En halua miestäni mukaan synnytykseen
En halua, että hän näkee minut siinä tilanteessa ja alapääni sellaisessa kunnossa.
Niin hän ei sitten tule synnytykseen.
Kommentit (26)
Ei se mies ole siellä jalkojen välissä, ei synnytyksessä. Se paikka kuuluu kätilölle ja lääkärille. Mies pitää kädestä tai hieroo hartioita.
Tästä ketjusta tulee kalevauva.fi yhtyeen seuraava kappale :)
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies ole siellä jalkojen välissä, ei synnytyksessä. Se paikka kuuluu kätilölle ja lääkärille. Mies pitää kädestä tai hieroo hartioita.
Ai? Kyllä mun molemmilla kerroilla mies on nähnyt kun lapsen pää tuli mun pillusta. Kertoi jälkeenpäin. Oli ollut todella järkyttynyt, mähän en hänen reaktioista mitään tiedä/muista.
Mun mies vaatimalla vaati että se on hänen "oikeutensa" olla läsnä,ja en voi riistää ainutlaatuista kokemusta häneltä.
Vaadin sekti on.
Oi kuule se pillu kyllä kelpaa synnytyksen jälkeen miehelle nopeammin kuin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies vaatimalla vaati että se on hänen "oikeutensa" olla läsnä,ja en voi riistää ainutlaatuista kokemusta häneltä.
Vaadin sekti on.
Tässä asiassa minun miehelläni ei ole mitään päätösvaltaa. Hän nyt ei vain tule sinne. Pyydän joko serkkuani tai parasta ystävätärtä. Molemmat ovat synnyttäneet alakautta. Heistä ehkä onkin jotain hyötyä siellä, eivätkä pelästy repeileviä paikkoja. Ap
Me sovittiin etukäteen, että mies ei katso sitä alapäätä sillä hetkellä. Eikä tosin halunnutkaan. Mahtava kokemus oli, varsinkin toisen lapsen syntymä, kun molemmilla oli enemmän kokemusta ja jotenkin pääsimme paremmin yhteyteen. Ehkä se oli se, että mies osasi silloin jo paremmin tukea minua hommassa. En ikipäivänä olisi pärjännyt ilman miestä kummassakaan. Mut jokainen tyylillään.
Olen nähnyt netissä miltä se näyttää, ei vaikutusta
Vierailija kirjoitti:
Oi kuule se pillu kyllä kelpaa synnytyksen jälkeen miehelle nopeammin kuin sinulle.
En ymmärtänyt.
En halua että mieheni näkee minut kompromettoivissa ja epäedullisissa tilanteissa; rumana, itkuisena, tuskissani, kiljumassa ja alapää veren peitossa. Ei tulisi mieleenikään esiintyä miehelleni sellaisena. Ap
Mulla on mies joka kääntää asian kuin asiassa asiassa itsensä päähenkilöksi. Sektiossakin puhui koko ajan kuinka hänellä on verikammo ja kuinka häntä nyt heikottaa jne. Teki mieli sanoa, että nyt hiljaa, mulla on neula selkäytimessä ja kohta maha auki että kuinkahan mua oikein heikottaa.
Sektion jälkeen jankutti kuinka kova penkki on istua ja selkään sattuu ja oli niin vaikea löytää parkkipaikkaa kun itse oli kuin rekan alle jäänyt ja vuodin verta sängylle enkä pystynyt liikuttamaan senttiäkään.
Ruoka-aikana alkoi valitus kuinka hänellä on nälkä kun olin itse ollut syömättä ja juomatta 20 tuntia ja selällään maaten pahoissa kivuissa pystyin hädin tuskin pystyin pillillä vähän kostuttamaan suuta.
4 tuntia sektion jälkeen sekaisin ja yhä kivuissa, pissakatetrissa kiinni ja verisissä vaatteissa ja lakanoissa yritin ehdottaa ettei appiukko ja miehen sukulaiset olisi tulleet "moikkaamaan" vauvaa niin alkoi kitinä siitä että hänelle on niin tärkeää että hänen sukulaiset pääsevät heti näkemään vauvan.
Joo. Jos minulta kysytään niin ei kannata ottaa miestä mukaan. Saat ainakin kärsiä rauhassa ilman että samalla joudut kaiken lisäksi kuuntelemaan hirveää kitinää.
Mutta toisaalta tuskinpa nyt kenelläkään muulla on yhtä hankalaa puolisoa.
Aiot siis riistää mieheltä hänen elämänsä parhaimman kokemuksen? Hän ei saisi nähdä oman lapsensa syntymää? Eri asia jos hän itse ei halua synnytykseen mukaan.
Olen miettinyt samaa, että en haluaisi. Näkee kaikki eritteet yms.
Vierailija kirjoitti:
Aiot siis riistää mieheltä hänen elämänsä parhaimman kokemuksen? Hän ei saisi nähdä oman lapsensa syntymää? Eri asia jos hän itse ei halua synnytykseen mukaan.
En jaksa uskoa, että se olisi hänelle elämänsä paras kokemus. Ja minä nyt vain olen päättänyt näin ja mies on asian hyväksynyt.
Saa sitten tulla katsomaan vauvaa ja minua, kun ensin olen vähän levännyt ja toipunut.
Mulla on sellainen ajatus, että mun sisko tulisi meikkaamaan ja laittamaan mun hiukset nätisti. Sitten kun mies tulee katsomaan meitä, lepään kauniina sängyssä tyynyjen varassa ja imetän lasta. Silly me :D
Ap
Minäkään en ottaisi. Haluaisin olla yksin plus lääkäri ja kätilöt tietty. Mies voisi tulla kun vauva on ulkona ja kaikki on siistitty. Lähinnä se että haluaisin keskittyä tilanteeseen yksin. Ei sekään ole mukava ajatus että mies näkee kuinka p repeää ja kakka lentää...
Mieheni on ollut (kaikki) neljä kertaa synnytyksessä mukana - pitämässä kädestä kiinni ym. henkistä ym. tukea siellä yläpäässä. En muista, että kertaakaan olisi ollut alapääkohtausta tuijottamassa.
Minulle oli hyvin tärkeä asia, että on kanssani tuossa tiukassa tilanteessa, viemässä loppuun sen, mikä yhdessä on aloitettukin :)
On ollut kiva katsoa, kun hän on saanut vauvansa syliin, kun minua on ommeltu ja hoideltu.
Ei ole kyllä haluja haitannut ;) Meille tämä on ollut yhdistävä asia.
Minä olin synnytyksessä mukana ja näin kaiken. Paras kokemus ikinä :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies joka kääntää asian kuin asiassa asiassa itsensä päähenkilöksi. Sektiossakin puhui koko ajan kuinka hänellä on verikammo ja kuinka häntä nyt heikottaa jne. Teki mieli sanoa, että nyt hiljaa, mulla on neula selkäytimessä ja kohta maha auki että kuinkahan mua oikein heikottaa.
Sektion jälkeen jankutti kuinka kova penkki on istua ja selkään sattuu ja oli niin vaikea löytää parkkipaikkaa kun itse oli kuin rekan alle jäänyt ja vuodin verta sängylle enkä pystynyt liikuttamaan senttiäkään.
Ruoka-aikana alkoi valitus kuinka hänellä on nälkä kun olin itse ollut syömättä ja juomatta 20 tuntia ja selällään maaten pahoissa kivuissa pystyin hädin tuskin pystyin pillillä vähän kostuttamaan suuta.
4 tuntia sektion jälkeen sekaisin ja yhä kivuissa, pissakatetrissa kiinni ja verisissä vaatteissa ja lakanoissa yritin ehdottaa ettei appiukko ja miehen sukulaiset olisi tulleet "moikkaamaan" vauvaa niin alkoi kitinä siitä että hänelle on niin tärkeää että hänen sukulaiset pääsevät heti näkemään vauvan.
Joo. Jos minulta kysytään niin ei kannata ottaa miestä mukaan. Saat ainakin kärsiä rauhassa ilman että samalla joudut kaiken lisäksi kuuntelemaan hirveää kitinää.
Mutta toisaalta tuskinpa nyt kenelläkään muulla on yhtä hankalaa puolisoa.
Minulla oli. Vittuili ja naureskeli vain kaikelle näyttämälleni kivulle ja pahoinvoinnille. Suurin osa synnytysajasta meni keskittyessä siihen, että en antaisi miehelle lisää pilkattavaa. En tajua, miksei joku kätilö heittänyt sitä ulos sieltä salista, itse en rohkennut sanoa mitään kun olis tullut loppuiän mykkäkoulu siitä, miten olisin pilannut *hänelle* tärkeän hetken.
Pilkkasi ja nauroi vielä vuosia jälkeenkin päin kaikkea sitä, mitä olin synnytyksessä tehnyt. Että joo, jos ikinä enää on miestä ja tulen raskaaksi, menen synnyttämään ihan yksin. Synnytysrauha, kiitos!
Ja otan osaa sinunkin kotiuttaman idiootin johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa, että en haluaisi. Näkee kaikki eritteet yms.
Outoa. Tai no, kukin tavallaan. Ranskassa ilmeisesti on samaa ajatusmaailmaa. Minulle oli tärkeää mieheni tuki (ihan konkreettinen fyysinen tuki) ja se, että hän sai nähdä lastensa syntymät. Eritteet ja minun epäviehättävyyteni olivat vihoviimeisiä sivuseikkoja. Peräruiskeen jälkimainingitkin on yhdessä koettu. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa, että en haluaisi. Näkee kaikki eritteet yms.
Outoa. Tai no, kukin tavallaan. Ranskassa ilmeisesti on samaa ajatusmaailmaa. Minulle oli tärkeää mieheni tuki (ihan konkreettinen fyysinen tuki) ja se, että hän sai nähdä lastensa syntymät. Eritteet ja minun epäviehättävyyteni olivat vihoviimeisiä sivuseikkoja. Peräruiskeen jälkimainingitkin on yhdessä koettu. :D
Juuri nämä asiat haluan pitää parisuhteeni ulkopuolella. Ap
Hyvä valinta. Useat miehet menettää seksuaalisen kiinnostuksen puolisoaan kohtaan jos ovat mukana. Kannattaa Googlata!