Miten erosta voi selvitä?

Ethän sinä ole mitään pilannut. Nyt ryhdistäydy. Miksi sinun yksin pitää maksaa lasten harrastukset? Neuvottele miehen kanssa maksuista.

Ei mies ole niihin osallistunut aiemminkaan. On sitä mieltä että minä oon ne lapsille hommannut niin saan maksaa ja kuskata. Lapset ovat ne kyllä itse halunneet...

Mutta tämmöinen jako meillä on ollut.

Kyllä minusta vahvasti sille tuntuu että käyttäytymällä toisin ei oltaisi tässä tilanteessa. Siis jos minä en olisi ollut tyhmä.

Talous menee täysin kuralle tämän eron myötä. Meillä molemmilla. Ei siitä harrastuksia maksella.

Kyllä siihen pari vuotta menee.

Avioero on yksi elämän suurimmista kriiseistä. Aluksi tuntuu toivottomalta, mutta kyllä siitä selviää ajan kanssa. Olet vasta ihan alussa eroprosessissa. Kaikki tunteet tulee käytyä moneen kertaan, kuin vuoristoradalla menisi.

jos mies ei oo osallistunut harrastusmaksuihin ja on ollut muutenkin noin yhteistyöhaluton ja siihen päälle vielä jätti sut, niin ei se sun tyhmyyttä ole että ero tuli. aina eroon liittyy monta seikkaa, mutta luultavasti et olisi voinut pitää tätä miestä edes anelemalla, joten koita olla syyllistämättä itseäsi liikaa vaikka se vaikeaa onkin. jonkun ajan päästä voit jopa pitää eroa hyvänä asiana joka teki elämästäsi paremman.

talousasiat kyllä järjestyy ajallaan. jos harrastukset pitäisikin lopettaa, älä kerro lapsille kaikkia näitä uutisia kerralla kun olet itsekin vielä tunnekuohun vallassa. tee kaikki talous- ja arkipäätökset ajan kanssa äläkä heti.

kyllä se siitä. eroaminen on vaikeeta, mutta ei ne lapsetkaan siitä pilaannu.

Kiva draamaqueen. Kyllä erosta selviää eivätkä  lapsetkaan siitä pilalle mene.

Säkin voisit ap kasvaa aikuiseksi ja tajuta ettei ole normaalia rakentaa koko  elämäänsä yhden ihmisen varaan.

En tiedä syitä, mutta jos on rakastamansa henkilön kanssa, niin silloin on tapana kunnioittaa toista. Elämä on kasvua ja nyt sinulla on sellaisen paikka. Kyllä se ero helpottaa aikanaan ja elämä paranee mitä vanhemmaksi elää, kunhan et jää menneeseen kiinni, vaan suuntaat ennakkoluulottamasti uusiin haasteisiin. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin.

En halua enää olla tekemisissä ex-vaimoni kanssa. Lasten asioista vain keskustellaan.

Eli erosta sinänsä pääsee yli, mutta en ole voinut enää luottaa toiseen ihmiseen parisuhdemielessä ja luulen etten koskaan tule täysin luottamaankaan. Eli kyllä se ero minut pilasi. Luottamus ja turvallisuudentunne on mennyttä. Vuosia jo erosta. Elämä sinänsä pysynyt koko ajan raiteillaan.

En tiedä tuleeko hylkääjälle vastaavanlaisia tuntemuksia.

Vierailija kirjoitti:

En halua enää olla tekemisissä ex-vaimoni kanssa. Lasten asioista vain keskustellaan.

Eli erosta sinänsä pääsee yli, mutta en ole voinut enää luottaa toiseen ihmiseen parisuhdemielessä ja luulen etten koskaan tule täysin luottamaankaan. Eli kyllä se ero minut pilasi. Luottamus ja turvallisuudentunne on mennyttä. Vuosia jo erosta. Elämä sinänsä pysynyt koko ajan raiteillaan.

En tiedä tuleeko hylkääjälle vastaavanlaisia tuntemuksia.

Minut vaihdettiin lennosta toiseen. Kolmen vuoden jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni. Luotan häneen sataprosenttisesti, yllättävää sinänsä. Syynä on hänen oma käytöksensä. Eksä katseli missikisoja ja huomasin sivusilmällä tiirailevan muita naisia, mutta tämä mies katsoo vain autojen perään. Ei näytä edes huomaavan muita.

Mutta se on totta, että vaaleanpunainen illuusio on karissut pois. Tiedän, että toinen voi muuttua, että elämä on hallitsematonta eikä sitä voi kontrolloida. Olen tajunnut, että sidoin turvallisuudentunteen eksään, ja toinen ihminen ei voi koskaan sitä täyttää.

Eniten ahdistaa lasten puolesta. :( ne on viattomia siihen että aikuiset on sössineet asiansa.

Oli ero miten hyvä tahansa, se tulee vaikuttamaan niiden elämään valtavan paljon. Pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ahdistaa lasten puolesta. :( ne on viattomia siihen että aikuiset on sössineet asiansa.

Oli ero miten hyvä tahansa, se tulee vaikuttamaan niiden elämään valtavan paljon. Pelottaa.

Minäkin surin lapsia pahimmassa kriisissä eräälle lääkärille. Tämä sanoi, että lapset näyttävät selviävän erosta paljon paremmin kuin aikuiset. Allekirjoitan väitteen.

Nimin. Erosta 8 vuotta

Soita balalaikkaa ja tanssi ripaskaa. Ukkonen taistelee, Thunderbot iskee.

Mitä tulee lapsena ero perheessä eläneistä viikko viikko vaeltajista aikuisina? 🤔

Näennäisesti lapset varmasti sopeutuu. Niin kauan kunnes kasvavat ja ymmärtävät paremmin. Kivaahan se lapsista on kun kummastakin kodista saa ns parhaat palat. Vanhemmat jaksavat niin paljon paremmin kun saavat levätä toisen viikon.

Onko se todellista elämää? Onko se tulevaisuudessa ainut lasten oppia elämä? Entä kun arki rupeaa joskus painamaan kun niillä on oma perhe, onko se automaattisesti ero??

Mun elämä tulee olemaan kurjaa ikuisesti. Olin niin kauan kotiäiti että eläkkeenkin kanssa tulee ongelmia. Mies on kyllä ollut silloinkin kokoajan eläkesäästäjä...

Tiukkaa, niukkaa, yksinäistä kurjuutta luvassa.

Hyvä minä. Paskoja valintoja.

:(