Oletko niitä vanhempia, jotka eivät tervehdi pk:n muita vanhempia

kaikkia aikuisia tietysti: muita vanhempia (tunsin tai en), siivoojaa, hoitajaa, mummuja / pappoja, jotka päiväkodin alueella kulkevat. Pieni päännyökkäys ja " huomenta" tai " hei" eivät paljoa rasita.



Mutta erityisen kivaa on moikata lapsia! Tietysti oman lapseni kavereita, mutta välillä ihan " tuntemattomiakin" muiden ryhmien lapsia. Saatan kommentoida vieraankin lapsen touhuja eteisessä (sinäpäs saatkin jo hienosti kengät itse jalkaan! tms) ja tutummille saatan sanoa esim " huomenta Mikko!" .

Todella usein huomaa, miten lapset ilahtuvat selvästi aikuiselta (vaikka vieraammaltakin) saamastaan huomiosta.



Oma lapseni on sosiaalinen ja juttelee varmasti muiden lasten vanhemmille. Toivoisin totisesti, ettei hän kohtaa näitä tämän ketjun yrmyjä, joille muutama ystävällinen sana tai pieni tervehdys ovat liikaa.

Tervehdin tuttuja ja esim. bussikuskeja ja kaupan kassoja.

Small talkiin ei kuulu naapurin avioero.



Tiesithän myös sen, että jos et puhu mulle mitään, lapseni eivät koskaan tule pääsemään teille leikkimään. Sua se ei ehkä haittaa, mutta lapsiasi kyllä.

Olette lastenne tärkein esimerkki ja malli.

Meillä on työpaikalla pari esimiestä, jotka eivät tervehdi, päinvastoin pakoilevat tilannetta ja katselevat kohdattaessa seinille. Yleinen mielipide heistä on " ylimielisiä, käytöstavattomia, moukkia" .

Lapsia tervehdin aina =) Heillä on yleensä ollut asiaakin ;-)

Jos olen jutellut vanhempien kanssa, sinne vaan. Tuppisuut nököttäkööt keskenään.



5 veillä alkaa olemaan jo sosiaalista leikkikyläilyä paljonkin. Ainakin meillä, jotka tunnemme toisemme. Suurin osa tarhatuttuja ja osa jopa tarhasta saatuja ystäviä.

Morre:

edellisessä oli pari sellaista äitiä että tervehtivät ja samantien alkoi se hillitön hölötys aina säätilasta kaupan tarjouksiin ja sitä kautta kuivaksi oppimiseen ja sieltä taas naapurin avioeroon...

Useimmat tosin kokevat tervehtimättömyyden tylyytenä ja ylpeytenä, mutta sehän ei ole vaarallista, koska sen kuvan haluat mielellään mieluummin antaa ;) Sosiaalinen arkuus taas olisikin vähän hävettävää...

" Anteeksi, mutta en tervehdi teitä, ennenkuin pystyn varmistamaan, että sinulla on oikeasti minulle sellaista asiaa, jonka kanssa pärjään. Muuten voisin joutua tukalaan tilanteeseen ja kuulemaan sellaisia juoruja, joita en halua kuulla. Pari kertaa kävi näin, enkä ikinä unohda sitä ;("

Jos muut haluavat tehdä vain sen perusteella minusta syväluotaavia psykoanalyyseja, niin se olkoon heidän huvinsa.

jossa vanhemmat juroilevat. Kielsin sen minäkin. Joku lappu hyllyssä ei oikein inspiroi, jos ei tiedä vanhemmista kuin juroilevan katseen ja minnekään vanhempainkokoukseen ei tulla, ei tervehditä tai edes jutella...

Joskus kun kävelemme samaa matkaa tarhaan hakemaan lapsia, saatan ruveta juttelemaan muutakin. Yleensä kuitenkin tulee sellainen fiilis, olisikohan tuo ihminen halunnut sittenkin vain tervehtiä. Minä siis pohdin tätäkin vaihtoehtoa, vaikka saatan jutella muitakin asioita ja yritän ottaa sen huomioon ihmisen tavatessani. Eli yritän olla varovainen jos näyttää siltä, että joku haluaa jättäytyä tervehtimistasolle.

Päiväkodissamme on niin kova trafiikki aamuisin, että ei siinä ehdi, muista tai jaksa kaikkia moikata, jotkut hoitajatkaan ei aina tervehdi, kun heillä on kiirettä lasten kanssa. Yleensä kyllä tervehdin hoitajia, sekä muutamia vanhempia. Tuo katsekontakti on aika tärkeä.



Poikamme aina tervehtii tullessaan ryhmään, mutta ei aina saa aikuisilta edes vastausta.

Tervehdin kaikkia vanhempia, myös niitä joita en " tunne" sillä lapseni on päiväkodin eskarissa enkä suinkaan tunne kaikkia 1v. lasten vanhempia joita moikkaan pk:n pihalla.

Lapseni kyllä kutsutaan yleensä kaikkien muiden eskareiden (ja joidenkin päiväkodin viskareidenkin) juhliin, johtuukohan se tästä moikkaamisestani ;)

Vanha kiista nouseekin mieleeni ;-)



Minä en tervehdi niitä joita en tunne, tilanne on molemminpuolinen ja minusta ihan ok.

Mennessäni vanhempainiltaan, tervehdin yleisesti kaikkia, jotka olivat paikalla. Ja koska kaikkien kanssa tuli rupateltua vanhempainillassa, niin sen jälkeen luonnollisesti olemme morjestelleet myös lapsen tuonti/hakutilanteissa.



Minusta PELKKÄ " kun meidän lapset on samassa ryhmässä" -juttu ei täytä " tervehdyskriteeriä" (karkea ilmaisu). Synttärikutsuja on tullut siitä huolimatta =)