Ylipäätänsä olet tosi onnekas jos saat edes häneen yhteyden tai tiedät mitä hänelle tänään kuuluu. Itseäni piinaa ajatus, etten saa koskaan tietää.

up

Eräs poika, joka oli ihastunut minuun teininä, on ollut mielessäni. Hän oli ihastunut minuun (kuulin välikäsien kautta) mutta oli liian ujo tehdäkseen asialle mitään.  Sain tietää kaikenlaisia asioita, mitä hän oli sanonut minusta ja sen vuoksi hän on jäänyt mieleeni. Jotenkin suloinen, herttainen ihana poika, joka jostain syystä oli onnistunut näkemään minussa jotain erityistä.

Olen ollut koko elämäni epäonninen rakkaudessa. Tuntuu, että ehkä ainoa ihminen joka on koskaan aidosti ollut ihastunut minuun, oli tuo poika. En tiedä missä on, onko elossa tai muistaisiko olemassaoloani enää, mutta itse muistan hänet varmaan loppuelämäni vaikken koskaan edes tutustunut häneen.

Toisinaan yksi entinen nainen tulee mieleen. En voi sille mitään että vieläkin tunteita. 

En ole juurikaan nostalgikko, mutta se täytyy sanoa, että musiikki on sellainen, joka tuo väkisin muistoja, jopa hajuja, makuja mieleen. Nuorena aistit on terävimmillään, ja moni asia on vielä uusi, joten ne kokee voimakkaammin. Ja ne linkittyvät vahvasti omaan lempimusiikkiin varsinkin - mutta, yllätys, yllätys - myös niihin sen ajan hitteihin, vaikka niistä ei itse olisi niin kauheasti välittänytkään.

Niinpä kesken työpäivän voi tämä mummeli kesken radion kuuntelun jäädä kaihoisasti muistelemaan vaikkapa sitä varhain kuollutta ystävää, jonka kanssa täynnä intoa, energiaa ja elämäniloa matkattiin Berliiniin tai Lontooseen seikkailemaan, shoppailemaan ja katsomaan indie-bändejä. Kaikki oli ihanaa, mielenkiintoista, jännittävää. Ja se uusi, hieno indie-bändi oli nimeltään The Smiths. Ja joskus vielä kuulee radiosta Smithsien biisejä.