Lue keskustelun säännöt.
Ohareiden tekijät
08.08.2018 |
Miksi ei voi kertoa, että ette oletulossa?
Miksi roikottaa kaveria, ja ilmoittaa vasta kysyttäessä, että "tota noin tässä kävikin nyt niin..." ai ihan yllättäen et nyt päässytkään? Ai ihan yllättäen varasit äkkilähdön 2 päivää sitte etkä viittiny peruu tapaamista, koska kiusallista, voiku se ois vaa unohtanu???
Annatte itsestänne epärehellisen kuvan.
Itse en olisi suuttunut rehellisestä ilmoituksesta, ettennyt pääsekään, mutta tosta roikottamisesta kyllä suutuin! Ei tartte enää kysellä mihikää, sanon joo, enkä tuukkaan!
Kommentit (23)
Ei uskalla tulla "selittelemään"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vastapeluri on "jankkaaja", mielummin jätän vain menemättä, kun kuuntelen inttämistä ja ärsyttäviä neuvoja. Tällöin minulla on todennäköisesti kivempaa tekemistä tai mukavanpi kaveri, johon ensin mainittua vertaan.
En tiiä miksi, mut yks mun ystävä tekee tuota. Ihana ihminen, mutta aikataulussa ja sovitussa pysyminen tuntuu olevan mahdottomuus. Tekee tuota, että ilmoittaa ihan viime hetkillä tai kysyttäessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vastapeluri on "jankkaaja", mielummin jätän vain menemättä, kun kuuntelen inttämistä ja ärsyttäviä neuvoja. Tällöin minulla on todennäköisesti kivempaa tekemistä tai mukavanpi kaveri, johon ensin mainittua vertaan.
Ei kannattaisi sopia mitään sitten.
Vierailija kirjoitti:
Jos vastapeluri on "jankkaaja", mielummin jätän vain menemättä, kun kuuntelen inttämistä ja ärsyttäviä neuvoja. Tällöin minulla on todennäköisesti kivempaa tekemistä tai mukavanpi kaveri, johon ensin mainittua vertaan.
Eli sanotko "jankkaajalle", että joo vois tulla vaik mökkeilee pariks päiväks, mut sit kysyttäessä asiaa, oot hoitanu jo muuta hommaa etkä aio ilmottaa jankkaajalle ettet oo tulossa?
Okei... Ymmärrän jankkaajat erikseen, itse kysyin kaveriani vain kerran mökille, ollaan vuosittain käyty kerran kesässä mökillä ja ajattelin, että tänäkin kesänä voisi olla mukavaa.
Loukkaannuin ja suutuin vaan nyt tosi paljon siitä, että vasta kysyttäessä, että mennäänkö nyt niinku oli puhe, niin tunnustetaan ettei ollakkaan tulossa.
Ehkä meidän tapaus on kuitenkin erilainen...
Toisaalta itse osaan kyllä sanoa jankkaajallekkin, että tuskin, jos asia on näin. Mitä siinä rehellisyydessä pelätään? Itse siis jo kysynkin esim mökille siten, että siihen ihan pystyy sanomaan ei, jos ei. En pakota. kysyn suunnilleen näin "mennäänkö ensi viikolla mökille jos kerkee?" ohari vastaa "joo vois alkuviikosta vaikka mennä :)" sen jälkeen hiljaisuus, kunnes kysyttäessä: "tota..." Pelkäskö hän olla rehellinen??? Nyt mielikuvani hänestä on erittäin epärehellinen... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiiä miksi, mut yks mun ystävä tekee tuota. Ihana ihminen, mutta aikataulussa ja sovitussa pysyminen tuntuu olevan mahdottomuus. Tekee tuota, että ilmoittaa ihan viime hetkillä tai kysyttäessä.
Niin munkin kaveri tekee tätäkoko ajan :( ennen ei ole harmittanut näin paljon kuin nyt, tuli ihan sellanen olo, ettei ois kertonu ollenkaan, ettei tuukkaan, jos en ois kysyny :( ehkä sit oon ollu yksin sitämieltä et meil on ollu mukavaa :(
Jotkuu vaa on semmosii ettei niitten ilmestymisestä voi koskaan olla varmoja, lähinnä yllättyy et se teki sillee niiku se sano tekevänsä. Vaikuttaa epärehelliseltä sanoa toista ja tehdä toista, toivottavasti joku muu kertoo sen heille. Itse en ala palautetta antamaan. Valitsee vaanseuransa jatkossa niin, ettei sitten harmita niin paljoo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin hyväksi luultu kaveri tekee tätä.
On kasvatettu huonosti. Tämä on hänellä vain tapana. Koko perheessä.
Perui myös mun polttareihin (!!) tulon viimeisenä päivänä, siitä kyllä loukkaannuin tosi paljon ja mietin jopa välien katkaisemista. Tuo oli kuitenkin täysin ainutkertainen juttu! Luulisi että olisi voinut vaikka tunniksi osallistua....
No annoin uuden mahdollisuuden, ja....tekee tätä edelleen.
Minun vastaus: huonokäytöksinen// huonotapainen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni keksii itse näitä sopimuksia. Talvella puhutaan, että mökkeily on kivaa ja sitten tulee keskiviikkona heinäkuussa soitto, että joko olet pakannut, talvella sovittiin, että mennään mökille. Sitten sitä miettii, että missä ihmeen välissä muka on sovittu mitään tuollaista, onneksi on kummitytön rippijuhlat ja voi vedota siihen. Tai nähdään vanhan tutun kanssa kaupassa, tavalliseen jutustelusävyyn todetaan, että olisi joskus kahvitella ja seuraavana lauantaina se tuttu seisoo ovella ja selittää innoissaan, että kiva, kun kutsuit kahville.
Kiitos ei, tiedän kyllä, milloin olen sopinut jotain ja milloin en.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin hyväksi luultu kaveri tekee tätä.
On kasvatettu huonosti. Tämä on hänellä vain tapana. Koko perheessä.
Perui myös mun polttareihin (!!) tulon viimeisenä päivänä, siitä kyllä loukkaannuin tosi paljon ja mietin jopa välien katkaisemista. Tuo oli kuitenkin täysin ainutkertainen juttu! Luulisi että olisi voinut vaikka tunniksi osallistua....
No annoin uuden mahdollisuuden, ja....tekee tätä edelleen.
Minun vastaus: huonokäytöksinen// huonotapainen perhe.
Huh oli kyllä törkeää perua polttarit! Toisaalta sentään perui eikä vaan hiljaa jättäny tulematta. Kyllähän tosta väkisinkin sellanen olo tulee, ettei ollakkaan ihan samalla "aaltopituudella" tämän ystävyyden/kaveruuden suhteen :/
Oman kaverini kohdalla olen pitkään miettinyt, etteikö hän vain kehtaa sanoa mitä oikeasti haluaa? Ehdotan hänelle tekemistä aina siten, että epäkehtailijakin kehtaa sanoa jos olikin jotain muuta/ei nyt. Mutta tuo, ettei "kehtaa" perua, vaan mieluummin jättää ilmoittamatta, oli kyllä vähän harmi :( En itseasiassa tunne hänen perhettään niin hyvin, jotta voisin sanoa onko kyse huonosta kasvatuksesta, mutta miksipäs ei. Kyllä oma äitini ainakin ohjeisti minua sosiaalisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap yllä, unohdan allekirjoittaa kommenttini :/
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keksii itse näitä sopimuksia. Talvella puhutaan, että mökkeily on kivaa ja sitten tulee keskiviikkona heinäkuussa soitto, että joko olet pakannut, talvella sovittiin, että mennään mökille. Sitten sitä miettii, että missä ihmeen välissä muka on sovittu mitään tuollaista, onneksi on kummitytön rippijuhlat ja voi vedota siihen. Tai nähdään vanhan tutun kanssa kaupassa, tavalliseen jutustelusävyyn todetaan, että olisi joskus kahvitella ja seuraavana lauantaina se tuttu seisoo ovella ja selittää innoissaan, että kiva, kun kutsuit kahville.
Kiitos ei, tiedän kyllä, milloin olen sopinut jotain ja milloin en.
Luitko pelkän aloituksen? Yhdessäkin vastauksessa kerroin, että olin viime viikolla kysynyt häneltä, että "haluaisitko/kerkeetkö mökkeilemään ensi viikolla?" Johon vastasi, että "voisi vaikka alluviikosta :)". Ja nyt alkuviikosta asiaakyseltyäni "kävikinnyt niin, että". Eihän tuo nyt mikään allekirjoitettu sopimus ollut, että mennään. Mutta en olisi suuttunut millään tavalla, jos olisikinilmoittsnut, ettei pääsekäänmökille vaan tuli jotain muuta. Nyt ehkä vähän odotin mökkeilyämme :/ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohareiden tekijä vie kohteeltaan mahdollisuuden järjestää itselleen jotain muuta, niinkuin itse teki.
Itsekäs psk
Mun yks ystävä teki tota usein. Jäin sitten usein yskin kotiin, kun hänelle ei sopinutkaan. Vaikka oli itse pyytänyt minua jonnekin ja oltiin sovittu tarkka aika ja paikka miten hänelle sopi ja minullekin. Peruutus tuli usein, kun olin jo matkalla tai kysyttäessä. Harmitti usein, kun minua oli pyydetty muuallekin, mutten mennyt, koska oltiin siis sovittu jo jotain, minkä hän sitten peruuttikin. Lopputuloksena minun "vapaa" viikonloppuni kuluikin ihan yksin ja jäi monta asiaa väliin turhien peruuttelujen takia.
Tottakai ymmärrän, että esteitä tulee. Toisille tulee usein, toisille ei juuri koskaan ja niistä osataan ilmoittaa ajoissa ja sopia ehkä jotain uutta tilalle. Nykyään toimin tämän ystäväni kanssa niin, että sanon, että katsotaan sitten lähempänä, mikä hänelle sopii. Tai jos jotain sovitaan, voin sopia jotain muuta silti siihen sivuun tai tilalle. Yhtään kertaa ei ole tullut päällekkäisyyksiä ja ystäväni ehdotti tapaamista viimeksi tänään. En jaksa enkä ehdi enää, kun on jo jotain sovittu vielä illaksi ja päivälläkin oli ohjelmaa moneksi tunniksi. Jos olisi sovittu aiemmin, oltaisiin hyvin ehditty nähdä. Mutta hänkin siis pyytää ihan yllättäin jonnekin tai sitten reilusti etukäteen. En enää järkkäile hänen takiaan esim. lapsenhoitoa ja muita menojani turhaan yhtään kertaa.
Näin voidaan nähdä silloin tällöin. Mutta isommat jutut jää tekemättä (hänen kanssaan), kun en ota niissä enää 85% peruuntumisen riskejä ja on usein muutakin seuraa silloin, kun itselläni on vapaata ja muuten en pääse.
Vierailija kirjoitti:
Mun yks ystävä teki tota usein. Jäin sitten usein yskin kotiin, kun hänelle ei sopinutkaan. Vaikka oli itse pyytänyt minua jonnekin ja oltiin sovittu tarkka aika ja paikka miten hänelle sopi ja minullekin. Peruutus tuli usein, kun olin jo matkalla tai kysyttäessä. Harmitti usein, kun minua oli pyydetty muuallekin, mutten mennyt, koska oltiin siis sovittu jo jotain, minkä hän sitten peruuttikin. Lopputuloksena minun "vapaa" viikonloppuni kuluikin ihan yksin ja jäi monta asiaa väliin turhien peruuttelujen takia.
Tottakai ymmärrän, että esteitä tulee. Toisille tulee usein, toisille ei juuri koskaan ja niistä osataan ilmoittaa ajoissa ja sopia ehkä jotain uutta tilalle. Nykyään toimin tämän ystäväni kanssa niin, että sanon, että katsotaan sitten lähempänä, mikä hänelle sopii. Tai jos jotain sovitaan, voin sopia jotain muuta silti siihen sivuun tai tilalle. Yhtään kertaa ei ole tullut päällekkäisyyksiä ja ystäväni ehdotti tapaamista viimeksi tänään. En jaksa enkä ehdi enää, kun on jo jotain sovittu vielä illaksi ja päivälläkin oli ohjelmaa moneksi tunniksi. Jos olisi sovittu aiemmin, oltaisiin hyvin ehditty nähdä. Mutta hänkin siis pyytää ihan yllättäin jonnekin tai sitten reilusti etukäteen. En enää järkkäile hänen takiaan esim. lapsenhoitoa ja muita menojani turhaan yhtään kertaa.
Näin voidaan nähdä silloin tällöin. Mutta isommat jutut jää tekemättä (hänen kanssaan), kun en ota niissä enää 85% peruuntumisen riskejä ja on usein muutakin seuraa silloin, kun itselläni on vapaata ja muuten en pääse.
Kurjaa, ettet sinäkään voi luottaa ystävääsi :/ mutta hyvä, että olet oppinut tulemaan asian kanssa toimeen. Jopa ihmeen tyynesti? Ehkäpä minäkin sitten vain lakiaan odottamasta, että mikään ehdottamani toteutuu. Yleensä sentään hänen puoleltaan tulevat ehdotukset tapaamisista ovat pitäneet, joten pitänen tämän kaveruuden jatkossa niin, että hän hoitakoon tapailuehdotukset. Ap
Hei,
en ole varmaan ollut turhan tyyni silloin vuosia sitten, kun jäinkin kesäviikonloppuna yksin kotiin, kun yks teki oharit ja olin sanonut suunnilleen lopuille ystävilleni, jotka lähti retkelle viikonlopuksi, että en pääse mukaan. On mennyt tosiaan vuosia enkä jaksa enää niin sopia mitään kaikkien kanssa enkä välitä niin niistä menoista, joita em. ohareita tekevä ystävä usein ehdottaa. Jos on jotain, minne itse oikein haluan, varmistan muutakin seuraa, menen yksin tai katsotaan sitten, mikä fiilis on, kun pitää viimeistään päättää.
Meillä ollaan tunnettu pitkään ja välit on muuten lämpimät, joten ei niitä ole syytä katkoakaan, kun sentään silloin tällöin nähdään. Se riittääkin mulle, kun on muutakin seuraa ja viihdyn usein yksinkin.
Mutta kyllähän se asia rasittaa ja harmittaa, olisi hyvä voida luottaa enemmän. Ystäväni sanoo, että on niin "hetken lapsi". Silti harmittelee joskus minulle, kun hänelle joku tekee oharit... Ja se hetkessä eläminenhän edellyttää helposti, että muut mahdollistavat sen. Voin lähteä hänen kanssaan retkelle yhtäkkiä, jos lapsellani on hoitaja jo valmiiksi. Jos suunnitellaan vähän etukäteen, voin järjestää sen. Mutta en enää järjestele turhaan! Ja suuremmat numerot pitää tosiaan usein jättää väliin, jos ei voi suunnitella yhtään etukäteen. Koitapa esim. varata majoitus tai matka suosittuun paikkaan sesonkiaikaan viime tipassa tai löytää jotain ohjelmaa mitään varaamatta ja etukäteen miettimättä - usein myöhästyy, ei ole enää lippuja, juna meni jo...
Olen melko spontaani itsekin, kaikkea ei tarvitse suunnitella paljoa ennakkoon, mutta jotain pitää joskus sopivasti. Näkemykseni on, että vähän etukäteen järjestelemällä moni asia onnistuu paremmin ja toteutuukin todennäköisemmin ja ehtii vielä oikein orientoitua, innostua ja fiilistelläkin etukäteen. Varsinkin, jos ei tarvitse odottaa joutuvansa todennäköisesti pettymään. Kyllä se vähän rajoittaa, että tehdään vaan asioita, jotka on sitten ihan sama tehdä yksinkin, jos toiselle tuleekin mieleen jäädä kotiin tai muuten olla tulematta mukaan, koska on vaikka huono ilma, vaikka keli on hyvä tms.
16
Ja P.S. vielä: jätänkin yleensä ehdotukset tälle ystävälleni: suunnitelma on usein jotain, mitä hän on ehdottanut silloin, kun hänelle sopii. Vastaan kyllä, jos minuakin kiinnostaa, jos olen silloin vapaalla eikä ole muuta tekemistä, mitään en järjestä tai varaudu mitenkään. Usein hän silti peruuttaa, muuttaa mieltään, jos vaikka sää muuttuu, on pilvistä ja viileää, ei viitsikään liikkua minnekään tai ainakaan, jos sataa. Muitakin syitä tulee, osa ymmärrettäviä, osa ei.
Toinen vaihtoehto on, että joskus ilmoitan hänelle, että olen menossa jonnekin ja sopii liittyä seuraan, jos huvittaa. Hän sitten tulee tai ei. Tai törmätään sattumalta välillä, onhan meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita paljon.
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keksii itse näitä sopimuksia. Talvella puhutaan, että mökkeily on kivaa ja sitten tulee keskiviikkona heinäkuussa soitto, että joko olet pakannut, talvella sovittiin, että mennään mökille. Sitten sitä miettii, että missä ihmeen välissä muka on sovittu mitään tuollaista, onneksi on kummitytön rippijuhlat ja voi vedota siihen. Tai nähdään vanhan tutun kanssa kaupassa, tavalliseen jutustelusävyyn todetaan, että olisi joskus kahvitella ja seuraavana lauantaina se tuttu seisoo ovella ja selittää innoissaan, että kiva, kun kutsuit kahville.
Kiitos ei, tiedän kyllä, milloin olen sopinut jotain ja milloin en.
Luitko pelkän aloituksen? Yhdessäkin vastauksessa kerroin, että olin viime viikolla kysynyt häneltä, että "haluaisitko/kerkeetkö mökkeilemään ensi viikolla?" Johon vastasi, että "voisi vaikka alluviikosta :)". Ja nyt alkuviikosta asiaakyseltyäni "kävikinnyt niin, että". Eihän tuo nyt mikään allekirjoitettu sopimus ollut, että mennään. Mutta en olisi suuttunut millään tavalla, jos olisikinilmoittsnut, ettei pääsekäänmökille vaan tuli jotain muuta. Nyt ehkä vähän odotin mökkeilyämme :/ Ap
Eihän tuo mikään sopimus ollut tosiaankaan. Onko ystäväsi Itä-Suomesta? Kuulostaa vähän tyypillisen savolaisen vastaukselta..."voishan sitä mennäkin (tai sitte ei)". Jos mä sanoisin että voishan sitä vaikka mennäkin, se ei todellakaan vielä tarkoita että olen menossa, siitä pitää sopia vielä erikseen, ja ellen sitten kysyttäessä pääsekään (kun on jo muuta menoa), niin ei se mikään peruminen ole.
P.S. Olen itse Länsi-Suomesta :D
Ei ohareiden tekijöitä linjoilla?