Joskus se elämä on vaan niin reilua - ex-mies sai opetuksen
Ex-mieheni petti minua ja meille tuli ero. Otin eron aika raskaasti ja - yllätys, yllätys - näytin erilaisia tunteita aika paljon. Minut leimattiin miehen ja miehen suvun puolelta hulluksi narsistiksi. Mies meni heti eromme jälkeen uuteen suhteeseen uuden naisen kanssa. Mulla oli heti tästä naisesta aavistukset, eikä mitkään positiiviset. Jostain syystä minusta on kehittynyt hyvä ihmistuntija. Nainen tuli melkein heti raskaaksi, ex-mies eli elämäänsä tämän uuden, niin ihanan naisen kautta. Ex-miehen suhteet kavereihin alkoi jäätyä, sukulaisten kanssa oli paljon vähemmän tekemisissä kuin ennen. Lapsi syntyi vuosi sitten ja nyt kuulin, että eksälleni ja tälle "maailman ihanimmalle naiselle" on tulossa ero.
Jotenkin mä vaan arvasin tän kaiken. Minua pidettiin narsistina, mutta olisikohan niin, että ex-mies kohtasi nyt oikeasti sen todellisen narsistin. Tai sitten ex-mieheni on tise jollain tavalla anrsistinen. Oli miten oli, elämä on joskus vaan niin ihanan reilua.
Kommentit (20)
Kannattaisko sunkin keskittyä ihan vaan omaan elämääsi ja jättää katkeruus ja sen analysointi, kuka on narsisti vai onko kukaan, sikseen. Älä vatvo menneitä.
Vierailija kirjoitti:
Katkeroitunut miesviha on tämän foorumin polttoainetta.
Mistä niin päättelet?
ap
Mitä järkee ex- miehen elämää seurata ja kommentoida? Varmaan kannattais unohtaa koko tyyppi.
Edelleenkin tuota narsisti-diagnoosia jaellaan todella helposti ja heppoisin perustein - teillä puolin ja toisin. Sinä et ole tainnut päästä miehestäsi yli vielä, kun hänen elämänsä ja sen käänteet kiinnostavat noin kovasti ja aiheuttavat tunteita. Toivon, että pääset kuitenkin, elämäsi tulee sitten olemaan helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin tuota narsisti-diagnoosia jaellaan todella helposti ja heppoisin perustein - teillä puolin ja toisin. Sinä et ole tainnut päästä miehestäsi yli vielä, kun hänen elämänsä ja sen käänteet kiinnostavat noin kovasti ja aiheuttavat tunteita. Toivon, että pääset kuitenkin, elämäsi tulee sitten olemaan helpompaa.
En ole päässyt yli vielä erosta, sen myönnän. Siitä kuitenkin aikaa vasta alle kaksi vuotta. Se oli kaikin puolin aika traumaattinen kokemus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin tuota narsisti-diagnoosia jaellaan todella helposti ja heppoisin perustein - teillä puolin ja toisin. Sinä et ole tainnut päästä miehestäsi yli vielä, kun hänen elämänsä ja sen käänteet kiinnostavat noin kovasti ja aiheuttavat tunteita. Toivon, että pääset kuitenkin, elämäsi tulee sitten olemaan helpompaa.
En ole päässyt yli vielä erosta, sen myönnän. Siitä kuitenkin aikaa vasta alle kaksi vuotta. Se oli kaikin puolin aika traumaattinen kokemus.
ap
Älä ainakaan enää sekaannu moiseen. Vahingonilo on ihan sallittua, ei se ketään vahingoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin tuota narsisti-diagnoosia jaellaan todella helposti ja heppoisin perustein - teillä puolin ja toisin. Sinä et ole tainnut päästä miehestäsi yli vielä, kun hänen elämänsä ja sen käänteet kiinnostavat noin kovasti ja aiheuttavat tunteita. Toivon, että pääset kuitenkin, elämäsi tulee sitten olemaan helpompaa.
En ole päässyt yli vielä erosta, sen myönnän. Siitä kuitenkin aikaa vasta alle kaksi vuotta. Se oli kaikin puolin aika traumaattinen kokemus.
ap
Älä ainakaan enää sekaannu moiseen. Vahingonilo on ihan sallittua, ei se ketään vahingoita.
Sen voit uskoa, että tästä jutusta sain myös itse opetuksen. Jatkossa valitsen miehet tarkemmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkee ex- miehen elämää seurata ja kommentoida? Varmaan kannattais unohtaa koko tyyppi.
Helpommin sanottu kuin tehty. Tälläkin hetkellä vielä käyn terapiassa tämän asian takia.
Lisäksi en voi kokonaan pyyhkiä miestä pois elämästäni, hän on kuitenkin lapsieni isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin tuota narsisti-diagnoosia jaellaan todella helposti ja heppoisin perustein - teillä puolin ja toisin. Sinä et ole tainnut päästä miehestäsi yli vielä, kun hänen elämänsä ja sen käänteet kiinnostavat noin kovasti ja aiheuttavat tunteita. Toivon, että pääset kuitenkin, elämäsi tulee sitten olemaan helpompaa.
En ole päässyt yli vielä erosta, sen myönnän. Siitä kuitenkin aikaa vasta alle kaksi vuotta. Se oli kaikin puolin aika traumaattinen kokemus.
ap
Voi että :( Mä en oikein tiedä edes, mitä sellaista voisi sanoa, mikä tähän auttaa. Aika auttaa ja se, että koeta ajatella, että ero oli hyväksi - pääsit eroon pettävästä miehestä ja olet ansainnut parempaa. Hän ei ollut sinua kohtaan hyvä eikä reilu. Se, miten exälläsi menee ja mitä hän tekee, ei ole enää sinun elämääsi. Ymmärrän, että on vaikeaa olla välinpitämätön, mutta yritä - sekin alkaa harjoittelemalla luonnistua aina vaan paremmin.
Jotakin hyötyä sentään oli siitä, kun exä veti turp aan. En haikaile exän perään eikä pätkääkään kiinnosta, miten sillä menee. Erittäin helppoa olla välinpitämätön.
Minun ex- ukkoni ja entinen työkaverini ainakin kohtelivat minua niin vittumaisesti,että en ikinä unohda sitä.Elämä on jatkunut ja olen onnellinen.Ikinä en palaisi entiseen.
Khyyyllä minä silti jaksan istua altaan reunalla odottamassa sen täyttymistä. Se on minun palkkani niistä kärsimyksistä,että elämä opettaa heitäkin vielä.Parasta on se,että ei tarvitse tehdä edes mitään sen eteen.Ihan itse ryssivät asiansa.
Olen silti periaatteessa ihan "normaali", vaikka protestilistaa ajoittain seuraankin.
Joskus kun tuntee tulleensa kohdelluksi väärin niin ainoa lohduttava ajatus on että paha saa vielä palkkansa. Hyvä niin, sillä silloin ei niin helposti lähde toteuttamaan jotain lapsellisia kostotoimenpiteitä, joilla pelkästään nolaisi itsensä. Kostofantasiatkin voi olla helpottavia. Mutta kaksi vuotta...eiköhän se alkaisi olla jo tarpeeksi pitkä aika mennä eteen päin.
Eihän ap mitään kosto toimenpiteitä ole tehnyt.Hän vain nauttii vahingonilosta ja siitä että hänessä ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni petti minua ja meille tuli ero. Otin eron aika raskaasti ja - yllätys, yllätys - näytin erilaisia tunteita aika paljon. Minut leimattiin miehen ja miehen suvun puolelta hulluksi narsistiksi. Mies meni heti eromme jälkeen uuteen suhteeseen uuden naisen kanssa. Mulla oli heti tästä naisesta aavistukset, eikä mitkään positiiviset. Jostain syystä minusta on kehittynyt hyvä ihmistuntija. Nainen tuli melkein heti raskaaksi, ex-mies eli elämäänsä tämän uuden, niin ihanan naisen kautta. Ex-miehen suhteet kavereihin alkoi jäätyä, sukulaisten kanssa oli paljon vähemmän tekemisissä kuin ennen. Lapsi syntyi vuosi sitten ja nyt kuulin, että eksälleni ja tälle "maailman ihanimmalle naiselle" on tulossa ero.
Jotenkin mä vaan arvasin tän kaiken. Minua pidettiin narsistina, mutta olisikohan niin, että ex-mies kohtasi nyt oikeasti sen todellisen narsistin. Tai sitten ex-mieheni on tise jollain tavalla anrsistinen. Oli miten oli, elämä on joskus vaan niin ihanan reilua.
Mä jotenkin säälin sua. Musta sä nimittelet ihmisiä ihan turhaan narsisteiksi tajuamatta että ero voi vauvavuotena tulla ihan ilman tuollaistakin.
Et ole vielä yli exästäsi kun sulla on tarve kirjoitella moista tänne. Vahingonilo ei kaunista tai paranna sua pätkääkään. Miettimällä exäsi asioita todistat muille että exällä on edelleen valtaa sinuun. Just get over it.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun tuntee tulleensa kohdelluksi väärin niin ainoa lohduttava ajatus on että paha saa vielä palkkansa. Hyvä niin, sillä silloin ei niin helposti lähde toteuttamaan jotain lapsellisia kostotoimenpiteitä, joilla pelkästään nolaisi itsensä. Kostofantasiatkin voi olla helpottavia. Mutta kaksi vuotta...eiköhän se alkaisi olla jo tarpeeksi pitkä aika mennä eteen päin.
Joo, Ap on edelleen kiinni exässä. 11kk on tutkitusti se milloin "alkaa helpottaa" mutta Ap menee jo reilusti toista vuotta.
Sure rauhassa, ole rauhassa vahingoniloinen, mutta pysy kaukana ex-miehestä jos ei yhteisiä lapsia. Yritä rakentaa uutta elämää.
Narsistien uhrien tuen foorumilla oli aikanaan narsistin uhrin kirjoitus, jossa hän moitti rankasti sitä, kuinka nykyään on tapana leimata kaikki ihmiset, joilla on joku hankala tai epämiellyttävä luonteenpiirre narsisteiksi. Tuon kirjoittajan mukaan kun toisen leimaa narsistiksi, voi itse lakata katsomasta peiliin. Kaikki on narsistin syytä, ja itse vapautuu kaikesta vastuusta. Näin meilläkin kävi kotona. Toinen vanhempi (epävakaa), syytti toista (normaali) narsistiksi. Näin kaikki parisuhteen ongelmat johtuivatkin siitä, että toinen on narsisti, ja koska narsistia ei voi parantaa, ei tällä ”narsistin uhrilla” ollut mitään vastuuta edes yrittää. Hän sai uhriutua rauhassa.
Kaikki kusipäät eivät ole automaattisesti narsisteja. Mm. epävakaa oireilee hyvin saman tyyppisesti kuin narsisti, mutta oireilun syyt ovat erilaiset, ja niihin voi saada apua. Mustasukkainen kontrollifriikki ei myöskään välttämättä ole narsisti. Aikuinen lapsen tasolle tunne-elämältään jäänyt ei ole narsisti.
Ei sillä, että kenenkään pitäisi näitäkään ongelmatapauksia yrittää pelastaa, loppukädessä kaikki aikuiset ovat vastuussa omasta onnestaan. Niin narsistien uhrit, epävakaat, kuin mustasukkaisetkin. Radio Mafialla aikanaan haastateltiin suomalaista miestä, joka kuuli ääniä päänsä sisällä. Hän oli jossain kohtaa sairauttaan ymmärtänyt, että huolimatta siitä, mitä ne äänet häntä käskevät tekemään, hän on itse vastuussa omista teoistaan. Jos tälläinen vakavasti ja selvästi mielenterveysongelmainen pystyy oman vastuunsa ymmärtämään, kaikkien normaalienkin pitäisi siihen kyetä.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin tuntee vahingoniloa. Harva meistä on sellaisen yläpuolella, varsinkin jos kyse on ihmisestä keneltä on tullut reilusti paskaa niskaan. Kyllä sitä saa tuntea, mutta siitä pitää myös lähteä jatkamaan elämää ja unohtamaan koko tyyppi. Katkeroitumaan ei kannata jäädä, päästä irti, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Katkeroitunut miesviha on tämän foorumin polttoainetta.