Lapsesi kasvattavat päikkytädit, tunnetko syyllisyyttä?

Kuules, se syyllisyys vaan pahenee lastenlasten kohdalla. Juuri tästä syystä toivon lottovoittoa.

Venäjällä mummo pääsee eläkkeelle 50-vuotiaana, jos hoitaa lapsenlapsiaan. Tulispa meillekin. Päästäisiin samalla ikärasismista ja työttömyydestä eroon.

Miksi sanoit irti jos kyse on parista vuodesta? Ainakin ammattikorkean puolella saa pitää sen kaksi vuotta poissaoloa menettämättä opiskelupaikkaansa.

Samaa itsekkin pohtinut. En tiedä onko kateus tai mustasukkaisuus oikeita sanoja, siltä tuntuu. Tosi epäreilulta tuntuu että joku toinen viettäisi kaikki päivät ja katsoisi vierestä kun oma lapseni kasvaa ja kehittyy. Kuulisin vain mitä kivaa ne on tehnyt ja itse en saisi olla mukana... illalla kotiin ruokaa tekemään ja siivoomaan ja lapsi unille. Tosiaanko tätä se olisi? Kamala ajatus.

Miksi se on aina nainen, joka uhraa omat unelmansa ja tavoitteensa perheen eteen? Ikään kuin oletusarvoisesti. Miksi ei ikinä mies, tai edes joku järjestely, että molemmat joustavat jonkin verran. Aina kaikki lähtee naiselta, vaikka molempien lapset

Minä mietin tätä näin 34-vuotiaana, lapsettomana uudelleenkouluttautujana. Haluaisimme mahdollisesti lapsen mieheni kanssa, mutta nämä asiat mietityttävät. Ikää on, mutta todennäköisesti yritystä lykätään edelleen, sillä suoraan sanottuna hirvittää, jos joutuu noin paljosta luopumaan. Lapsi tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen.

Ei lasta päikkytädit kasvata, vaan toiset lapset. Päikkytätejä on 20 lapsen kanssa kerrallaan tasan 1 kpl, ei se ehdi kasvattamaan. Loput aikuiset tekee vasuja ja suunnitelmia ja istuu palavereissa pohtimassa, että pitääkö Villen äidistä tehdä lasu, kun Villen vaatteet on kaikki sinisiä.

Itse opiskelen täyspäiväisesti, ja koulupäiväni ovat silti melko lyhyitä. Yksi pitkä 8-18 päivä on, mutta vastapainona sitten parin tunnin päiviä ja yksi vapaapäivä joka viikko. Kyllä mun lapset siis enemmän viettää aikaa minun kanssani kuin päiväkodissa. Meillä myös tulee se 4 viikkoa lomaa pelkästään joululomasta. Kesällä vielä lisää, tosin täytyisi töitä tehdä silloin, mutta on lapsilla isäkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen täyspäiväisesti, ja koulupäiväni ovat silti melko lyhyitä. Yksi pitkä 8-18 päivä on, mutta vastapainona sitten parin tunnin päiviä ja yksi vapaapäivä joka viikko. Kyllä mun lapset siis enemmän viettää aikaa minun kanssani kuin päiväkodissa. Meillä myös tulee se 4 viikkoa lomaa pelkästään joululomasta. Kesällä vielä lisää, tosin täytyisi töitä tehdä silloin, mutta on lapsilla isäkin.

Ja tuo yksi vapaapäivä on siis ylimääräinen viikonlopun lisäksi eli meillä on 3 vapaapäivää joka viikko.

Olen vienyt esikoiseni hoitoon 9kk vanhana, silti väitän, että minä olen suurimmaksi osaksi hänet kasvattanut, olen nähnyt hänen ensi askeleensa, opettanut potalle, opettanut ajattelemaan omilla aivoilla, hän on saanut erilaisia näkemyksiä maailmasta, rohkea ja reipas hän on ollut aina.

Ei, syyllisyyttä tai huonoa omaa tuntoa en ole tuntenut ja nyt 55v isoäitinä en haluaisi jäädä eläkkeelle hoitamaan koko päiväisesti hänen ihanaa lastaan.

Höpö höpö. Lapset ovat päiväkodissa päivän, perheen kanssa eletään illat, yöt, viikonloput ja loma-ajat. Ei mulla ainakaan ole ollut vaikeuksia kasvattaa omia lapsiani, vaikka he päivähoidossa ja eskarissa ovat olleetkin.

En paininut, olen niin hyvä ja kiva, ettei tuollaisesta asetelmasta ollut mitään pelkoa.

Kaikestahan sitä pitäisi ottaa syyllisyyttä kannettavakseen.

Meillä lapsi meni hoitoon 11kk vanhana, sillä vanhempien piti, ja halusivat, jatkaa töitä ja opintoja. Niin oli parempi kokonaisuuden kannalta. Päätin vaan, että en suostu tuntemaan syyllisyyttä, sillä elämä ei ole täydellistä ja kaikkea vaan ei voi tehdä lapsen ehdoilla. Hän on kuitenkin hyvässä hoidossa ja hyvä koti ja perusturva. Vanhemmillakin on oikeus elämäänsä.

Täydellisyyteen pyrkiminen ja syyllisyyden tunteet kuormittavat. Helpotti heti elämä, kun päästää itsensä vähän helpommalla.

En. Eikä ne ennätä sitä kasvattaa, kyllä sen joutuu itse kasvattamaan, jos kasvattaa aikoo.

Ihminen tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, sellainen vain minä olen tärkeä ja pyörin paskan tärkeänä lapseni ympärillä kaiken aikani ei kauas kanna.

Jos ajatellaan että lapsi nukkuu 11 h yöunet ja ei päiväunia, se tarkoittaa että vuodessa on 4745 h hereilläolotuntia. Jos lapsi on hoidossa n. 40 viikkoa vuodessa (kun huomioidaan lomat, arkipyhät ja saikut) n. 32 tuntia viikossa niin kuin meillä, niin lapsi on hoidossa suurin piirtein 1344 tuntia vuodessa. Tämä tarkoittaa että lapsi on päivähoidossa noin 28 % hereilläoloajasta. Luku on pienempi jos lapsi nukkuu päiväunet ja vähän lyhyemmät yöunet.

Ottaen huomioon että lapset on hoidettu kotona 6- ja 4-vuotiaiksi niin jotenkin en nyt jaksa potea syyllisyyttä kun 4-6v on ollut noin neljänneksen (jos huomioidaan ne päikkäritpäivät) hereilläoloajastaan hoidossa. Ja kyllä noissa lapsissa näkyy oman kasvatuksen jälki, niin hyvässä kuin pahassa, kyllä se pohja kootaan kuitenkin kotona -

vaikka hoidossa oltaisiin nuorempana ja enemmän tunteja.

Mutta kannatan ehdottomasti sitä että jos se perheestä oikealta ja mahdolliselta tuntuu niin uskalletaan tehdä valintoja joiden ansiosta apsi saa olla mahdollisimman paljon vanhempansa kanssa varhaislapsuudessa.

Omat lapset on nyt lukio- ja yläasteikäisiä. Menivät päivähoitoon n. 2 vuoden ikäisinä. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että minä ja mieheni nuo lapset on kasvattaneet, ei kukaan muu. Vai kuvitteleeko ap esim., että kasvattaminen loppuu, kun lapsi täyttää 6v ja  menee eskariin?

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset on nyt lukio- ja yläasteikäisiä. Menivät päivähoitoon n. 2 vuoden ikäisinä. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että minä ja mieheni nuo lapset on kasvattaneet, ei kukaan muu. Vai kuvitteleeko ap esim., että kasvattaminen loppuu, kun lapsi täyttää 6v ja  menee eskariin?

Ei tietenkään, pohdin tässä nyt enemmän tätä pikkulapsiaikaa. Oma unelma olis olla kotona siihen asti et kuopus menee yläasteelle mutta elämä nyt ei aina oo niin täydellistä..

En tunne.

Tunnen kiitollisuutta ja samalla teen itse töitä hoitamalla heidän vanhempiaan ja kenties isovanhempiaan (tai en välttämättä henkilökohtaisesti, mutta kollegani, ymmärtänette pointin).

Vaikka olisitkin lapsesi kanssa kotona niin et ole ainoa, joka lasta kasvataa. Lasta kasvattaa yhteiskunta, johon kuuluvat kaverit, pk:n hoitajat, opettajat, televisio, internet, kotisi ja naapuristosi, kaupunkisi...