Lue keskustelun säännöt.
Yh-vanhempana ilman "turvaverkkoja"?
11.08.2018 |
Onko teillä muilla hankalaa, kun ei ole esim. työpaikan ulkopuolella lainkaan aikuista juttuseuraa, puhumattakaan siitä, että joku joskus tulisi kylään ja edes hetken vahtisi lapsia, jotta saisi siivota rauhassa ilman jatkuvia keskeytyksiä? Olen koettanut omilta vanhemmiltani kysyä apua, mutta kumpikaan ei suostu muuta kuin sellaisiin tapaamisiin, joissa itse maksan heidän kaikki kulunsa tai sitten on kakkua ym. hienoa tarjottavaa. Kumpikaan ei suostu auttamaan lastenhoidossa edes paria tuntia kuukaudessa. Muita läheisiä aikuisia ihmisiä elämässäni ei ole. Olisiko joitain vinkkejä kaltaisilleni?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin maksat vanhempiesi kaikki kulut kun tulevat tapaamaan? Matkakulut ja ruuat vai miten? Miten kukaan aikuinen ihminen kehtaa sellaista vaatia? Eihän sinun pidä tietenkään sellaiseen suostua.
Siis esim. jos menisimme samassa kaupungissa sijaitsevaan eläinpuistoon yhdessä, niin maksaisin kulkuvälineiden liput ja pääsymaksut sekä ruokien/eväiden hinnan tai muuten he eivät suostu tulemaan mukaan.
He eivät myöskään suostu tulemaan arkisena päivänä, jolloin ei ole erityisiä, normaalista kotiruoasta poikkeavia tarjoiluita heille. Isäni ei suostu tulemaan kuin taksilla jne. Menee vain vähän vaikeaksi.
Kyseessä ovat molempien vanhempieni ainoat lapsenlapset, mutta heiltä kiinnostus on hyvin vähäistä. Osin ehkä sen taustanikin vuoksi omakin sosiaalinen elämäni on ollut aika rajoittunutta. Toki voisin vain yrittää aktiivisesti tutustua ihmisiin ja olla sosiaalisempi, mutta se tuntuu hankalalta ja vieraalta mulle. Kunpa edes vanhempani osallistuisivat/tukisivat hieman, mutta kun ei. :/
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä edes pyydä tollasia vanhempia. Tai menette niille Passattavaksi ja siellä joko rentoudut tai hoidat pakollisia juttuja.
Minkä ikäisiä omat isovanhemmat ovat? Entä tädit, Kummit ja sisarukset jos joku auttaisi.
Etsi luotettava lastenhoitaja, sellainen voi tulla jopa halvemmaksi kuin vanhempien apu.
Yritä saada ex auttamaan enemmän.
Pakota itsesi sosiaalisemmaksi. Vauva ja taaperoikäisten vanhemmat kaipaavat usein seuraa ja vertaistukea.
Pyydä perhetyötä tai pidä pidempiä aikoja tarhassa.
Äärihädässä sijaisperhe.
Mulla oli ensimmäinen lapsivapaa tänä kesänä kun lapsi oli leirillä. Nyt 14v. Vanhemmat ja sisarus sekä kummeja on, mutta kukaan ei ole koskaan halunnut auttaa tai olla lapsen kanssa, vaikka olen kertonit olevani täysin loppu ja itsemurhan partaalla henkisesti. Arjen jotenkin hoitanut mutta onhan lapsi kokenut ankean lapsuuden. Olen leski joten isää ei ole ollut kuvioissa sen jälkeen kun lapsi täytti 2v.
Kaikki läheiset eivät vaan välitä. Totaaliyksinhuoltajuus on raskas taakka. Omaa itseä ei enää ole ja yksinäisyys on lohdutonta.
Vierailija kirjoitti:
Missä asut?
Pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ensimmäinen lapsivapaa tänä kesänä kun lapsi oli leirillä. Nyt 14v. Vanhemmat ja sisarus sekä kummeja on, mutta kukaan ei ole koskaan halunnut auttaa tai olla lapsen kanssa, vaikka olen kertonit olevani täysin loppu ja itsemurhan partaalla henkisesti. Arjen jotenkin hoitanut mutta onhan lapsi kokenut ankean lapsuuden. Olen leski joten isää ei ole ollut kuvioissa sen jälkeen kun lapsi täytti 2v.
Kaikki läheiset eivät vaan välitä. Totaaliyksinhuoltajuus on raskas taakka. Omaa itseä ei enää ole ja yksinäisyys on lohdutonta.
En kyllä käsitä äärimmäisen passiivisia ja vältteleviä läheisiä. :/ Enkä sitä, miksi läheiseni eivät halua olla tekemisissä ilman että olen itse se erittäin aloitteellinen ja kaiken maksava osapuoli, joka on myös valmis ottamaan vastaan toistuvia ohareita ym. jopa synttäreiden osalta (yleensä äitini peruu viime tipassa tulon lasteni synttäreille ja ei ole itse asiassa kertaakaan ollut lapsenlastensa synttäreillä).
Olen aina ollut ns. kiltti tyttö ja sisarpuolilleni ostin aina lahjoja ja muistin heitä kaikissa tilanteissa sekä kävin syntymäpäivillä, vaikka olin yli parikymppinen ja asuin toisessa maassa, kun he syntyivät. Ihan joku pari tuntiakin kuukaudessa olisivat kullanarvoisia.
Me toimimme tukiperheenä tällaisille lapsille/ perheille. Toisessa perheessä meillä äidin kanssa kemiat kohtaa niin että tavataan leikkipuistoissa ja kahvitellaan muulloinkin kuin sovittuina viikonloppuina. Muutoin sovittu että lapset käy 1-2 krt/kk pääasiassa vkl ja nämä ovat olleet hyviä henkireikiä yksinhuoltajille ja kun perhe tulee tutuksi niin lapselle myös mummolan korvikkeita. Nykyään ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas että on mahdollista saada tukiperhe, riittää että on yksinhuoltaja jolla ei omaa tukiverkostoa.
Tällaista voi harkita ja kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse löysin kavereita ja jopa ystäviä "vauvakerhoista" eli leikkipuistojen avoimesta lapsiperhetoiminnasta. Kun lapset ovat samanikäisiä, asutaan lähekkäin ja nähdään puistossa useita kertoja viikossa niin kyllähän siinä tutustuu. Osasta jäi vain tuttuja ja osa on elämässä tiiviisti edelleen usean vuoden jälkeen. Jonkun äidin kanssa taisimme välillä hoitaa taaperoitamme vuorotellen, jotta toinen sai vaikka siivottua kotona. Vaatii kyllä itseltäkin aloitteellisuutta ja avoimuutta mutta kannattaa kyllä yrittää tutustua alueen muihin kotiäiteihin.
Osassa kaupungeista on mahdollista saada kaupungilta lastenhoitoapua. Maksullista kyllä mutta meillä kävi vuorotellen kaksi lastenhoitajaa joka viikko pari tuntia, jotta itse pääsin hetkeksi olemaan muutakin kuin äiti. Usein kävin uimassa, kampaajalla, hierojalla tai jotain vastaavaa joka pienen lapsen kanssa olisi ollut hankalaa. Meillä saa myös seurakunnalta lapsenhoitoapua satunnaisesti.
Siis miten niin maksat vanhempiesi kaikki kulut kun tulevat tapaamaan? Matkakulut ja ruuat vai miten? Miten kukaan aikuinen ihminen kehtaa sellaista vaatia? Eihän sinun pidä tietenkään sellaiseen suostua.