Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Papin ammatista
10.08.2018 |
Olen alkanut tuntea jonkinasteista kutsumusta papin työhön, mutta en ole varma onko minusta siihen. Jos täällä on pappeja tai muuten aiheesta tietäviä, niin voisitteko valottaa minkälaista papin työ oikeasti on. Etenkin haluaisin tietää siihen liittyvistä vaikeuksista ja ongelmallisista puolista. Kiitos, jos viitsitte vastata!
Kommentit (9)
Luultavasti kahdenkymmenen vuoden kuluttua enää alle puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon. Siinä mielessä työllisyyden kannalta papin työ on haasteellinen. Väistämättä pappien tarve tulee vähenemään.
Ellei sitten tapahtu suurta muutosta nykyisessä kehityksessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kahdenkymmenen vuoden kuluttua enää alle puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon. Siinä mielessä työllisyyden kannalta papin työ on haasteellinen. Väistämättä pappien tarve tulee vähenemään.
Ellei sitten tapahtu suurta muutosta nykyisessä kehityksessä...
Tämä kehitys näkyy jo nyt hupenevina taloudellisina resursseina. Silloin kun aloitin opinnot kymmenkunta vuotta sitten, mainostettiin kovasti pappispulaa, joka koittaa, kun suuret ikäluokat eläköityvät. No, sitäpä ei osattu ennustaa, että kirkkoon tuli myös jäsenpula, minkä seurauksena eläköitymisen kautta vapautuvat virat lakkautettiin. Nyt meillä koulutetaan edelleen valtava määrä teologeja paikkaamaan pappispulaa, jota ei tullut eikä koskaan tule. Se on surullista varsinkin niille monille, jotka motivoituneina ja pappeudesta haaveillen opiskelevat maisterin tutkinnon ja päätyvätkin kortistoon tai aivan muihin töihin. Tässä hyvä artikkeli aiheesta: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-kukaan-ei-tule-repimaan-kotoa-toihin…
Terv. 1
Mun tytär oli menossa lukemaan teologiaa, mutta tuli toisiin ajatuksiin kun tutki just tota työllisyystilannetta ja tulevaisuuden näkymiä.
Nyt pääsi lukemaan psykologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär oli menossa lukemaan teologiaa, mutta tuli toisiin ajatuksiin kun tutki just tota työllisyystilannetta ja tulevaisuuden näkymiä.
Nyt pääsi lukemaan psykologiaa.
onnea tyttärellenne toisen opiskelupaikan saamisen johdosta. Yleisemmin kuitenkin muistuttaisin, että vain osasta teologiaa opikelevista tulee koskaan tai missään vaiheessa pappeja. Toiseksi. Se, millainen jollain alalla on työllisyys tänään kertoo hyvin heikosti siitä, mikä on työllisyys tilanne vaikka vain kymmenen vuoden kuluttua. - Uskon kyllä, että psykologeilla on kymmenen vuoden päästä töitä samoin saattaa olla papeillakin. - Molemmat töitä, joita on aika vaikea korvata kokonaan esimerkiksi tekoälyllä tai robotiikalla, joka taas uhkaa monia nykyannatteja. Toisaalta molemmat vahvoja persoona ja henkilöammatteja, molempia tekee varmasti vain rahasta, mutta pelkästään rahhan vuoksi tekeminen saattaa olla yllättävä raskasta.
Sanotaan, että papiksi kannattaa ryhtyä vain, jos ei voi kuvitella tekevänsä mitään muuta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahtava työ, jos elää tälle asialle :) Vaikea usein yhdistää muuta elämää tähän. Kysyy rakkautta, loputtomasti. Usko, toivo ja rakkaus motivoivat, ei raha, ei työnantaja=kirkko.
Vanha ketju, mutta kiinnostava.
Työtilanne käsittääkseni yhtä huono, ellei huonompikin kuin muutaman vuotta sitten?
Miten paljon teologian opiskelijoissa on aikuisia ammatinvaihtajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä aina perustaa kilpailevan kultin, jos ei seurakuntaan pääse papiksi. Loitsujen perusasiat ja joutavien puhuminen kun ovat hallussa.
Alue: Aihe vapaa
Pappien työllistyminen on tänä päivänä erittäin haastavaa. Teologeja valmistuu moninkertaisesti enemmän kuin paikkoja on. Kaikista pappeudesta haaveilevista ei ikävä kyllä tule pappia. Suhteet ja opiskeluaikaiset (kesä)työkokemukset seurakunnissa ovat korvaamattoman tärkeitä. Vakituiset virat ovat harvojen herkkua, työtä tehdään pätkissä Suomen Siionia kiertäen. :)
Itse työ on ainakin minusta raskasta ja kiireistä. Toimituksia (lähinnä hautajaisia ja kasteita) on paljon, ja viikonloput ovat erittäin uuvuttavia. Lauantaina on tavallisesti ainakin kahdet hautajaiset muistotilaisuuksineen, perjantaina monesti vielä yhdet ja sunnuntaina messun jälkeen kaste tai kaksi. Kiire on, mutta seurakuntalaisille sitä ei saa näyttää.
Palkka on erittäin vaatimaton. Mitään lisiä ei tule tietenkään. Oma bruttoni on alle 2700€ ja kaikilla ikälusillä se nousee kolmentonnin kieppeille 15 virkavuoden jälkeen. Toki on mahdollista yrittää hakeutua johtotehtäviin, mutta niissä perustyön päälle kasataan vielä iso läjä hallintoa.
On tässä työssä hyvääkin: syvät kohtaamiset, rinnalla kulkeminen, yhdessä etsiminen ja tekeminen. Niistä huolimatta suunnittelen itse alanvaihtoa jonnekin muualle.