Ystäväni mies lähti eilen töiden jälkeen syömään ja parille....

Ei vastaa kännykkään.

Nyt perhe odottaa kusi sukassa missä kunnossa isä palaa.



Isä on ns. kunnollinen, akateemisesti koulutettu ja korkeassa virassa.

tekee aina välillä näitä ohareita. Joskus kestävät viikonkin. Ystäväni " on tulossa hulluksi" kun aina saa pelätä milloin taas katoaa dokaamaan.

Lapset kärsivät tuosta todella paljon; vaikka äijä kuinka olisi " hyvä isä" ....

Tunnen myötätuntoa ystävääsi kohtaan, mutta jos olisin rohkeampi, voisin itsekin tehdä ihan samanlaisen katoamistempun... Mutta ei voi lähteä mihinkään, kun on mies ja lapset ja työ ja siivoaminen ja pyykinpesu ja...

Sekin on jo vähän epistä.

Harvemmin naiset tekevät tälläisia " irtiottoja" .

Musta olisi reilumpaa sanoa, että nyt menen kuin vain kadota ja jättää vastaamatta kännykkään.

Vierailija:

Tunnen myötätuntoa ystävääsi kohtaan, mutta jos olisin rohkeampi, voisin itsekin tehdä ihan samanlaisen katoamistempun... Mutta ei voi lähteä mihinkään, kun on mies ja lapset ja työ ja siivoaminen ja pyykinpesu ja...

päiväkausiksi ilmoittamatta mitään perheelleen, vastoin lupauksiaan, jättäen toiset huolehtimaan, pelkäämään ja toisen vanhemman täysin yksin vastuuseen kaikesta. Jos mitenkään sympatiseeraat sitä, että joku perheellinen,parisuhteellinen ihminen vain " ottaa ja katoaa" ryypiskelemään, olet vastuuntunnoton ja empatiakyvytön, etkä välitä kumppanistasi ja perheestäsi paskan vertaa.



Minusta parishuteessa ja perheessä pitää olla vapaus ja mahdollisuuksia harrastaa, käydä ulkona ja vaikka välillä käydä vetämässä pää täyteen molemmilla osapuolilla. Enkä voikaan ymmärtää sellaisia perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat on vain sidottu kotiin ja sen velvollisuuksiin...Ehkä näitä katoamisia tapahtuu enemmän sellaisissa parisuhteissa, joissa ihmiset tuntevat olevansa tukahdettuja ja talutushihnassa, eivätkä koskaan pääse " luvan kanssa" mihinkään?

Missään nimessä ei kuitenkaan koskaan ole oikein vain ottaa ja lähteä ryyppyreissulle, ilman että asiasta on puhuttu tai edes ilmoitettu toisille. Jättää nyt rakastamansa ihmiset yksin pelkäämään ja huolehtimaan...Se on pelkkää itsekyyttä!

Kuka jaksaa elää ainaisessa pelossa, kun toinen ei vaan viitsi ilmoittaa onko edes hengissä? Jättäisin kyllä miehen!

Ystäväni on kotiäiti, joten se rajoittaa sitä lähtemistä jonkin verran. Ei ole työpaikkaa. Millä elättää lapset? Hankala kuvio mutta ei taatusti ainoa.

Kyllä Suomessa pärjää yksinhuoltajanakin, työttömänäkin. Ei tietysti elä levesti, mutta tuilla asuu ja syö ja ostaa perustarpeet niin kauan kun löytää töitä. Itse asiassa toimeentulotuella elää ihan mukavastikin, jos ei ole kauhean korkeat kriteerit esim. asumisen suhteen. Yksinhuoltajan taloudessa pitää vähän joustaa kämpän sijainnista ja koosta, mutta minä ainakin tein aikanani mieluummin sen valinnan, että nukuin yksin vuodesohvalla pienen kodin olohuoneessa (lapsilla oma huone) mieluummin kuin ison talon erillisessä makuuhuoneessa kusipäämiehen vieressä.



Ja nyt on sekä ammatti että loistava mies rinnalla. Sanot ystävällesi, että hän pärjää yksinkin. Taloudellisesti tulee toimeen ja henkisesti voi paremmin.

" isä" on elatusvelvollinen. Ai että ärsyttää tuollaiset kakarat, jotka menee vielä lisääntymään. Toisekseen ärsyttää myös tuollaiset naiset, jotka pysyy noitten ääliöiden kanssa materiaalisten seikkojen vuoksi. Hei naiset, ei oteta enää tuollaisia ukkoja, annetaan niiden kuolla sukupuuttoon tai hävitä omaan egoonsa tai jonnekin. Ei niitä kukaan tarvitse! Eikä tuollaisten pitäisi antaa lisääntyä eikä olla esimerkkinä lapsillemme. Piste.

Saa vapaasti mennä ja tulla. Ohareita tapahtui myös silloin tällöin. Aluksi sitä pelkäsi et on sattunut jotain, lopussa tiesi jo etukäteen et on turha odotella.

Ja kotiäiti olin minäkin tuolloin, mutta nykyään töissä. Ja paremmin pärjään taloudellisesti nykyään.

Hiiteen tuollaiset ukot!