En luota ihmisiin. Siksi minun on vaikea ilmaista ajatuksiani.

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsisin eroon estyneisyydestä? Pelkään muiden ihmisten reaktioita jos kerron heille ajatuksistani.

Miksi alapeukku? Ongelma on käsittääkseni melko yleinen.

Sama vika. Itse puhun ainoastaan täysin merkityksettömistä asioista esim työpaikalla, koska en uskalla olla oma itseni. Ei siellä tosin kukaan muukaan uskalla sanoa mistään mitään, vertaillaan vaan reseptejä ja liikuntaharrastuksia.

En luota ihmisiin, mutta en välitä heidän mielipiteistään.

Vierailija kirjoitti:

En luota ihmisiin, mutta en välitä heidän mielipiteistään.

Tuohan on sitten aika erilainen tilanne. Minä välitän. Pelkään ihmisten suhtautuvan minuun ikävästi, jos sanon jotain "väärin" jne.

Ihan rationaalinen malli olisi ehkä paras vaihtoehto. Eli miettisit, miksi haluat ilmaista aitoja ajatuksiasi, ja sitten miettiä, kumpi on tärkeämpää, a) säästyä mahdollisilta muiden ihmisten ei-toivotuilta reaktioilta vai b) se, mitä saavuttaisit jos ilmaisisit ajatuksiasi.

Siihen ei voikaan luottaa, että ihmiset reagoisivat pelkästään sinulle mieleisellä tavalla. Sen takia kannattaa ennemmin valmistautua kokemaan myös epämieluista vastaanottoa (jota ei välttämättä edes joudu aina kokemaan) ja riskistä huolimatta ilmaista omia ajatuksiaan ja siten tulla ymmärretyksi paremmin, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa vastavuoroisesti, oppia ja vaikuttaa asioihin jne. Sillä voi saavuttaa paljon hyvää, jos ilmaisee aidosti ajatuksiaan. Eli b) on minusta tärkeämpää kuin a).

Onko joku löytänyt toimivia konsteja vähentää estyneisyyttä muiden seurassa (ei päihteiden avulla)?

Faith kirjoitti:

Ihan rationaalinen malli olisi ehkä paras vaihtoehto. Eli miettisit, miksi haluat ilmaista aitoja ajatuksiasi, ja sitten miettiä, kumpi on tärkeämpää, a) säästyä mahdollisilta muiden ihmisten ei-toivotuilta reaktioilta vai b) se, mitä saavuttaisit jos ilmaisisit ajatuksiasi.

Siihen ei voikaan luottaa, että ihmiset reagoisivat pelkästään sinulle mieleisellä tavalla. Sen takia kannattaa ennemmin valmistautua kokemaan myös epämieluista vastaanottoa (jota ei välttämättä edes joudu aina kokemaan) ja riskistä huolimatta ilmaista omia ajatuksiaan ja siten tulla ymmärretyksi paremmin, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa vastavuoroisesti, oppia ja vaikuttaa asioihin jne. Sillä voi saavuttaa paljon hyvää, jos ilmaisee aidosti ajatuksiaan. Eli b) on minusta tärkeämpää kuin a).

Kiitos hyvästä kommentista. Pitäisi varmaan saada mietittyä jo ennakkoon mitä sosiaalisista tilanteista oikein toivoo, koska tilanteen ollessa päällä on vaikea valita sopivaa reagointitapaa.

Pitäisi varmaan pyrkiä jotenkin lisäämään arvostusta itseä kohtaan. Kun sen kanssa on ongelmia, niin ei ole kovin helppoa ajatella toisten pystyvän suhtautumaan sinuun myötätuntoisesti.

Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat minun mielipiteistäni?

Jos he kritisoivat - kuolenko siihen? En. Joten mitä välii?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat minun mielipiteistäni?

Jos he kritisoivat - kuolenko siihen? En. Joten mitä välii?

Tuo ajattelutapa ei toimi minulla. Elämässäni on ollut paljon yksinäisyyttä. Siksi minulle sosiaaliset suhteet ovat todella tärkeitä. Aiemmassa yksinäisyydessä en löytänyt itseäni, vaan aloin vajota masennuksen syviin vesiin.

Nostetaan ketjua.