Millaisena hahmona ajattelet muumien Mörön?
Muumit on selvästi päivän puheenaihe, mutta ei niistä kipoista nyt kauheasti jaksaisi.
Suomenkielisiä tarinoita seuranneille on yleensä jossain vaiheessa tullut yllätyksenä se, että Mörkö onkin naispuolinen, mikä varmasti on muokannut paljon mielikuvia siitä millaisena Mörön hahmo koetaan. Piirretyissä se vielä muistaakseni on jäänyt vähän sieluttomaksi pelotteluhahmoksi - olen kyllä saattanut unohtaakin joitain kohtauksia koska seurasin ne yleensä kauhuissani sohvan takaa. Myöhemmin kuitenkin kirjojen Mörön hahmo on muokkautunut mielessäni kuvaamaan hyvin raskaasti masentunutta ja syrjittyä, erittäin rumaa naista. Sellaista jonka synnynnäinen ulkonäkö on vienyt häneltä mahdollisuudet sosiaaliseen elämään ja jonka tilanteesta ei vain ole poispääsyä. Hän syntyi sellaiseksi ja jää sellaiseksi, koska yhteiskunta ei ikinä täysin hyväksy oikeasti hyvin rumia ihmisiä. Muumeissakin Mörkö saa saduiksi yllättävän vähän sympatiaa ja ymmärrystä, kuten masentuneet todellisuudessa - masentuneista jeesustellaan kyllä hyvin paljon, mutta todellisuudessa kukaan ei oikein jaksa heitä. He levittävät omaa mielialaansa ympäristöönsä niinkuin mörkö jäädyttää kaiken ympäriltään. Ja olen ajatellut että Tove teki tämän tahallaan koska elämä on tosiasiassa hyvin raadollista ja onnelliset loput eivät ole kaikille mahdollisia ja hän tiesi tämän.
Varmastikkin vähän ylianalyyttiseen tulkintaani vaikutti varmasti omat itsetunto-ongelmat ja masennus, mutta olisi hauska kuulla mitä muut ajattelevat.
Kommentit (2)
Muumipeikko ja meri -kirjassa, jossa Mörkö viimeisen kerran esiintyy, Muumipeikko opettelee ymmärtämään sitä, lähestyy sitä öisin lyhdyn kanssa ja omalla tavallaan ystävystyy sen kanssa. Eli ei sen tarina aivan onnetonta päätöstä saa.
En ikinä, edes lapsena pelännyt Mörköä vaan yksinäisenä ja koulukiusattuna samaistuin Mörköön ja säälin tätä. Nykyäänkin näen Mörön väärinymmärrettynä hahmona ,joka tahtoo vain konkreettista ja vertauskuvallista lämpöä.