Oletko niitä vanhempia, jotka eivät tervehdi pk:n muita vanhempia

sitten lapset aina ihmettelevät ja itkevät, ettei taaskaan juuri kukaan päässyt synttäreille. Pienillä lapsilla kun vanhemmat saattavat ihan päästää lapsensa vain sellaisten vanhempien luo, jotka vaikuttavat jotenkin inhimillisiltä.

Outoa.

" anteeksi, mutta tervehtimiskriteerini eivät vielä täyty" ? Mutta sitten vanhempainillassa olet näille samoille naamoille sitten, että " no niin hei, olen Morre ja nyt voin vastata tervehdykseesi" .

Se tervehtiminen kun vie niin paljon aikaa ja energiaa..



t. eräs, joka moikkaa kaikkia tarhassa ja jopa rappukäytävässä vaikkei olisi koskaan ennen tyyppiä nähnyt.

syy on se, että vaikka asumme samassa talossa ja lapset samassa ryhmässä ja olen nyt 4kk moikannut niin päiväkodissa mennen tullen ja pihassa mutta ku eivät koskaan moikkaa takaisin niin olen sitten moikkaamatta itsekin.



vanhempainillassa maanantaina moikkasin kaikkia muita paitsi näitä kahta.



ilmiselvästi eivät halua että heitä tervehditään niin kuljetaan ohi sitten.

Lapseni parhaan kaverin äiti ei tervehdi minua muuten kuin siten, että oikein kuuluvasti sanon " hei" . Ei anna kyllä kamalan kivaa kuvaa itsestään. Ehkä se on sitä, että hän on korkeasti koulutettu ja minä taasen opistotasoinen ja vieläpä yh :(. Tosi kurjaa, lapseni usein puhuu, miten kivaa olisi jos xxx tulisi kylään. Ei kamalasti tee mieli pyytää...

Mielestäni ihan normaalia arkikohteliaisuutta. Kaikki ei välttämättä olleet edes saman ryhmän vanhempia mutta silti.

Jäänyt nuoruuden vaihto-oppilasvuodesta päälle. Moikkaan, jos näyttää tutulle. Miksi ei? Itsellekin tulee kiva mieli, jos joku ehtii moikata, eikä ole kovin tuttu. Minusta se on ystävällistä. En odottele mitään kriteereitten täyttymisiä. Joskus on kuitenkin käynyt, että joltakulta on saanut hohtimilla kaivaa tervehdyksen ja jos on edelleen jonkun ajan kuluttua yhtä vaikeaa niin mitä sitä moikkailemaan. Yhtä hyvin voi ystävällisesti tervehtiä vaikka lyhtypylvästä.

Mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin. Vaikka meillä iso päiväkoti, lapsia hakiessa (mies vie) sanon " hei" vastaantuleville vanhemmille, tunsin heitä tai ei. Ja kyllä ainakin tähän asti kaikki ovat tervehdykseen vastanneet.



Samoin tervehdin tuolla " hei" llä vastaantulevia hoitajia, tunsin heitä tai en.



Mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin. Ihan niin kuin kiitoksen sanominen jos toinen pitää porttia tai ovea auki...

Uskomatonta, miten suuri voima niin pienellä teolla voi olla. Se, että ihmiset eivät tervehdi, luo negatiivisuutta ympärille. Älkää vähätelkö tervehtimistä! Työterveyden hoitaja, jonka vastuulla on tulehtuneiden ihmissuhteiden korjaamisessa auttaminen sanoo usein, että onhan se hassua kuinka hänen täytyy mennä aikuisille ihmisille sanomaan, että " tervehtikää toisianne" . Ei tervehtimisestä ole mitään haittaa, kokeilkaa vaikka!



Minä tervehdin kaikkia ja vähitellen ne yrmyimmätkin tervehtivät takaisin. Työpaikalla tervehdin aamulla kaikki vastaantulevat, siivoojista ja remppaajista lähtien. Se kuuluu hyviin tapoihin ja luo hyvää mieltä.

Mietin, että onko toi hullu.

Vähitellen he toki tottuvat suomalaisiin... :(

Vierailija:

Mietin, että onko toi hullu.

Huoh...

Yleensä jätän vastaamatta tai sitten nyökkään pienesti. Aamutokkurassa en tosiaan välttämättä huomaa tuttuakaan. Keskityn lähinnä omaan lapseeni ja hänen asioihinsa.



Toimintatapaani voi vapaasti ihmetellä. En vain koe tärkeäksi ja tarpeelliseksi morjestella ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä.

Bussikuskit, kassat ym. heitä toki tervehdin. Asioinhan heidän kanssaan.

näköisenä tervehtimistä. No kai ne on hulluja tai humalassa, pitäis kyllä tehdä ilmoitus ja seurailla muutenkin vähän lapsipolojen eloa. Tai jos ne on rikollisia ja luulevat piripäissään tervehtijöitä poliiseiksi?

Sitten, en jos toinen katsoo muualle tai kääntyy poispäin tms. Kyllä työpaikallakin tervehdin vastaantulevia ihmisiä, vaikka en nimiä tietäisikään. Kyllä minusta on kohteliasta tervehtiä samassa työpaikassa olijoita / samassa päiväkodissa liikkuvia. Ovathan nämä kuitenkin ihmisiä, joita näkee periaatteessa lähes päivittäin, joten olisi mielestäni outoa olla tervetimättä.

Meidän päiväkodissa hoitajat eivät tervehtineet alussa ja siitä on jäänyt tosi paha maku päälle. Minä valitin siitä ja nyt kyllä saan tervehdyksen, mutta vieläkin kaivaa se, että asiaa piti vaatia.



Vanhempia tervehdin aina. Kadulla en heitä tunnista, mutta onneksi vanhemmat itse tulevat sanomaan moi, jos näkevät.

Vierailija:

Itse pelästyn, jos joku vieras vanhempi tervehtii.

Mietin, että onko toi hullu.

Sen nimi on small talk ja suomen ulkopuolella sitä harrastetaan laajasti. Minulle se ei tuota mitään vaikeuksia.

Joillekin kun tervehdys merkitsee keskustelun avaamista ja etenkään aamuisin en ole kovin sosiaalisella tuulella.

Nykyisessä pk:ssa ei ongelmaa ole, mutta edellisessä oli pari sellaista äitiä että tervehtivät ja samantien alkoi se hillitön hölötys aina säätilasta kaupan tarjouksiin ja sitä kautta kuivaksi oppimiseen ja sieltä taas naapurin avioeroon...